Pearly Coat Black Market

As known as, Sniffe.

Sniffe on lauman vanhin, herrasmies varustettuna suurella sydämellä. Sniffen esittelypostaus piti kirjoittaa jo heinäkuussa, kun hällä oli synttärit, mutta en saanut sitä ikinä aikaiseksi. Ajattelin sittemmin, että mukavampi se on sitten kirjoittaa, kun on ns. fiilistä kirjoittaa. Sniffeenhän tutustuin heti jotenkin paremmin kuin muihin laumalaisiin alusta alkaen. Toukokuussa 2014, kun hoidettiin pentuja tuntui Sniffe tosi energiseltä ja häsläävältä, eipä se siitä ole paljoa muuttunut, mutta sen luonne on avautunut enemmän minulle. Minähän vein sitä myös noutajaerkkarissa 2014, jolloin se sai hienosti ERIn. Silloin mietin kuinka vaikeaa herraa oli esittää, se ei oikein toiminut, mutta olin ihan hirmuiloinen eristä. Tuosta päivästä nyt päällimmäisenä muistuu kauhea ampiaisten paljous näyttelypaikalla.

Heinäkuussa aloin sitten käymään lauman kanssa enemmän ulkona, käytiin varsinkin paljon rannassa uimassa, koska silloin hurtat pysyivät hyvin kontrollissa, kun en niitä niin hyvin tuntenut. Sniffe on "alusta saakka" rakastanut eniten kaikista vettä. Se aina juoksee formulana veteen ja saattaa uida pari rundia, jonka jälkeen tulee rantaveteen seisomaan. Viime vuonna tapahtui myös yksi juttu, joka lähensi hirveästi Sniffeä ja minua. Sanotaanko vaikka vain, että silloin se huomasi, että haluan sille todellakin parasta. Silloin se ei meinannut ees jättää minua, kun vein sen takaisin kotiin ja Miia otti sen vastaan, Sniffe...♥

Sniffe on hyvin taitava mies, se osaa kävellä hienosti hihnassa ja pienellä huomautuksella lopettaa esimerkiksi vetämisen. Osaa kaikenlaisia asioita ja sille on helppo opettaakkin kaikkea, kun se ei paineistu oikeastaan mistään ja on niin terävä koira sinänsä. Se oppi nopeasti seisomaan vapaasti, kun alussa se vain hösläsi eikä oikein tohtinut keskittyä. Sniffe sopeutuu helposti kaikkiin tilanteisiin ja on tosi avoin koira. Silti se välillä on tosi arka joillekin asioille, esim. liukuportaita se pelkää ihan hirmuisesti. 

Sniffe on myös tosi äänekäs. Se leikkii äänekkäästi, kun sitä menee hakemaan ulos se mölisee ja ääntelee innostuksessaan. Herra on siis nyt muutenkin tosi äänekäs tapaus, kun sitä rapsuttaa jostakin mistä se kovasti nauttii, silloinkin saattaa kuulua "urinaa", vaikka se selvästi vain nauttii. Ihan, kuin kehräis... Viime marraskuussa käytiin mätsäreissä Nurmijärvellä, jossa ei oikein sujunut, kun ei oltu reenattu. Seisominen meni aika penkin alle, mutta Sniffellä on tosi hienot liikkeet ja niiden avulla päästiinkin sinisten kolmannelle sijalle. Tänä vuonna käytiin Espoon mätsäreissä, jossa Nina esitti Sniffen hienosti PUN-. Silloin sade-ja ukkoskeli varsinkin ahdisti hieman herraa.

Mitäs vielä? Eipä oikeastaan paljoa, Sniffe on meidän lauman koirien vanhin ja varmasti johtaja. Joskus tuo ruskea yrittää jotain, mutta eipä sillä paljon luuloja ole. Sniffe on hienohieno koira, se ymmärtää hyvin ihmisen tunteita ja on ihan läsnä jos tarvitsee. Samanlaista koiraa saa etsiä, meidän 6-vuotias tanskalainen kuningas. ♥

Sniffen kauneuspilkku kielessä :D

Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Kello esillä, spittarit kiiltävät,
Statukset partaterällä viiltävät.
Bisse bisseltä, nallia lisätään,
Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa,
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa,
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu,
Iho vanhenee ja kasvot muuttuu,
Ennen syötiin lettuja, nyt
Lasketaan kaloreita.

Kesä -96 polvet ruvella,
Taloyhtiön hiekkalaatikolla.
Äiti liimasi laastarin kun itkin,
Sanoi "Anna mä puhallan"
Kuka puhaltaa nyt?

Peltorallia parhaan kavelin kanssa

Eilen puin Nempalle heijastinvaljaat ja lenkkikamppeet päälle ja astuttiin ovesta ulos kolmen maissa. Suuntana oli Helsinki ja Elielinaukio. Sää oli tosi sateinen, pilvinen ja sumuinen, mutta otin silti kameran mukaan. Käppäiltiin bussipysäkille, josta pian 145 ottikin meidät mukaan. Kampista käveltiin tosiaan Elielinaukion viereiselle mäkkärille jossa nähtiinkin Noora ja Riimi. Vitsi sitä riemua, kun Nemo ja Riimi näki. Oli heti alkamassa leikkimään. Käytiin hakemassa ruuat niin, että toinen piti koiria ja koko ajan ne leikki. Mentiin syömään rautatieasemalle ja ei sitten löydetty mitään istumapaikkaa niin istuttiin lattialla nurkassa. Vaikutettiin varmaan aika pimeiltä. Joku mies otti meistä ihan pokkana kuvankin. :D

Siitä sitten, kun oltiin syöty suunnattiin bussilla kohti Viikkiä ja peeeltoja. Oli niin ihanasti paljon tilaa koirille rallatella ja kyllä kuulkaas tykkäsivät. Kun ensin päästiin sänkkärille niin ne veti pitkän rallin ympäri isoa peltoa ihanan iloisina. Riimiki oli tässä vaiheessa vielä valkoinen. Kierreltiin sitten ympäri peltoja ja räpsittiin paljon kuvia. Ei kovin kummoisia tullut, kun oli niin sateinen sää, mutta kyllä jotkut onnistui tosi hyvin. Saatiin Nempastakin vihdoin uusi rakennekuva, täytti eilen tasan 2,5w.

Kierrettiin tosiaan joku 1,5-2h siinä peltoja ja sitten alkoikin jo hämärtämään niin lähdettiin kohti Prismaa. Riimi oli tässä peltoilun lomassa ehtinyt vaihtaa väriään jo harmaaksi ja Nemossakin oli oikein mutakohtia turkissa ja toinen oli ihan märkä ja likainen. Odoteltiin hetki siinä Mustin ja Mirrin vieressä, että Nooran poikaystävä tulee hakemaan meijät ja saatiin sitten märät ja väsyneet koirat autoon vihdoin. Nemo pääsi kotona vielä pesulle ja oli väsynyttä ruskeaa koko illan. Kiitos huimasti Noora vielä, meillä on aina niin mukavaa ja paljon jutustelua. ♥

Arvonnoissa voittivat muuten Lemmikkimessujen liput Ansku L sekä Perttu Ala-Iso ja Nimilaatat.com-lahjakortin Erika! Onnea voittajille.

Peltolaukkaa supertammalla

Tänään suuntasin tallille hyvillä mielin sillä viime kerralla Johku lupaili, että mentäisiin pellolle laukkaamaan. Bussissa sitten sain kuvan listasta, kun kaveri laittoi ja mulle oli jaettu Neco. Olin tänkin kanssa ihan fine, vaikka herra tuuppaa olemaan hieman säikky. Noh, pääsin tallille ja ilokseni huomasin, että mulle olikin vaihdettu Ripa. Laittelin sitten Ripan valmiiksi ja suunnattiin kohti kenttää. Peik oli juuri lanaamassa maneesia, joten meillä oli n. 15min molemmat tunnit kentällä ja siellä oli varmaan 14 ratsukkoa. Pikkanen ruuhka, mutta hyvin selvittiin.

Kentällä tosiaan mulle vaihtui vielä Chyla, koska meidän tuntilainen ei halunnut mennä niin mieluusti sillä ja mulle sopi mainiosti mennä pitkästä aikaa tammalla. Chyla oli aivan uskomattoman kiva verkassa. Se meni tosi hyvin eteen väenpaljoudesta huolimatta ja oli jotenkin tosi hyvällä tuulella. Kyttäili vaan parkkiksen päätyä eikä jotenkin yhtään halunnut mennä sinne, tutkittiin sitten yhdessä mitä siellä on, mutta eipä mittään näkynyt. Sitten Chyla menikin ihan hyvin sinne... Hassu. :D

Lähdettiin puolessa välissä kohti peltoa kiertäen tuosta hieman tien kautta. Nina oli ihana ja tuli mukaan, joten sain kuvia ja videoitakin! Kiitos vielä hirmuisesti. Chyla hieman kyttäili ympärilleen, mutta enemmän ehkä kuitenkin positiivisesti ja uteliaasti. Otettiin ensin parit ravipätkät autotielle päin ja takaisin ja sitten laukkoja. Chyla veti ensin raveissa pukin ja yritti pyrähtää eteenpäin, varmaan innostuksesta. Sitten pidinkin paremmin pohkeet kiinni ja keskityin niin meni paremmin. Ensimmäisissä laukoissa en oikein päästänyt sitä laukkaamaan, kunnes tajusin kuinka mahtavaa kiitolaukka onkaan ja viimeiset mentiin sitten ihan täysiä.

Johku lupaili meille, että mennään talvellakin vielä laukkailemaan hankeen, kuulostaa kyllä ihan mahtavalta. Maneesissa otettiin vielä lopussa laukkojen jälkeen muutamat ravipätkät ja vaikka nyt Chyla kyttäilikin aika paljon oli se silti ihanasti menossa eteen. Oli ihan superia, kun tamma syttyi niin hurjasti laukkammaan pellolla. Ihana tunti. ♥

Niin minä sinua vaan

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

niin minä sinua vaan

vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin

minä sinua vaan

Ulkoasu on äärimmäisen keskeneräinen "pienen" hetken...

Tänään oli aamulla aivan ihanan sumuinen sää. Jos olisi ollut vielä hieman sumuisempaa olisi tullut aika mageita laajaperpektiivisiä kuvia. Lähdettiin sitten Nemon kanssa lähikentälle vähän harjoittelemaan takaakiertoja ja jotain aksaliikkeitä. Hienosti tuo hanskaa kaikkien taukojenkin jälkeen. Tehtiin vähän stoppi-ja suuntareenejäkin kahden pallon avulla. Ja tulihan kameran rullalle omasta mielestä muksasti onnistuneita kuvia. Tossa 50D:ssä on niin kivan nopea tarkennus, että saa hyvin otettua liikekuvia. Yhdessä kohtaa kentälle tuli yksi ihana pappa, jonka kanssa puhuttiin varmaan puoli tuntia ja hää heitteli Nemolle palloa, Nemo tykkäs.

Hiekkaa nassussa.

Mitäs muuta. Mietin yksi ilta kovasti mitä oikein teen nyt meidän harrastusten kanssa. Vepe on sinänsä hyvä juttu meille, mutta mua ahdistaa ajatus siitä, että olisin mukana kokouksissa aikuisten kanssa, kun en varmaan itse keksisi mitään uutta mukaan toimintaan. Ja muutenkin, vaikka vepessä ei sinänsä haittaa jos koira ulisee niin ei Nemo jaksa odotella, vaikka se rakastaakin uida jne. Ja toiseksi jos mua jännittää niin paljon, ettei koira tee hyvin nomessa niin miten me ikinä päästäisiin Vepessä eteenpäin? Siinähän on sove-testi ensin, jota koira voi elämässään kokeilla vain kaksi kertaa. Nomessahan saa kokeilla niin monta kuin haluaa ja sielläkin jännitän. Tziisus. 

Siirsin sitten meidän harrastusplänejä keväälle, kun tässä on kaikenlaista edessä mikä rajoittaisi reeneihin osallistumasta. Palo tokoon ja aksaan syttyi, varsinkin nyt, kun Nemon kanssa on mennyt tosi hyvin seuruussa. Se on mukavan tiivis ja iloisella meiningillä. (tästä videoon) Ainoa mutta siinäkin on, että meillä on tuo pallo vähän hankalasti, mutta kyllä senkin saisi häivytettyä pois reenamalla. Niin siis aksasta. Laitoin viestiä Vilmalle koirakoulukompassiin ja hän kertoi, että voitaisiin hypätä Nemon kanssa heti edistyneemmälle kurssille, koska se osaa sen verran asioita. Tästä innostuin ja kompassillahan on myös ihan aktiivisesti reenava ryhmä, johon sitten voitaisiin mennä, kun hanskattaisiin kaikki esteet. Keväällä katsotaan uudestaan!

Meille ei sen kummempia kuulu, nyt pystyin taas postailemaan, kun sain otettua kuvia täydentämään postausta. En ole Miiankaan koiria hirveästi vienyt, kun ne ei ole olleet kotona, mutta ensi viikolla taitaa taas olla koiruuksien hoitovuoro. Ensi viikolla mun kaverin pitäisi myös olla tulossa tänne päin pentusprinkkunsa kanssa, joten silloin tulisi sitten kuvia! Tiistaina oltiin Nempan kanssa koooko ilta tallilla ja kyllä poitsu nauttii olla tallilla. Käytiin katsomassa kaverin heppaa ja Nemo ihan ihastui siihen, nuoli sen turpaa. Yleensä tuo, kun ei hirveän lähelle mene heppoja oli tämä kyllä suloista katsottavaa.

Mennään Nempan kanssa tet-harjoitteluun Riitalle pariksi viikoksi muuten tuossa marraskuun lopussa! Toivottavasti ei olisi jollain nartuista silloin juoksuja niin pääsisi tuo vekkulipoika tosiaan mukaan. Marraskuun lopussa olisi myös aikomuksena mennä pitkästä aikaa näytelmiin nimittäin Kangasala RN olisi kätevästi keskellä tettiä. Nemppa ja Mappe olisi näiltä näkymin osallistumassa. Eipäs mulla hirveästi muuta ole, voisin tehdä pitkästä aikaa joku päivä MyDayn jos kiinnostaa nährä...? Ja heppakuulumisia voisin myös kirjoitella. Ps. Mikä oli lempikuva?

Loppukevennys :"D