Neljä haljennutta etuhammasta

Niin mitä tuo ruskea on taas saanut aikaan? No neljä lohjennutta hammasta tietenkin. Kurkkasin Nemon suuhun työssä lauantaina illalla. Järkytys oli kova, kun ensimmäinen kuva, joka tuli vastaan oli TÄMÄ. Aloin sitten tutkimaan vielä enemmän ja suuremmaksi järkytykseksi huomasin, kas Nemoltahan on kaikki neljä yläetuhammasta lohjenneet ja yhtä ei ole melkein yhtään enään. Hampaat näyttivät aika pahoilta ja silloin jo tiesin, että tulee olemaan varmasti poisto edessä. Ylhäällä kuva, joka on otettu alhaalta päin.

Sumplittiin sitten Riitan kanssa sunnuntaina, että ensi viikolle olisi hyvä saaha poistoaika. Olen itse hiihtolomalla, joten saan vahdittua tuota potilasta parhaani mukaan. Voi reppanaa, ei tiedä mitä on tulossa. Varhaiselle keskiviikkoaamulle saatiin aika VihtiVettiin ja Nemo pääsee näkemään kasvattajatätiä ja itse nään tuttuja tetistä. Riitta tosiaan poistaa Nemolta noi hampaat. Tarkempaa postausta tulee vielä miten poisto meni sekä toipumisesta ja niin edelleen. On tuo kyllä semmoinen tapaturmalapsi. On ollut vesihäntää, korvatulehdusta, outoa allergiareaktiota, vakavaa nestehukkaa... Jos hetkeksi oltaisiin sairasteltu vai mitä vielä luvassa...

Nemon kanssa ei muuten olla mitään ihmeellistä tehty, vaikka hiihtoloma onkin. Ollaan otettu rennosti ja eilen kävin ottamassa näitä kuvia, joita tässä postauksessa onkin. Ei tullut melkein yhtään fiksuja kuvia. (voi toki johtua myös siitä, että säästin höpsöimmät) Muuten Nemo on mennyt ihan valtavasti eteenpäin teiniuhma-vaiheestaan. Niin ylpeä omistaja ruudun takana. Nemolla oli tosiaan aika macho-fiilis uhmaiän aikana ja kulki useasti rinta rottingolla ja karvat pystyssä nähdessään toisen koiran.

Nooh, Miialla oli hoidossa kolmevee uros ja vähän itseä epäilytti miten mahtavat mennä yksiin, mutta vitsi sain olla ylpeä poitsusta. Alkukireyden jälkeen menivät koko lenkin hienosti ja vaikka Huti innoissaan juoksenteli Nemoa päin niin Nemo vain jatkoi menoa. Kulkivat vierekkäin hihnoissakin. Eilen meitä vastaan tuli vanha tuttu noutajakaveri, jonka kanssa Nemo on leikkinyt monet kerrat. Nyt onkin ollut pitkä aika viime tapaamisesta ja toisella oli hieman erilainen fiilis Nemosta. Kiltisti ensin tervehtivät, kunnes toinen yht'äkkiä rähähti. Ei ollut mitään merkkejä edes siitä, että olisin voinut vetää Nemon pois tilanteesta. Nemo oli kuitenkin oikein fiksu eikä lähtenyt mukaan, vaan väisti toisen rähinää. Niin ylpeä pikkumiehestä, selkeästi kasvamassa aikuiseksi.

Viime maanantaina oli muuten Nilan ultra! Ja sielläpähän näkyi kasa pieniä flätinalkuja. Tiineys on vasta puolessa välissä, mutta toivotaan nyt sydäntemme kyllyydestä, että saataisiin pikkumustia maailmaan. Päästäisiin Nipankin kanssa sitten pallottelemaan ja kuvaamaan niitä. Mikä sen parempaa, kuin pentuarki. Tämmöistä nyt tällä kertaa tosiaan. Eiköhän palailla sitten kuulumisilla miten hampaiden poisto meni. Voin kuvitella, että toinen on hieman masiksessa sen jälkeen. Nemo on aika kova näyttämään mieltään vilkuilemalla kulmien alta. :D

Et terveisiä vaan kaikille tältä hömpältä!