Pettymyksen tunteita (+uusia kuvia)

Ei ole oikein ratsastukset menneet putkeen lähiaikoina. Varsinkaan tänään. Sunnuntaina meni tosin ihan hyvin pitkästä aikaa, heppa toimi ja oli tosi kiva, mutta kerron ensin tästä päivästä.

Mulla oli tosiaan iso musta herra, Justus. Verkassa se oli tosi mukava ratsastaa, varsinkin ravissa kantoi itsensä hyvin, miten nyt laukassa ei kuunnellut oikein sisäpohjetta, kuin lopussa. Verkassa kuitenkin oli ok ja odottelin jo tehtävää. Noh, pidettiin sitten leikkitunti. Justus on tosiaan hieman hermostuvaa tyyppiä, se menee helposti tunnilla vähän kiireiseksi ja hermostuneeksi (mulla ainakin) ja meillä ei oikeen ole synkannut Jussin kanssa. Vaikka se onkin tosi symppis heppa ei se oikein ole mun tyylinen.

Noh, alusta meni ihan hyvin, vaikka Jussi olikin tosi hermostunut, kun kaikki laukkailivat ohi ja kuului kova maiskutus ja raippojen äänet ponien kiitäessä eteenpäin. Se pysyi ihan hyvin hanskassa ja kun otin laukkaa lähti se nopeasti eteen, mutta silloin nauroin vielä ja se hidasti hienosti. Sitten yhdessä kohtaa meitä päin peruutettiin ja Justus vetäisi pään ylös niin, että mun nenä osui suoraan sen kaulaan. Siinä aloin sitten itse hermostumaan ja se siirtyi hevoseen, joka hermostui myös. Oltiin seisomassa toisella puolella maneesia ja taputtelin Jussia siinä, että minä ja se rauhotuttaisiin ja hyvin se sitten meni, kunnes yksi tuli suoraan meitä päin ja ahdisti meidät nurkkaan, josta huomasin, että Jussi meni ihan paniikkiin. Sanoin sitten, että jättää meidät rauhaan, että saan taas tilanteen kontrolliin ja se rauhottui.

Seuraavaksi meillä oli nopeusrata. Ajattelin, että se menisi ihan hyvin, lähti se hyvin käyntiin, kunnes päästyämme ympyrälle Jussilla vain pakkaantuneet energiat karkasivat ja se lähti kovempaa laukkailemaan. Tietty siinä kohtaa tule pelottava fiilis, kun iso heppa lähteekin käsistä alla. Tätä ihmettelin pitkään, että miten tuossa pelästyin niin kovasti, kun esim. pari viikkoa sitten tiputtuani Sidiltä kiitolaukasta nauroin vain enkä pelännyt ollenkaan. Noh, sain Jussin takaisin, mutta itse järkytyin niin paljon, että kyyneleet valuivat. Ikinä ennen en ole niin jännittänyt hepan selässä. Ja Jussin kanssa vielä, joka ei sinänsä tee mitään pahaa, mutta se tilanne oli vaan jotenkin niin hirveä. Loppuraveissa sain Jussin vielä jotenkuten rennommaksi, mutta oli kyllä ihan hirveä lopputunti. Unohdin itsekkin ratsastaa jännityksen ja stressin alla...

Sunnuntaina meni tosiaan sitten jo paremmin, menin Retulla puomitehtävää ja se oli oikein yritteliäs ja hieno poika. Mentiin paria puomia ympyrällä laukassa ja neljää suoralla. Retu meni hienosti, tasaisesti ja huolellisesti ja oli tosi mukava ratsastaa. Sunnuntaina mulla on vielä tunti sekä maanantain kaksi tuntia. Toivottavasti silloin tulisi hyvät kauden vikat tunnit. :)

On tuo koira vaan niin piristävä tekijä. Kun tulin kotiin oli se heti innoissaan vastassa pusuttelemassa ja hyppäsi sängylle viereen nukkumaan. Tulee kova ikävä ruskeaa, kun lähdetään viikoksi dubaihin joululomalla. Yritän muuten sille ajalle (23-30.12) ajastaa teille jotain postauksia, mutta en ole vielä varma ehdinkö/keksinkö jotain. Katsotaan nyt. Nemolle muuten ostin uuden, ison, pedin, joka on mitoiltaan huimat 70x100cm. Kyllä nyt kelpaa, kun muutamalla eurolla sai.

Rakas lukutoukka ja Tuntematon sotilas.