16.12.2015
Q&A eli kysymyspostaus!
Nyt olisi aika taas kysellä kaikkea mitä mieleen tulee. Samalla voi sanoa halutessaan haluaako videolla vai tekstinä vastaukset vai kumpanakin. Koko meidän Dubai-matkan saa laittaa kysymyksiä eli 30.12 asti! Kysymyksiä siis tulemaan. :)
14.12.2015
Pettymyksen tunteita (+uusia kuvia)
Ei ole oikein ratsastukset menneet putkeen lähiaikoina. Varsinkaan tänään. Sunnuntaina meni tosin ihan hyvin pitkästä aikaa, heppa toimi ja oli tosi kiva, mutta kerron ensin tästä päivästä.
Mulla oli tosiaan iso musta herra, Justus. Verkassa se oli tosi mukava ratsastaa, varsinkin ravissa kantoi itsensä hyvin, miten nyt laukassa ei kuunnellut oikein sisäpohjetta, kuin lopussa. Verkassa kuitenkin oli ok ja odottelin jo tehtävää. Noh, pidettiin sitten leikkitunti. Justus on tosiaan hieman hermostuvaa tyyppiä, se menee helposti tunnilla vähän kiireiseksi ja hermostuneeksi (mulla ainakin) ja meillä ei oikeen ole synkannut Jussin kanssa. Vaikka se onkin tosi symppis heppa ei se oikein ole mun tyylinen.
Noh, alusta meni ihan hyvin, vaikka Jussi olikin tosi hermostunut, kun kaikki laukkailivat ohi ja kuului kova maiskutus ja raippojen äänet ponien kiitäessä eteenpäin. Se pysyi ihan hyvin hanskassa ja kun otin laukkaa lähti se nopeasti eteen, mutta silloin nauroin vielä ja se hidasti hienosti. Sitten yhdessä kohtaa meitä päin peruutettiin ja Justus vetäisi pään ylös niin, että mun nenä osui suoraan sen kaulaan. Siinä aloin sitten itse hermostumaan ja se siirtyi hevoseen, joka hermostui myös. Oltiin seisomassa toisella puolella maneesia ja taputtelin Jussia siinä, että minä ja se rauhotuttaisiin ja hyvin se sitten meni, kunnes yksi tuli suoraan meitä päin ja ahdisti meidät nurkkaan, josta huomasin, että Jussi meni ihan paniikkiin. Sanoin sitten, että jättää meidät rauhaan, että saan taas tilanteen kontrolliin ja se rauhottui.
Seuraavaksi meillä oli nopeusrata. Ajattelin, että se menisi ihan hyvin, lähti se hyvin käyntiin, kunnes päästyämme ympyrälle Jussilla vain pakkaantuneet energiat karkasivat ja se lähti kovempaa laukkailemaan. Tietty siinä kohtaa tule pelottava fiilis, kun iso heppa lähteekin käsistä alla. Tätä ihmettelin pitkään, että miten tuossa pelästyin niin kovasti, kun esim. pari viikkoa sitten tiputtuani Sidiltä kiitolaukasta nauroin vain enkä pelännyt ollenkaan. Noh, sain Jussin takaisin, mutta itse järkytyin niin paljon, että kyyneleet valuivat. Ikinä ennen en ole niin jännittänyt hepan selässä. Ja Jussin kanssa vielä, joka ei sinänsä tee mitään pahaa, mutta se tilanne oli vaan jotenkin niin hirveä. Loppuraveissa sain Jussin vielä jotenkuten rennommaksi, mutta oli kyllä ihan hirveä lopputunti. Unohdin itsekkin ratsastaa jännityksen ja stressin alla...
Sunnuntaina meni tosiaan sitten jo paremmin, menin Retulla puomitehtävää ja se oli oikein yritteliäs ja hieno poika. Mentiin paria puomia ympyrällä laukassa ja neljää suoralla. Retu meni hienosti, tasaisesti ja huolellisesti ja oli tosi mukava ratsastaa. Sunnuntaina mulla on vielä tunti sekä maanantain kaksi tuntia. Toivottavasti silloin tulisi hyvät kauden vikat tunnit. :)
On tuo koira vaan niin piristävä tekijä. Kun tulin kotiin oli se heti innoissaan vastassa pusuttelemassa ja hyppäsi sängylle viereen nukkumaan. Tulee kova ikävä ruskeaa, kun lähdetään viikoksi dubaihin joululomalla. Yritän muuten sille ajalle (23-30.12) ajastaa teille jotain postauksia, mutta en ole vielä varma ehdinkö/keksinkö jotain. Katsotaan nyt. Nemolle muuten ostin uuden, ison, pedin, joka on mitoiltaan huimat 70x100cm. Kyllä nyt kelpaa, kun muutamalla eurolla sai.
Mulla oli tosiaan iso musta herra, Justus. Verkassa se oli tosi mukava ratsastaa, varsinkin ravissa kantoi itsensä hyvin, miten nyt laukassa ei kuunnellut oikein sisäpohjetta, kuin lopussa. Verkassa kuitenkin oli ok ja odottelin jo tehtävää. Noh, pidettiin sitten leikkitunti. Justus on tosiaan hieman hermostuvaa tyyppiä, se menee helposti tunnilla vähän kiireiseksi ja hermostuneeksi (mulla ainakin) ja meillä ei oikeen ole synkannut Jussin kanssa. Vaikka se onkin tosi symppis heppa ei se oikein ole mun tyylinen.
Noh, alusta meni ihan hyvin, vaikka Jussi olikin tosi hermostunut, kun kaikki laukkailivat ohi ja kuului kova maiskutus ja raippojen äänet ponien kiitäessä eteenpäin. Se pysyi ihan hyvin hanskassa ja kun otin laukkaa lähti se nopeasti eteen, mutta silloin nauroin vielä ja se hidasti hienosti. Sitten yhdessä kohtaa meitä päin peruutettiin ja Justus vetäisi pään ylös niin, että mun nenä osui suoraan sen kaulaan. Siinä aloin sitten itse hermostumaan ja se siirtyi hevoseen, joka hermostui myös. Oltiin seisomassa toisella puolella maneesia ja taputtelin Jussia siinä, että minä ja se rauhotuttaisiin ja hyvin se sitten meni, kunnes yksi tuli suoraan meitä päin ja ahdisti meidät nurkkaan, josta huomasin, että Jussi meni ihan paniikkiin. Sanoin sitten, että jättää meidät rauhaan, että saan taas tilanteen kontrolliin ja se rauhottui.
Seuraavaksi meillä oli nopeusrata. Ajattelin, että se menisi ihan hyvin, lähti se hyvin käyntiin, kunnes päästyämme ympyrälle Jussilla vain pakkaantuneet energiat karkasivat ja se lähti kovempaa laukkailemaan. Tietty siinä kohtaa tule pelottava fiilis, kun iso heppa lähteekin käsistä alla. Tätä ihmettelin pitkään, että miten tuossa pelästyin niin kovasti, kun esim. pari viikkoa sitten tiputtuani Sidiltä kiitolaukasta nauroin vain enkä pelännyt ollenkaan. Noh, sain Jussin takaisin, mutta itse järkytyin niin paljon, että kyyneleet valuivat. Ikinä ennen en ole niin jännittänyt hepan selässä. Ja Jussin kanssa vielä, joka ei sinänsä tee mitään pahaa, mutta se tilanne oli vaan jotenkin niin hirveä. Loppuraveissa sain Jussin vielä jotenkuten rennommaksi, mutta oli kyllä ihan hirveä lopputunti. Unohdin itsekkin ratsastaa jännityksen ja stressin alla...
Sunnuntaina meni tosiaan sitten jo paremmin, menin Retulla puomitehtävää ja se oli oikein yritteliäs ja hieno poika. Mentiin paria puomia ympyrällä laukassa ja neljää suoralla. Retu meni hienosti, tasaisesti ja huolellisesti ja oli tosi mukava ratsastaa. Sunnuntaina mulla on vielä tunti sekä maanantain kaksi tuntia. Toivottavasti silloin tulisi hyvät kauden vikat tunnit. :)
On tuo koira vaan niin piristävä tekijä. Kun tulin kotiin oli se heti innoissaan vastassa pusuttelemassa ja hyppäsi sängylle viereen nukkumaan. Tulee kova ikävä ruskeaa, kun lähdetään viikoksi dubaihin joululomalla. Yritän muuten sille ajalle (23-30.12) ajastaa teille jotain postauksia, mutta en ole vielä varma ehdinkö/keksinkö jotain. Katsotaan nyt. Nemolle muuten ostin uuden, ison, pedin, joka on mitoiltaan huimat 70x100cm. Kyllä nyt kelpaa, kun muutamalla eurolla sai.
 |
| Rakas lukutoukka ja Tuntematon sotilas. |
11.12.2015
Hurttahuoneen videosarja
Kas tämmöistä tapahtui tuossa viikko takaperin! Hurttahuoneen videosarja sai jatkoa meidän blogin videosarjasta ja tällä kertaa puhunkin videossa hieman enemmän. Musiikkia ei pitäisi olla, joten voitte huoletta laittaa ääniä kovalle jos ei kuulu. Lopussa kysynkin, että mitäs pidätte tämmöisestä jossa puhun enemmän. Tässä vielä linkki mistä video löytyy HH:n sivuilta: click. Ps. pahoittelen epäedustavuuttani videon alussa...
7.12.2015
Mitä tapahtuikaan työharjoittelussa?
Tein tet-raportin opettajalleni palautettavana koulutehtävänä ja ajattelin, että tästähän voisin kätevästi liittää sen tähän. Jos jotain kysyttävää vielä jää niin saa kommentoida ja kysyä toki! Kertokaa myös miltä tämä kuulosti, minulla oli ainakin hirmukivaa. Postausta terästää taas lempikuvia, tällä kertaa pentujen muodossa!
Kävin tet-jaksoni Vihdin Nummelassa, eläinlääkäriasema VihtiVetissä 23. marraskuuta- 4. joulukuuta 2015. Vuosi sitten työnantajani (ja myös ystäväni) Riitta ehdotti minulle, että tulisin tettiin heille. Sanoin kuitenkin, että minulla on vasta vuoden päästä tet-jakso, joten suunnitelma siirtyi vuoden päähän. Hyvin se sitten toteutui, kun pääsin kahdeksi viikoksi Riitalle asumaan ja sieltä mentiin sitten yhdessä joka päivä työpaikalle. Riitta on tosiaan ammatiltaan eläinlääkäri tuolla VihtiVetissä.
Halusin siksi eläinlääkäriasemalle työharjoitteluun, koska haluaisin itsekin jatkossa eläinlääkäriksi ja tässä opin aivan hirveästi lisää. Tet-paikka on tosiaan pieni eläinlääkäriasema Nummelassa. Sieltä löytyy kolme toimenpidehuonetta, röntgen, hammashoitohuone, heräämö ja leikkaussali. Näiden lisäksi muun muassa laboratorio, toimisto, ruokailutila ja joitain muita tarpeellisia huoneita sekä suuri aula. Eläinlääkäriasemalla tehdään pieneläinten perustarkastuksia, otetaan röntgenkuvia, paikataan esim. tappelussa olleita, rokotetaan eläimiä, leikataan murtuneita paikkoja, hoidetaan hampaita ja niin edespäin, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkän.
Tein paljon erilaisia asioita työharjoittelun aikana. Ensimmäisinä päivinä siivoilin ja järjestelin tavaroita eniten. Täydensin joka huoneen ruisku-ja neulalaatikot melkein päivittäin ja tein perussiivoukset huoneisiin, koska siellä oli tärkeää hyvä hygienia. Tyhjensin myös ruokahyllyt, pyyhin ne ja järjestin ruuat takaisin hyllyihin. Aulaa ja huoneita piti välillä myös siivota perusteellisesti, eli pyyhkiä seinät, tuolit, tasot ja niin edelleen.
Myöhemmin pääsin sitten enemmän tekemisiin eläinten kanssa. Hoidin heräämössä olevia potilaita, katsoin että ne eivät jäähtyneet liikaa. Yleensä eläin nimittäin jäähtyy/kylmenee hyvin nopeasti ollessaan nukutuksessa. Sain myös avustaa eläinlääkäreitä eri toimenpiteissä. Oli muun muassa pentuetestejä, rokotuksia, ultraäänitutkimuksia, korvahuuhteluita sekä kaikenlaista muuta. Eläinlääkärin tekemisiä oli hyvin mielenkiintoista seurata. Hoidin myös yleensä toimenpidehuoneet kuntoon terveystarkastusten ja muiden toimenpiteiden jälkeen. Puhdistin myös trimmereitä ja pesin pyykkiä.
Työhön tutustuminen oli älyttömän mukava kokemus. Tykkäsin ihan hirmuisesti, koska suurimmalta osalta minulla oli koko ajan tekemistä ja sain avustaa ihan hirveästi eläinten kanssa sekä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Tein myös muutamia konehommia, mutta ne jäivät pääosassa vähemmälle. Tylsintä oli mielestäni niin sanottujen nielutampoonien teko. Hassu sana, mutta niitä käytetään hammasoperaatioissa, ettei potilaan nieluun valu vettä tai verta. Muuta tylsää tekemistä en keksi, sillä pidin hirveästi kaikesta.
Parasta oli työskentely eläinten kanssa. Mieleeni jäi varsinkin se, kun ensimmäistä kertaa sain valvoa ja valmistella kissaa leikkaukseen. Oli ihanaa, kun minuun luotettiin ja sain tehdä vähän samoja juttuja, kuin avustajat. Mieleen jäi myös, kun puhuttiin pitkään erään koiran omistajan kanssa kys. koiran toimenpiteen jälkeen ja hän kehui miten rohkea ja oma-aloitteinen olin.
Tet-jakso sujui paremmin kuin odotin. Kaikki ihmiset työpaikalla olivat ihan hirmuisen mukavia ja ymmärsivät selkeästi, että en osaa yhtä paljon, kuin muut. Opin ihan hirveästi kaikkea uutta, joka tulee varmasti auttamaan minua tulevaisuudessa. Opin muun muassa monien instrumenttien nimiä, minkä näköisiä bakteerit ovat pissanäytteessä, laittamaan kanyylin seuraamalla yhden avustajan laittavan sen ja hoitamaan heräämöpotilaita, valmistelemaan leikkauspotilaita, opin tunnistamaan uusia sairauksia, esimerkiksi jos koira tai kissa vetää henkeä nenästä sisään päin, on silloin luultavasti kyseessä nenäpunkki.
Kävin tet-jaksoni Vihdin Nummelassa, eläinlääkäriasema VihtiVetissä 23. marraskuuta- 4. joulukuuta 2015. Vuosi sitten työnantajani (ja myös ystäväni) Riitta ehdotti minulle, että tulisin tettiin heille. Sanoin kuitenkin, että minulla on vasta vuoden päästä tet-jakso, joten suunnitelma siirtyi vuoden päähän. Hyvin se sitten toteutui, kun pääsin kahdeksi viikoksi Riitalle asumaan ja sieltä mentiin sitten yhdessä joka päivä työpaikalle. Riitta on tosiaan ammatiltaan eläinlääkäri tuolla VihtiVetissä.
Halusin siksi eläinlääkäriasemalle työharjoitteluun, koska haluaisin itsekin jatkossa eläinlääkäriksi ja tässä opin aivan hirveästi lisää. Tet-paikka on tosiaan pieni eläinlääkäriasema Nummelassa. Sieltä löytyy kolme toimenpidehuonetta, röntgen, hammashoitohuone, heräämö ja leikkaussali. Näiden lisäksi muun muassa laboratorio, toimisto, ruokailutila ja joitain muita tarpeellisia huoneita sekä suuri aula. Eläinlääkäriasemalla tehdään pieneläinten perustarkastuksia, otetaan röntgenkuvia, paikataan esim. tappelussa olleita, rokotetaan eläimiä, leikataan murtuneita paikkoja, hoidetaan hampaita ja niin edespäin, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkän.
Tein paljon erilaisia asioita työharjoittelun aikana. Ensimmäisinä päivinä siivoilin ja järjestelin tavaroita eniten. Täydensin joka huoneen ruisku-ja neulalaatikot melkein päivittäin ja tein perussiivoukset huoneisiin, koska siellä oli tärkeää hyvä hygienia. Tyhjensin myös ruokahyllyt, pyyhin ne ja järjestin ruuat takaisin hyllyihin. Aulaa ja huoneita piti välillä myös siivota perusteellisesti, eli pyyhkiä seinät, tuolit, tasot ja niin edelleen.
Myöhemmin pääsin sitten enemmän tekemisiin eläinten kanssa. Hoidin heräämössä olevia potilaita, katsoin että ne eivät jäähtyneet liikaa. Yleensä eläin nimittäin jäähtyy/kylmenee hyvin nopeasti ollessaan nukutuksessa. Sain myös avustaa eläinlääkäreitä eri toimenpiteissä. Oli muun muassa pentuetestejä, rokotuksia, ultraäänitutkimuksia, korvahuuhteluita sekä kaikenlaista muuta. Eläinlääkärin tekemisiä oli hyvin mielenkiintoista seurata. Hoidin myös yleensä toimenpidehuoneet kuntoon terveystarkastusten ja muiden toimenpiteiden jälkeen. Puhdistin myös trimmereitä ja pesin pyykkiä.
Työhön tutustuminen oli älyttömän mukava kokemus. Tykkäsin ihan hirmuisesti, koska suurimmalta osalta minulla oli koko ajan tekemistä ja sain avustaa ihan hirveästi eläinten kanssa sekä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Tein myös muutamia konehommia, mutta ne jäivät pääosassa vähemmälle. Tylsintä oli mielestäni niin sanottujen nielutampoonien teko. Hassu sana, mutta niitä käytetään hammasoperaatioissa, ettei potilaan nieluun valu vettä tai verta. Muuta tylsää tekemistä en keksi, sillä pidin hirveästi kaikesta.
Parasta oli työskentely eläinten kanssa. Mieleeni jäi varsinkin se, kun ensimmäistä kertaa sain valvoa ja valmistella kissaa leikkaukseen. Oli ihanaa, kun minuun luotettiin ja sain tehdä vähän samoja juttuja, kuin avustajat. Mieleen jäi myös, kun puhuttiin pitkään erään koiran omistajan kanssa kys. koiran toimenpiteen jälkeen ja hän kehui miten rohkea ja oma-aloitteinen olin.
Tet-jakso sujui paremmin kuin odotin. Kaikki ihmiset työpaikalla olivat ihan hirmuisen mukavia ja ymmärsivät selkeästi, että en osaa yhtä paljon, kuin muut. Opin ihan hirveästi kaikkea uutta, joka tulee varmasti auttamaan minua tulevaisuudessa. Opin muun muassa monien instrumenttien nimiä, minkä näköisiä bakteerit ovat pissanäytteessä, laittamaan kanyylin seuraamalla yhden avustajan laittavan sen ja hoitamaan heräämöpotilaita, valmistelemaan leikkauspotilaita, opin tunnistamaan uusia sairauksia, esimerkiksi jos koira tai kissa vetää henkeä nenästä sisään päin, on silloin luultavasti kyseessä nenäpunkki.
3.12.2015
Marsaparsakaalin lellittelyä
Näitte ehkä aiemmin pentukuvia täällä blogissa Meeristä ja Reetusta, eli Nakin pennuista Riitalla. Ne syntyivät elokuun alussa joten nyt pian jo nelikuisia molemmat. Tänään, torstaina siis, käytiin katsomassa Meeri pentua, jonka nykyinen nimi tosin Marsa. Aivan ihana, energinen ja tajuttoman kaunis flätinalku. Marsa oli kyllä niin äiteensä kaltainen ja kaipa siinä jotain vivahdusta Sniffepiffestäkin oli... Marsa tosiaan oikealta nimeltään Oak Barrel's Aquila, veljensä Reetu (nyk. Vertti) muuttikin hieman kauemmas. Tässä sitten pentukuvia teille.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)