Esteitä, maastokiemuroita ja vastalaukkoja

Chyla alkukeväästä ja iloinen ratsasta hyvän tunnin jälkeen ♥

[Postaus kirjoitettu 24.3 keskipäivällä] Istutaan Nemon kanssa junassa matka kohti Jyväskylää ja kun koiruus on rauhoittunut lepäämään sekä muutkaan vaunun hurtat eivät hauku, on oikein otollinen hetki avata kone. Sain wifin toimimaan puhelimen kautta ja ajattelin, että tässä melkein neljän tunnin matkalla saattaisi ihan hyvin ehtiä kirjoitella ratsastuksista. Samalla, kun kuulutus kertoo ruuasta ja kärsin nälästä, koska en tajunnut ottaa ruokaa matkalle niin tajusin, että mun kaikki ratsastuskuvat on erillisellä kiintolevyllä. Niimpä nämä kuvat tulevat fb:n kautta, joten laatu ei päätä huimaa. Eipä se oikeastaan aluksikaan olisi, koska maneesikuvat talvisin on nyt vähän mitä on.

c. Eevi A

Olen mennyt viime aikoilla ihan hirmuisesti Retulla! Esteitä, maastossa ja koulua. Estetehtävät ovat menneet tosi hyvin herran kanssa. Retu on tosi mukava hypätä kunhan saa sille draivin päälle. Yksi viikko mentiin tehtävää, jossa oli kuusi kavalettia peräkkäin innariväleillä ja ei kyllä sujunut yhtään. Sitten taas seuraavalla kerralla herra oli aivan super ratsastaa! Olin myös yksi viikko korvaamassa torstaina neljän tunnilla, joka siis jo tovin pyörinyt estetunti. Menin silloin Retulla ja sekin meni kyllä erittäin hyvin. Huomasi, että tehtävät olivat vaikeampia meidän ryhmään nähden, mutta pidin kyllä enemmän. Pääsi enemmän ratsastamaan muutenkin.

c. Eevi A, yksi omista lempikuvista!

c. Joanna 

Yksi maanantai olin korvailemassa mun vanhalla maanantain tunnilla ja lähdimme maastoon! Onneksi mulla oli taas tuttu ja turvallinen Retu alla ja hää oli ihanan pirteänä menossa. Meillä oli mukana hieman energisempiä heppoja ja tulikin sitten vähän hurjempi maasto. Kaikki oli ihan menossa ja, kun yksi ylämäki piti ravata ylös niin osa lähti kiitolaukkaa eespäin. Hepat tykkää kovasti, kun pääsee talven jälkeen taas maastoon. Mentiin vielä lopputunnista hetki maneesissa ja Retu toimi tosi hyvin. Mukavasti energiaa maaston jälkeen ja vetristyi hyvin suurilla ympyröillä. Hieno poitsu!

 Pari viikkoa sitten sunnuntaina koin oikein positiivisen yllätyksen, kun listassa luki Neco. Ennen jännitin hirmuisesti Necoa ja sen takia Neco on pari kertaa säikkynyt mulla. Nyt kuitenkin olin tosi iloisena menossa tunnille, koska Neco on muuten toosi mukava ratsastaa. Olen muuten huomannut omassa istunnassa uuden, aivan järkyttävän ärsyttävän miinuksen. Ratsastan ihan etukenossa jota ongelmaa mulla ei ole ennen ollenkaan ollut. En todellakaan tiedä mistä se on tullut, mutta tulee olemaan asia mihin kiinnitän varmasti huomiota jatkossa. Phuuh.

 Tunnin teemaan oli tosiaan vastalaukat loivalla kiemurauralla ja aina vähän enemmän keskelle, jolloin hepat yleensä vaihtavat helpommin laukan. Neco oli kuitenkin tosi hieno poika eikä vaihtanut laukkaa kertaakaan. Hieman yritti aina kiihdyttää ns. kaarteessa, mutta muuten meni tosi kivan tuntuisesti. Lopussa tehtiin vielä skarppeja laukannostoja ja puksutin oli kyllä tosi kiva ratsastaa. Iloinen fiilis jäi tunnista ja nykyään onneksi tykkäänkin tuosta hepasta. Kiitos kovasti Ninalle kaikista Neco-kuvista!

Viime sunnuntaina menin uudella tuttavuudella, Jerellä. Jere on iso ja tankkimainen poitsu, jolla on suht isot liikkeetkin. Mentiin esteitä, joka oli ihan hyvä juttu Jeren kanssa. Jere on tosi mukava hypätä, se tekee miten haluaa eikä yleensä kolauttele jos ratsastaja ei odota sen pudottavan. Mentiin monia erilaisia ratoja, mutta oli esim. ristikkoa ja kavalettia ympyrällä, puomi-este--este-puomi-sarjaa sekä n. 60cm pysty. Jere oli aivan super ja pysyi hyvin käsissä kun itse muistin istua pystyssä. Olin ollut tosiaan kipeänä viikonloppuna, joten hieman oli heikko olo eikä ratsastus ehkä parhaimmillaan, mutta olipahan silti mukava tunti. Ihana Eevis otti meistä kuvia, kiitos siis hälle. Kauhean hämärää vaan oli, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.

Viikko sitten torstaina mulla oli taas tuttu Retu alla ja tunti loppuikin lyhyeen. Meillä on tosiaan kaksi tuntia aina samaan aikaan Peikillä ja nyt toisella puolella Deippa pelästyi jotain ja lähti sitten ääneä pakoon. Kulmassa ratsastaja luisui alas ja kolautti just pään seinään. Paikalle tuli pari ambulanssia ja medihelikin kävi pörräämässä yläpuolella. Peikin hepat on kyllä niin fiksuja, kun ne hienosti vain seisoivat paikallaan, vaikka ambulanssi ajoi suoraan maneesiin. Onneksi hän, joka tippui viime to on kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Tämmöistä tällä kertaa. Kohta aukeaa onneksi ulkokausi ja saa kivempia kuviakin. :)