Locked up in my hurricane head

Postaus kirjoitettu torstaina 25.5.  

Pitkästä aikaa ajattelin raapustaa kuulumispostausta, kun tässä helatorstain iltana koeviikon keskelläkään ei ole kiirus lukemaan mitään. Huomenna tosin täytyy taas jatkaa lukemista ja sen takia arvonnan tuloksetkin saattavat tulla hieman myöhässä, mutta tulossa nekin ovat. Ei olla Nemon kanssa nyt ihan hirveästi mitään puuhailtu, mätsäreitä ollaan tosin tässä ennen viime viikon tiistaita kierrelty monia. Postausta saa nyt koristaa parit puhelinkuvat, koska järkkäriä en ole kaikkialle raahannut.

14.5

Kuukauden ensimmäinen mätsäri järjestettiin tässä Espoossa ihan kotinurkilla. Äiti heitti meidät autolla tuonne spl luu-yhdistyksen kentälle ja Nempan kanssa sitten asetuttiin kehän vierelle. Olin itse jotenkin ihan poikki, joten meistä oli upeita kuvia, joissa nukuin tyyliin Nemon häkin reunalla ja Nemo mun olkapäällä. (kuva alla) Ooteltiin meidän vuoroa ja pian päästiin kehään. Jäbä esiintyi tosi mageesti, tuloksena punainen nauha. Pian päästiinkin jo punaisten kehään ja Nemolla oli kyllä aivan tajuttoman iloinen fiilis. Häntä senku heilui ja toinen oli ihan tohkeissaan. Sijoituttiin hienosti toisiksi, nuori bracco voitti ja tuomari korosti vielä, että meitä oli kuulemma ilo katsoa, koska Nemppa oli niin iloinen kokoajan. Se kyllä nauttii hurjasti kehäilystä.

Kun väsy iskee.

Kasasin eilen Nemon kaikki palkinnot yhteen kasaan...

Kotimatkalla Nemo pääsikin uimaan ja toinen vaan lillui rantavedessä, kun oli niin kuuma. Aurinko oikein porotti. Nyt viime päivinä on kans ollut aivan sairaan lämmin, joten lenkit on siirtyneet iltaan/yöhön ja aikaisiin aamulenkkeihin. Nemo kyllä nauttii, koska käydään nyt tosi usein uimassa kuumien kelien takia. Muuten meillä menee oikein mainiosti, raapustelen vielä kahdesta muusta toukokuun mätsäreistä missä käytiin ja siihen taisikin päättyä meidän mätsärikevät.

Nemo ja Detta

♥

14.5 oltiin Helsingin vinttikoiraradalla galgojen hyväksi järkätyissä mätsäreissä. Sandra ja Detta oli meidän seurana ja Nemo rakastui ihan täysin Dettaan, siis toinen oli niin innoissaan uudesta kamusta. Menin pitkästä aikaa junnuhandleriin ja Nemo jaksoi upeasti huolimatta oikeasti aivan sairaan kuumasta säästä, reilu 23 astetta taisi olla ja suora aurinko. Tuloksena oli kolmas sija 10:stä handlerista, mikä oli aivan superia saavuttaa Nemon kanssa. Normikehässä oltiin ihan oikein PUN-, koska Nemo oli jo tosi väsynyt eikä oikein jaksanut enää. Kuumina päivinä sille on kyllä se yksi luokka ihan max. Super kivat mätsärit oli kuitenkin ja palkinnot oli ihan tajuttoman mahtavat... :)

Detta&minä sekä Detan ja Nemon palkinnot. Nemo JH3 ja PUN-, Detta ja Sandra JH2 ja PUN3!

16.5 piipahdettiin ex temporee Helsingin mätsärissä, joka olikin vähän tyhmä päätös itseltä. Nemo oli tosi selvästi vielä väsynyt sunnuntain uuvuttavasta mätsäristä, joka kesti varmaan 8h yhteensä, joten meno oli vähän sen mukaista. Parikehässä Nemo tuijotteli ympäriinsä, haikaili ja katseli eikä oikein keskittynyt yhtään. Saatiin sininen ja sinisten nauhakehissä Nemo onneksi terästyi hieman ja tuloksena hienosti SIN1. Nauhakehien jälkeen Nemo näki vilaukselta Detan ja toinen meni aivan sekaisin, koko bis-kehä piipattiin Detan perään ja sieltä ansaitusti ei sijaa. Hyvin Nemo kuitenkin tsemppasi, vaikka oli oma virhe viedä poitsu noin heti perään toiseen mätsäriin. Nyt kuitenkin on ollut ja tulee olemaan taukoa ennen Mynämäen näyttelyä 11.6.

16.5

Seuraavaksi meillä on suunnitelmissa vähän risteäviä suunnitelmia. Mun veli lähtee Lappiin vaeltamaan reiluksi viikoksi ensi viikolla ja Nemokin pääsee mukaan, se tulee kyllä niin nauttimaan! Itse lähden Tualle 4-9.6 ja siitä onkin sitten heti pian se Mynämäen näyttely. Näyttelyn jälkeen on mun ekat estekisat ja siitä pian lähden Himangalle Nooralle. Loppukuusta Ninan Nano tulee meille hoitoon. Eli aikas kivoja plänejä tiedossa, vielä muutamat kokeet jäljellä ja vihdoin sitten pääsee heti loman viettoon Tualle.

Mullahan oli tiistaina mun ensimmäiset ratsastuskisat. Vieläkin on aivan huiput fiilikset näistä. Mulle oli jaettu yllätyksenä Tyger noihin koulukisoihin. Menin ihan perusmerkin kouluohjelman ja samalla osuin seuramestaruuteen. Eli meidän seuramestaruuteen kuuluu siis nämä koulukisat ja estekisat syksyllä ja mestaruudessa on kolme eri luokkaa ja minä itse osallistun yhteen.

Jokatapauksessa, maanantaina mulla oli ns. valmistava treeni koulukisoihin Tygerin kanssa. Peikkilässähän melkein kenelläkään hevosella ei ole mitään apuohjia ja Tyger onkin yksi niistä harvoista joilla on. Tygerilla on yleensä thiedeman-apuohjat ja maanantaina menin sillä tosiaan ilman niitä. Sillä on ollut ne nyt jo jatkuvassa käytössä aina, kun se on ollut Peikillä ja voitte varmaan kuvitella miten ihmeissään toinen oli tilanteesta, kun niitä ei ollutkaan. Maanantain tunti mentiinkin tyylikkäästi pää pystyssä jännityneenä koko tunti, mutta onneksi sain treenattua tuon tunnin, koska Tyger oli tosi tahmea ja hidas pohkeelle.

Niin tärkeä.

Tiistaina päätin sitten, että koitampas ottaa ainakin verkkaan Maijalta lainaan kannukset ja tämä olikin oikein hyvä päätös. Nina väsäsi Tikrulle sykeröt ja toi myös valkoisen huovan, joten poitsu näytti ihan kisaponilta. Verkassa Tyger liikkui jo paljon paremmin eteen sporrien avulla ja kiva varmaan hepallekin, ettei kokoajan tarvitse muistuttaa pohkeella. Mentiin kuitenkin verkka ja rata molemmat tyylikkäästi pää pystyssä, mutta onneksi perusmerkissä ei ole väliä miten hienosti heppa kulkeekaan muodossa vai kulkeeko. Tässä välissä, kiitos Ninalle joka jaksoi ottaa meistä aivan ihania kuvia sekä Maijalle ja Ninalle super tsempeistä kisoissa, mun tsempparit. ♥

Tyger the laama

Söpis!

Nyt sain kuitenkin istuttua radalla paremmin Tygerin harjoitusravissa, mutta laukannostot oli tosi hitaat ja huonot ja niistä saatiinkin molemmista pisteet 5,5. Muuten saatiin kutosta ja 6,5 pisteitä ja prosenteiksi tuli 62,35%! Näillä kiivettiinkin ensimmäiselle sijalle ja täten myös seuramestaruuden meidän luokan ensimmäisen osakilpailun voitto. Aika mahtavat fiilikset oli kyllä ja Tyger sai paljon kehuja radan jälkeen. Tätä parempaa kisauran aloitusta ei voisi toivoa varsinkaan 17-vuotiaan estehepan kanssa. Niin hieno ja symppis Tikru!

Se on niin suloinenki!

En ole muuten ikinä kohdannut heppaa, joka nuolisi noin paljon. Kaikkea.

Eilen eli keskiviikkona olin pitkästä aikaa hyppäämässä esteitä ja pääsin menemään mun luottoheppa Necolla. Necon kanssa menee aina hyvin ja nyt meidän verkka meni varmaan parhaiten ikinä. Koko maneesissa oli paljon tilaa ja varsinkin laukassa pääsin tekemään tajuttoman suuria pääty-ympyröitä, joilla Neco vertyi tosi hyvin. Hypättiin kivaa simppeliä rataa ja hyppäsin myös mun ennätyksen, noin 85cm. Neco oli niin hieno ja tosi positiivisella mielellä menossa. Jospa saisin Necon tai Tygerin mun ensimmäisiin estekisoihin silloin 13.6. Nyt kuitenkin itse painun nukkumaan, että huomenna jaksaisin edes vähän lukea vikoihin kokeisiin...

Necsu korvat tötteröllä tuijottelee heinäkärryä