In my recovery I’m a soldier at war

En ollut vielä reilu viikko sitten mennyt pitkään aikaan esteitä, mutta nyt olenkin hypännyt koko vuoden edestä. Viikko sitten maanantaina mulla oli normaalisti tunti, me oltiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona. Hevoset on tosin ollut jo ulkona, mutta minä en. Mulle oli jaettu Basse, en oikein osannut sanoa juuta tai jaata Bassesta, se on välillä ollut tosi kiva ja välillä taas ei. Verkka lähti hyvin liikkeelle, Basse oli tosi kivasti iloisena menossa eteenpäin ja fiilis olikin oikein hyvä. Basse välillä vetää kivoja pukkeja laukassa, mutta tällä kertaa takapää lennähti vaan kerran ja sitten herra meni oikein nätisti. Itse jännitin ekaa kertaa ulkokentällä ja ohjien pituudet olivat kyllä liian lyhyet, koska en uskaltanut päästää pidempää ohjaa.

Ruvettiin hyppäämään ensin kavalettia pääty-ympyrällä. Mentiin Bassen kanssa ekana, parit ensimmäiset hypyt meni tosi huonosti, en saanut oikein paikkaa ja laukka vaihtui tyhmästi. Aloin kuitenkin luottamaan Basseen ja rentoutumaan ja kas-heti alkoi toimia. Tehtiin tätä molempiin suuntiin, jonka jälkeen lisättiin toinen este. Tehtiin laukanvaihto kavaletin päällä, jonka jälkeen mentiin yhden estekasan takaa ja siitä pystylle. Tämä meni oikein hyvin Bassen kanssa ja laukat vaihtuivat kuin ajatuksesta. Tästä matka jatkui kulman jälkeen toiselle pystylle ja vikana vielä okserille. Tunti meni kyllä tajuttoman hyvin verrattuna siihen mitä odotin ja Basse oli oikein kiltti hieman säätävälle kuskille.  Postausta tähdittää kuvat Bassesta ja Jerestä, Basse on tuo tumma heppa ja Jeren kanssa mulla on siniset housut. Bassekuvat c. Maija ja Jerekuvat c. Nina!

Viikko sitten keskiviikkona otin tallin talutustunnin Maijan estetunnille. Sain Ferran ja me oltiin koko maneesissa. Meitä oli tunnille merkattu vain kolme, mutta toiselta tunnilta tuli vielä yksi ratsukko meidän tunnille. Verkassa Ferra oli tosi hitaan tuntuinen, mutta laukassa monien siirtymisten kera sain tamman oikein kivasti reippaaksi. Ferrahan on esteillä tajuttoman kiva kaveri, se menee eteen ja tekee kaiken mitä ratsastaja pyytää. Ensin tultiin vain suoraa linjaa pystylle ja tämä meni ihan hyvin. Tämän jälkeen tuli tiukka käännös toiselle linjalle jossa oli pari kavalettia ja siitä kaarevalla neljän askeleen välillä samaiselle ekalle pystylle.

Basse

Tuo ensimmäinen tehtävä meni oikein hyvin paria pientä virhettä lukuunottamatta. Valuttiin joka kerta liian vinoon kavaleteille enkä saanut vaan ohjattua keskelle, ehkä ensi kerralla. Tästä jatkettiin toiselle pitkälle sivulle jossa oli viiden esteen sarja. Askeleet esteiden välissä olisko ollut 1-2-2-1 ja tässähän tulikin pari pulmaa. Ensimmäinen kierros meni ihan perseelleen, en uskaltanut päästää menemään Ferraa ja tultiin kaikkiin ihan huonoihin paikkoihin. Toisella kierroksella menikin jo paremmin, koska uskalsin vähän päästää Ferraa. Viimeisellä kierroksella meinasi iskeä jo rimakauhu, kun esteet nousi noin. 75cm korkeiksi. Tämä kierros meni kuitenkin ehdottomasti parhaiten, koska uskalsin päästää kunnolla Ferran menemään ja itse pidin vain pohkeet kiinni.

Jerppa

Tämän viikon keskiviikkona olin taas Maijan tunnilla Maijan ollessa kipeä. Tällä kertaa Nina tuli pitkästä aikaa mukaan Peikille ja sain lisää tosi kivoja kuvia. Mulle oli jaettu Jere, iso ja suht tankkerimainen heppa. Jeren kanssa ei ole oikein koskaan sujunut hirveän kiitettävästi, sillä on mun mielestä tosi iso ja ns. laaja hyppy enkä oikein koskaan pääse siihen mukaan. Verkka meni ihan hyvin, en oikein tosin saanut Jerppaa kunnolla pohkeen eteen. Jere oli ihmeen säpsy, johtui varmaan tuulisesta säästä.

Alettiin hyppäämään, ensin oli suora linja, jossa hypättiin perus pysty ihan suoraan ja sen jälkeen laukan vaihto. Tähän en alkuun oikein päässyt suoraan, mutta vikat toistot pääsin tosi kivasti. Tämän jälkeen tultiin linjalle jossa oli pysty, neljä laukkaa, pysty, viisi laukkaa ja okseri. Tämä meni ihan hyvin, kun tajusin käskeä Jeren kunnolla eteen. Tästä matka jatkui päädyn jälkeen samaiselle esteelle, jota tehtiin ekana ja sitten vielä nuo kaksi toista pystyä toiseen suuntaan. Eka kierros, kun mentiin tämä koko "rata" oli ihan kamalaa räpellystä ja melkein hävetti miten voikaan mennä niin surkeasti. Huomasi hyvin miten en kyllä osaa yhtään ratsastaa Jeren tyyppistä hevosta...

Toinen kierros meni oikein hyvin, kunnes tultiin vähän kovaa vikalle välille. Neljän väli tuli justjust kolmella (hups, kuskin moka empäs muistanut pidättää tarpeeksi) joten vikalle esteelle lähdettiin tyylikkäästi kaukaa ja Jerppa teki sen takia aika ison hypyn. Tässä kohtaa oma tasapaino petti totaallisesti ja sieltä lennähdin tyylikkäästi alas suoraan polven päälle. Siinä kohtaa ei sattunut, nousin heti ylös ja pyydystin Jeren, joka olikin syömässä puskia kentän toisella puolella. Vähän polvi tärräsi ja hiekkaa oli aika paljon, mutta vikan kerran, kun tultiin tämä suora niin Jerppa oli aivan mahtava. Itsekin olin paljo tyynempi ja keskityin siihen mitä teen.

Siis tää on mun kauhee ongelma, ylihyppäys!

Kotona polvi oli aika turvonnut ja siihen tuli iso mustelma, mutta ei onneks pahempaa. Jerppa kyllä pelasti monta kertaa, kun itse ratsastin tosi huonosti. Nyt estetuntien jälkeen kyllä huomaa, että se kouluratsastus on enemmän mun juttu. On estehyppelykin tosi kivaa vaihtelua, mutta enemmän tykkään kouluratsastuksesta. Mun estetaidot on kyllä kariutuneet kivikolle tässä, kun en ole hypännyt, mutta kyllä mä vielä jotain muistin. Ensi viikolla on maanantaina tunti ja sitten ei olekaan vappuna tuntia. Maanantain mätsäristä on myös tulossa pian postausta, sen oon jo kirjoittanut, mutta mulla on niin paljon kaikkea muuta kivaa julkaistavaa, että se saa tulla hieman myöhemmin. Viime aikojen postaustahti on ollut aika kireä, mitä mieltä te olette tästä? Kiitos vielä hurjasti Maijalle ja Ninalle ihanista kuvista. ♥