Viikko sitten maanantaina oli pääsiäisen takia vapaapäivä ja oli oikein mahtava tilaisuus suunnata kohti Oulunkylän mätsäriä. Oltiin viime vuonna myös tuolla samassa paikassa mätsärissä ja tuloksena oli silloin PUN1 BIS5, jäi tosi mahtava fiilis koko paikasta (vaikka eri järjestäjä) joten todellakin piti tänäkin vuonna suunnata sinne mätsäriin. Oltiin Ninan, Nanon ja Nemon kanssa Eevillä yötä la-su (ilman koiria) ja su-ma koirien kanssa. Maanantaina lähdettiin sitten suoraan Eeviltä kohti Helsingin Oulunkylää. Mentiin kahdella bussilla ja löydettiin kuin löydettiinkin perille. Nina meni ilmoittautumaan ja minä hieman sen jälkeen. Numerot 31 ja 39 ja isoja oli siis yhteensä sen nelisenkymmentä.
Siinä odoteltiin pieni tovi ja pian Pämppis ja Nina pääsi ensin kehään. Lihapullia ei oltu keretty ostamaan, joten Nemo sai mennä dentastixien voimalla. Nina ja Nano meni tosi hienosti saaden punaisen nauhan. Odoteltiin siinä hetki ja saatiinkin mätsäriin myös jännä sääilmiö. Aurinko paistoi ja satoi lunta, oli niin hassun näköistä. Joistain kuvista saattaa huomata nuo lumihiutaleet jos sattuivat kuviin. Kuitenkin pian Ninan jälkeen mentiin Nempan kanssa kehään. Nemolla oli tosi hyvä draivi ja se oli ihan menossa ravissa, niin super jäbä. Saatiin sininen nauha ja odoteltiin sitten hetki sinisten kehiä.
Päästiin pian kehään ja sinisiä oli tosiaan se parisenkymmentä. Nemppa esiintyi toosi hienosti, vaikka ravissa ei oikein päästy näyttämään parastamme koirien paljoudesta johtuen. Tuomari poimi jaksoon muutamat koirat ja me kuuluttiin niihin! Hän vielä karsi koirat kuuteen ja katseli niitä yhdellä sivulla. Tästä karsittiin vielä neljään ja voi että miten iloinen fiilis oli, kun tajusin, että me oltiin myös siellä. Nemppa oli niin hieno, tomerana häntä heilui. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen ja tuli sitten meille ojentamaan ykkösen ruusuketta! Siis ihan tulee kylmät väreet, kun ajattelen tätä. On se Nemppa niin super kehäkaveri ja aina niiin iloinen.
Odotettiin sitten aika pitkä aika siinä bis-kehää. Oli aika kolea ja tuulinen ilma ja kylmyys meinasi iskeä. Palkinnoksi saatiin aivan ihana nahkahihna, ruokaa, pokaali ja ruusuke. Namppa ja Sandran Detta painivat oikein innoissaan odotellessa, kun Nemppa sai chillailla häkissä. Sain myös kuulla, että Saila ja hällä hoidossa ollut Aina-russeli olivat myös ensimmäisiä. Meidät kutsuttiin pian bis-kehään, seisotettiin aika kauan ja juoksutettiin pari kierrosta. Nemolla oli niin mahtava draivi vielä bis-kehässäkin, vaikka keskittyminen seisomisessa alkoi hiipumaan. Neljä parasta otettiin jatkoon ja me ei tällä kertaa kuuluttu niihin, mutta ei haitannut yhtään! Jäbä oli pistänyt ihan parastaan, se on niin ihana syttyessään aina ulkomätsäreissä.
 |
| Detta ja Nano |
Siitä sitten lähdettiin kohti kotia, mentiin junalla ja sitten bussilla. Kotona Nemo oli aivan super väsynyt, nukkui koko illan ja seuraavanakin päivänä oli aikas poikki. Meillä on Nemon kanssa oikeastaan ainoana ongelmana se, että innostuessaan Nemo aina siirtää takajalkaansa liikaa rungon alle ja nimenomaan tuomarin puoleista takajalkaa. Tätä en voi edes mitenkään treenata, koska Nemo tekee vain kehässä tätä. Eli steppaa siis takajalalla, joten minun pitää kokoajan käskeä sitä siirtämään se takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitenkä saisin toisen oikein pitämään jalkansa paikallaan? Tällä kertaa muistin kuitenkin kehua Nemoa ruhtinaallisesti ja tuli itsellekin paljon parempi fiilis siitä. Oli kyllä taas erittäin kivat mätsärit!
 |
| Nemo SIN1 ♥ |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti