Give me a break

Oon nyt päättänyt pitää blogin kanssa pientä taukoa. Mua ahdistaa hirveästi se, etten kerkeä postailemaan jatkuvasti tai postausaiheita kun ei vain ole. Koulussa on nyt koeviikko meneillään ja mulla on tosi paljon luettavaa, kemia meni eilen ja tulossa on vielä espanja ja uskonto. Ulkona on kans jatkuvasti tosi masentava sää ja siihen ei auta se, että mun kamera on yht'äkkiä hidastunut kauheasti. Ja jos on kiva sää niin ei mun kuvista näe mitään eroa aiempiin. Kävin tänään kuvailemassa Nemoa, mutta tuntuu vain, ettei mikään onnistu.

 Luulen, että te lukijat olette myös huomanneet tämän "pienen" epäaktiivisuuden. Peppi tulee kuitenkin meille hoitoon joulukuussa pariksi viikoksi ja jospa silloin saisi revittyä jotain kuvia! Koitan myös saada tehtyä niitä linkattujen blogien esittelyjä. Niitä on ihan hurjasti vielä esittelemättä ja noissa on tosi iso homma, mutta itsepähän päätin esitellä kaikki. Koitan kuitenkin noita saada tehtyä, kun on aikaa. Ehkä pian tulisi myös kivemmat säät ja saisin kuvailtuakin jotain. Jos joku haluaa ehdottaa postausideoita niin olisi ihan huippua. Kirjoittelen taas, kun kerkeän/postausinto saapuu takaisin. Lopettamassa en ole todellakaan, bloggaaminen on niin ihanaa. :)

Postauksen kuvat kesäkuulta.

There is no one like you♥

Viime lauantaina kävi matkamme kohti Helsingin Pasilaa sekä siellä sijaitsevaa messukeskusta. Olin ilmoittanut Nemon siellä järjestettävään stadin superkoira-kilpailuun. Kilpailussa oli neljä eri osa-aluetta joihin oltiin treenattu ja ne selviävät tässä postauksessa. Oltiin oltu pe-la yö Miialla hoitamassa koiria ja pirteinä lähdettiin aamusta Ninan, Nanon ja Nemon kanssa kohti messaria. Isä suostui heittämään meidät, mutta takaisin jouvuttiin tulemaan junalla ja bussilla.

Päivä alkoi ilmoittamalla meidät saapuneiksi. (apua voiko noin edes kirjoittaa) Leiriydyttiin hieman sivumpaan muista, joten voitiin huoletta jättää koirat hetkeksi häkkiin, kun käytiin esim. hakemassa syötävää. Yhdeltätoista alkoi kuitenkin mätsärin kehät. Ensimmäinen "osa-alue" kilpailussa oli siis mätsäri. Kaikissä näissä osissa palkittiin myös ihan normaalisti eka, toka, kolmas ja neljäs ja mätsärissä tietenkin niin kuin normaalistikin. Nemon parina oli aivan upea molossityyppinen koira, siis tällä kertaa olisin voinut suoraan antaa sille punaisen, oli super hieno. Nemo kuitenkin esiintyi tosi hienosti ja Nemppa sai punaisen.

Yhteen asti oli aikaa ilmoittaa koiria mätsäriin, joten nauhakehät alkoivat vasta yhdeltä. Tämä oli oikein fiksusti järjestäjiltä, ettei kaikkien tarvinnut heti aamukiireessä lähteä kohti messaria. Ennen nauhakehiä käytiin toisessa "osassa" joka oli siis hajutunnistus. Oli viisi purkkia, joissa yhdessä oli haju ja koirulin piti merkata se. Nemo on tehnyt aivan upeasti tätä kotona ja merkannut hienosti makuulla, mutta viikon treenin jälkeen suuressa häiriössä pieni ruskea ei kuitenkaan jaksanut keskittyä eikä se varmaan oikein ymmärtänyt/muistanut edes tuon ideaa. Merkkasi siis väärän purkin, ehh... Tästä saatiin kuitenkin osallistumispisteet kokonaiskisaan. Hassu ruskea, toinen oli ihan pihalla.

Pian alkoi sitten nauhakehät, punaisia oli aika vähän. Kehässä oli ehkä seitsemän koiraa tai jotain sen tapaista. Ennen meitä Nina ja Nano olivat upeasti käyneet voittamassa luokkansa, jee! Nemo taas pönötti aivan super hienosti ja ravikin irtosi oikein hyvin jäbältä, olin niin ylpeä. Pian koiria alkoi tippumaan ja kun seistiin kahdestaan hienon koirulin kanssa oli aivan super fiilis. Meitä tultiin kättelemään ja ajattelin jo, että ollaan toisia (jes!), mutta meidät käteltiinkin ensimmäiselle sijalle. Aivan ihana tunne ja Nemppa saikin kaikki loput namit. Niin hieno ruskea!

Tämän jälkeen suunnattiin kohti seuraavaa osa-aluetta eli huima hakija-kilpailua. Tässä oli (kuvassa näkyvä) käytävä täynnä olkipaaleja ja koiran piti mennä yli/kiertää ne ja hakea toisessa päässä oleva esine. Nemolle se oli tässä pallo, koska mitäpä Nemo ei rakastaisi enemmän. Nemo lähti hakemaan palloa ihan tajuttoman nopeasti, mutta luoksetulo sen sijaan oli vähän hidasta. Voipi johtua siitä, että Nemolla on ollut vähän pallojäähyä sen kuumuessa niin hirveästi nähdessään palloja. Nemo sai kuitenkin ajaksi muistaakseni 10,6s mikä oli oikein hyvä aika ruskealta!

Hakukilpailun jälkeen suunnattiin vähän tutkimaan kojuja. Saatiin ilmaisnäytteitä ja ostin Nemolle uuden aivan ihanan grip-hihnan. Meidän vanha meni rikki jo aikoja sitten ja nyt tajusin vasta miten hyviä nuo gripit ovat. Käytiin myös koirien koulukuvaus-pisteellä ottamassa parit kuvat. Siitä suunnattiin takaisin kisapaikalle, jossa oli vielä edessä putkiralli (eli viimeinen kilpailun osa-alueista), bis-kehä sekä loppupalkitsemiset. Mentiin ensin putkiralliin ja voi, että miten kovaa Nemo meni. Pari kertaa veti oikein kunnon flipat kun toinen kiisi putkesta putkeen. Pitäisi taas päästä aksaamaan, kun tuo nauttii siitä niin paljon. Vähän se oli hidas tuolla pohjalla, koska siitä ei saanut kunnon pitoa, mutta kyllä sille hirmuisen kuuma kahden radan jälkeen tuli.

Pian alkoi sitten bis-kehä. Juostiin ja seistiin, tuomarit seisottivat tosi kauan. Me seistiin ensimmäisinä. Pakko sanoa plussaa kehistä, tulee ihan mieleen näyttelyt, kun ollaan messarihallissa ja siellä on samat "kehämatot", kuin joissain sisänäyttelyissä on ollut. Oikein hyvää reeniä siis. Pian huomattiinkin, että ollaan neljän parhaan joukossa! Neljäs sijoitettiin ja meidät käteltiin kolmannelle sijalle. Voi sitä iloa, on tuo ruskea niin mahtava toveri ihan kaikessa tekemisessä.

Pian alkoi jännitys ja loppupalkitsemiset. Ensimmäisenä palkittiin hajutunnistus, jossa Nemo ei luontaisesti sijoittunut. Seuraavana putkiralli jossa Nemo ylsi neljännelle sijalle! Super Nemo, vaikka pohja olikin hieman liukas. Huiman hakijan palkintojen jaossa meidät kutsuttiin toiselle sijalle suurena yllätyksenä. Nemo taisikin olla aikas nopea hakija. Pian oli vielä koko kisan palkintojen jaon vuoro. Meni neljäs ja kolmas sija. Pian meni toinenkin sija. Mutta vielä mitä, meidät kutsuttiin ekalle sijalle! Olin aivan häkeltynyt ja en meinannut nousta edes ylös. On se niin maailman paras ruskea, ihan kaikessa tekemisessä. Se menee kovaa ja nauttii putkiralleista, hakee hakukisassa pallon ja heiluttaa häntää näyttelykehissä.

Kyllä oli hymy naamalla pitkään, vaikka olikin suuri urakka kantaa kaksi häkkiä, kolme reppua ja kolme isoa kassia palkintoja kotiin. Saatiin aivan upeita palkintoja, neljä pokaalia sekä yksi hieno ns. hopealautanen. (meneeköhän se tuolla nimellä) Ja mikä kruunasi illan oli se, että me voitettiin vielä 400€ matkalahjakortti aurinkomatkoille. Mitä tekisinkään ilman Nemppaa... Nyt ollaan varattu mulle, Ninalle ja äidille matkat Kanariansaarille helmikuulle! Voi Nemo, nytkin se makaa tuossa ihan vieressä ja tuhisee rauhassa. My life would suck without you. ♥♥

You're just like an angel, your skin makes me cry

Katson kauas kaukaisuuteen tulet uniin uudestaan

Matkustettiin eilen pitkästä aikaa mätsäreihin. Viimeksi muutama viikko sitten on käyty mätsäilemässä ja nyt päästiin vihdoin taas esiintymään. Tai siis Nemo ja Nano pääsi esiintymään. Tällä kertaa mätsäri oli Vantaalla Showhau centerillä. Meillä on tosiaan ensi viikonloppuna "stadin superkoira"-kilpailu messarissa. Siihen kuuluu mätsäri, hajutunnistus, putkiralli ja hakujuttu. Nemo on oppinut tuon hajutunnistuksen tajuttoman hyvin, osaa jo merkata löytämänsä hajun menemällä maahan. Voi mun mahtava mies! Nyt kuitenkin takaisin eiliseen mätsäriin. Nina kirjoittelee tästä varmaan myös blogiinsa. (tästä blogiin)

Lähdettiin paikalle hieman kahdentoista jälkeen, tuolla oli ilmoittautumisajat porrastettu niin, että pennut alkoivat klo. 13 ja aikuiset 14.30. Oltiin paikalla vähän ennen yhtä ja Namppa pääsi sitten pentuihin. Käytiin Ninan ja Nampan ja Nempan kanssa ulkoilemassa ja Nemo veti hullua rallia energioissaan. Pääsi sitten rallailun jälkeen häkkiin, että olisi yhtä pirteänä menossa kehään. Nina ja Nano olivat numerolla 240 (?) ja kesti kyllä hirmu kauan ennen kuin pääsivät kehään. Isoja pentuja oli se reilu neljäkymmentä ja pieniä yli viisikymmentä. Odoteltiin vielä hetki nauhakehiä ja suuresta punaisten nauhan saaneiden joukosta Pämppis ei kuitenkaan päässyt jatkoon. Super hyvin olivat Ninan kanssa reenanneet, pieni esiintyi aivan uskomattoman hienosti! 

Kävin ilmoittamassa Nemon kehään ja saatiin odotella pitkä tovi tässä välissä. Vihdoin Nemo pääsi sitten kehään numerolla 416. Isoja oli se kolmisenkymmentä. Nemo oli aivan super skarppina menossa, seisoi hienosti ja ravasi tosi kivasti. Se oli ihan innoissaan päästessään taas kehäilemään (lue: syömään juustoa) ja kyllä häntäkin heilui sen mukaan. Saatiin sitten punainen nauha ja ryhdyttiin odottelemaan nauhakehiä. Ensin oli siniset, joissa oli myös tosi hienoja koiruuksia. 

Punaisten kehässä oli vähän tunkua, mutta hyvin mahduttiin. Seisotin siinä Nemoa ja pian huomasin, että meidän edessä oli pieni rako ja oltiin kahdeksan parhaan joukossa! Mentiin edestakaisin ja kehän ympäri ja tuomari valitsi neljä parasta ja me kuuluttiin sinne. Nemo jaksoi keskittyä ihan tajuttoman hyvin eikä haistellut edes muita koiria yhtään. Aivan super käyttäytymistä Nemolta siis. Sijoitettiin neljäs ja kolmas, juostiin ympäri ja meidät ojennettiin toiselle sijalle. Vitsi miten hienoa oli päästä Nempan kanssa pitkästä aikaa juoksemaan, on se niin super kehäkaveri. ♥

Otettiin vielä vähän kuvia ja katsottiin kehät loppuun. Bis oli ihana iloinen afgaanipentu, josta otinkin parit kuvat omistajan pyynnöstä. Pian meitä tultiinkin hakemaan ja Nemppa nukkui kyllä koko illan, yhdeksältä ilmoitti vain ruuan olevan myöhässä. Oli kyllä aivan mahtavaa käydä taas mätsärissä, nyt muistan taas miksi pidän niistä niin paljon. 

Moi, oon kalju Nemo 3,5v!