Nemon kasvua kuvina

Ajattelin tehdä tälläisen postauksen teille, koska uusia kuvia ei ole ja kokeita taas tulossa, joten aikaakaan hirveästi kirjoitella ei ole. Mennään tänään Riitalle katsomaan pentuja, joten saattaa olla, että niistä tulee jotain kuvia blogiin mikäli ollaan ulkona tms. Tässä kuitenkin Nemon kasvukuvia!

1kk

1kk

2kk

2kk

3kk

3kk

4kk

4kk

5kk

5kk

6kk

6kk

8kk

8kk

10kk

10kk

12kk

12kk

1,5w

1,5w

1w 8kk

1w 8kk

2w

2w

2w 4kk

2w 4kk

Viime päivien takaisin kelausta

Mulla on ollut ihan hirveästi koulukiireitä ja olen ollut myös nyt hieman kipeänä, joten en ole oikein ehtinyt postailemaan... Viime viime viikonlopusta voitaisiin alottaa, kun tuli eläinlääkärireissu pikkumiehen kanssa. Perjantaina meillä piti olla vepereenit, mutta koira vaikutti kovin apealta, joten jätettiin väliin. Se oli tosiaan ollut koko viikon hieman löysällä vattalla ja apeana, itse olin to-pe tukarikoulutuksessa Nuuksiossa.

Nooh, perjantaina piti olla lähtö Riitalle Vihtiin ja siitä flättimestaruuteen, mutta jäin sitten kotiin, kun ymmärsin miten myöhäiseksi menisi sitten lauantaina kotiin tulo ja ruskeatakin piti hoivata. Lauantaiaamuna havaitsin sitten miten hitsin turvonneet korvat Nemolla oli, ne oli siis ihan semmoiset pallot. Korvakäytävät puhtaat, mutta aristi hirveästi korvia ja heilutteli kokoajan. Lääkärin ohjeiden mukaan annettiin kyytabletti, joka ei sitten parissa tunnissa auttanut mitään. Lähdettiin siis kohti Munkkiniemen MeVettiä.

Meitä ennen oli tutkimushuoneessa pari koiraa ja aulassa kolme odottamassa. Pari tuntia siinä vierähtikin odotellessa, kun akkukin kerkesi puhelimesta loppua... Nemoa tuli sitten tutkimaan käsitykseni mukaan joku eläintenhoitaja, joka sanoi heti, että kyseessä on verikorva. Alkoi kertomaan jo erilaisia toimenpiteitä korvan "tyhjentämiseksi". Pieni hetki sitten odotettiin ja mentiin lääkärin kanssa "toimenpidehuoneeseen". Siellä sitten sanoi, että ei ilmeisesti olekkaan verikorva ja saatiin kotiin tuomisiksi kortisoonia ja mahaa rauhoittavaa lääkettä. Lapussa luki "allerginen reaktio?". Turvotus sitten onneksi laski parissa päivässä ja Nemppa saatiin kuntoon...

Viikko meni pienellä liikutuksella, loppuviikosta käytiin pariin otteeseen tosin laumalenkillä. Priima on kasvanut ihan hirmuisesti ja jaksaa hyvin tulla lauman kanssa. Toisella lenkillä käytiin pidemmällä luontopolkulenkillä ja toisella mulla oli mukana vain Sniffe ja Priima sekä Nemo, Jerin ollessa reenaamassa. Perjantaina heitin vielä Nemon ja lauman ulos jonka jälkeen otin sitten Priiman meille. Pidettiin yhdelle mun kaverille "läksiäiset", kun hää muutta Italiaan ja kyllä kaikki ihastuivat Priimaan. Pikkuneiti pääsi sitten illemmalla kotiinsa vielä.

Lauantaina lähdettiin Nipan kanssa aamulla kohti Järvenpäätä ja Hurttahuoneen järjestämiä mätsäreitä. Nemo oli myös mukana, mutta tällä kertaa taustajoukoissa. Oltiin Ninan kanssa ilmopisteessä ja itse olin kehäsihteerinä myös. Sain mukavia palautteita ja päivä oli ihan huippu. Ei tullut mitään probleemoita missään yhteydessä ja ihmiset vaikuttivat oikein iloisilta. Oli kyllä mukava kuulla muiltakin, että kai olin ihan hyvin selvinnyt. Kotiin tuomisiksi saatiin väsynyt koira, uusia heijastintavaroita sekä paljon kuivanameja. Uusi mätsäri tulossa taas ensi vuonna! Järvenpäähän pääsi muuten kätevästi junilla.

Vantaalle ei tosiaan päästy näyttelyyn silloin viikko takaperin mikä harmittaa tosiaan, mutta seuraavana suunnitelmana olisi Kangasala rn marraskuussa. Tällä viikolla menin maanantaina ridauksessa uudella tuttavuudella, Bassella, minkä jälkeen oli jotenkin eriskummallisen paha olo. Mulla on ollut nyt aika kova nuha ja tässä olisi pienenä epäilynä otsalohkon tulehdus, mikä ei tosiaan oli mitenkään varmaa. Seuraillaan nyt tätä. Meidän vepen treenikausikin loppui, joten mitään treenejäkään ei ole tulossa. Palaillaan taas, kun on jotakin postattavaa!

Mr. Fox

Voitettiin Lemmikkitarvikkeen arvonta elokuun lopussa, joten saatiin hieman shoppailla. Riitan pennuille (Oak Barrel'sille syntyi tosiaan yksi ruskea narttu ja yksi musta uros) ostin parit jutut ja Nemolle uuden vinkupallokettu-lelun, jonka me yhteistuumin nimettiin nimeltä Mr. Fox. Tässäpä siis kuvia, jotka ehdin käsitellä tänään Nempasta ja kettulelusta. ps. Pahoittelen postaustaukoa, mutta koulukiireitä on...

 

"On kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa."

Luin tässä erästä muistopostausta ja tulipa mieleen, että en voi jättää kirjoittamatta Kerristä. Kerristä on toisaalta tosi vaikeaa kirjoittaa, kun se on niin omanlainen. Ja sillä on monia eri piirteitä. Mutta tärkeintä on, että nyt sen on helppo kulkea. Käy enkeli vieressäs taivaan rantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Kerriin tutustuttiin samalla, kun muihinkin. Toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa, kun käytiin hoitamassa Jeriä ja Jerin sisaruksia muutaman viikon vanhoina. Vietiin koiria yksi kerrallaan ulos ja Kerri oli semmoinen höseltävä mummeli, joka rakasti rapsutuksia ja sitä vasten se aina nuoli naamaa, käsiä tai mitä vain. Sittemmin, kun aloin käymään enemmän koirien kanssa ulkona huhtikuussa pääsi Kerri aina mukaan tottakai. Käytiin rannassa uimassa, Kepa kävi aina uimassa ja tykkäsi uida pitkiäkin matkoja. Kun mitään ei tapahtunut se aina sukelsi pohjaan ja tuli joku kivi suussaan luokse. Voi Kerri.

Kerri ja Kerrin Taika-pentu.

Kerri oli niin omanlainen. Kun mentiin hakemaan koiria ja muut haukkuivat niin mummeli istui pedillä ja katsoi iloisena odottaen. Se opetti hyviä tapoja Sniffelle, Jerille, Jessille, Priimalle, molemmille terriereille... Niin ihana ja fiksu koira. Kerri vaikutti aina siltä, että se kuunteli. Se istui eteen ja katsoi niin fiksusti, odotti rapsutuksia. Kerri oli flättien junnumestari 2008. Kerri nouti, kuunteli, totteli ja rakasti. Jos voisin sen hetkeksi saada takaisin niin rapsuttaisin sitä koko ajan ja kertoisin sille, että se on ollut ihan älyttömän hieno, kun on opettanut nuoremmille hyviä tapoja. Ja Kerri opetti oikeasti hyviä tapoja, fiksu mammakoira.

Kerri rakasti herkkuja, se aina odotti milloin saisi syötävää. Yritti ryöstää muidenkin ruuat ja herkut. Mutta vaikka ruuan himo oli kova se osasi myös odottaa tosi fiksusti. Kerri käyttäytyi aina muidenkin koirien kanssa tosi nätisti ja kesti Nemonkin fanitukset. Kerri oppi helposti kaikenlaista mitä me nyt sen kanssa treenattiin. Käytiin Kerrin kanssa uimassa, mutta silti eniten sitä rapsutettiin. Koska siitä se nautti eniten. Viime aikoina Kerri ei voinut hyvin. Siltä poistettiin kokonainen varvas kesällä. Pari viikkoa takaperin huomattiin, että kasvain oli lähtenyt leviämään jalkaan.

Kerri 8,5w, iloa täynnä, niin kuin flätin kuuluukin, vietti varmaan ihanimmat viikot. Se sai uida paljon, noutaa, juosta, sitä rapsutettiin ja se sai nameja, sen kanssa tehtiin kaikenlaista. Kerri, meidän supermummo. Hyvää matkaa. Kaikkea hyvää Kepa. ♥

"Tänään on se päivä,

kun minun matkani on kuljettu loppuun.

Olen vanha ja voimani ovat ehtyneet,

älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,

vaan pidä minua sylissäsi

ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.

Silitä turkkiani niin kauan

kunnes olen kulkenut rajan yli

ja sydämeni on sammunut.

Muistele minua mutta älä takerru minuun,

vaan jatka eteenpäin.

Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,

emmekä eroa koskaan.”

Mätsäri ja koirakavereita

Viime viikolla oli tosi koiramaista tapahtumaa. Perjantaina kävin hakemassa viiden maissa Priiman Nemon ja Ninan kanssa. Meitä tuli morjestamaan Priimaa kuukautta nuorempi perropoika omistajineeen. Dobby hän on nimeltään ja tosiaan kuukauden Priimaa nuorempi. Hyvin tuli pennut juttuun ja paljon jaksoivat riehua, meilläkin vielä. Nemokin otti kiltisti pienemmät ja jaksoi hetkittäin niiden kuonossa roikkumiset, kunnes lähti omille asioilleen. Kierrettiin tosiaan ensin mettästä ja sitten tultiin hetkeksi meille. Siitä pitikin jo lähteä eteenpäin. Kohta kerron lisää, tässä välissä hieman kuvia.

Reedrunner's Goosey Loosey "Priima" 3kk

Dobby 2kk

Siitä tosiaan lähdettiin Miialle päin ja palautettiin Priima. Käytiin sitten tässä välissä ajelemassa Nipan uudella vesijetillä, oli tosi mageeta. Siitä sitten otettiin Jeri mukaan ja meille yökyläilemään Jeri ja Nina. Aamulla heräiltiin pikkuhiljaa ja pohdittiin, että olisi aika lähteä tallille. Lähdettiin sitten koirien kanssa mautolla kohti cypis-tallia ja Nöpöä. Käytiin kävelemässä ja otettiin omasta mielestä erittäin onnistuneita yhteiskuvia tallin vieressä olevalla tiellä. Oli tosi kiva valostus, kun aurinkokaan ei tullut suoraan vasten. Kohti kotia ja pian viemään muita koiria ulos. Mentiin lähikentälle vähän reenailemaan näyttelyjuttuja ja pyörittiin muuten vain kentällä, otettiin kuvia ja semmoista. Alla taas muutamat kuvat lauantailta.

Lenkin jälkeen piipahdin kotona rauhoitumassa ja illalla mentiin vielä koirien kanssa treenailemaan kentälle paikallaoloa niin, että koirat tulevat vasta luokse, kun kutsutaan omalta nimeltä. Jos linkki toimii niin tästä näkee videon. Mentiin vielä paikallaoloreenin jälkeen poikien kanssa kävelylenkille, josta sitten Sniffe tuli tällä kertaa meille yöksi. Nipa tuli siis myös! Ja tässä välissä ehdittiin käydä taas vesijetteilemässä... Sniffellä ja Nemolla meni ilta ja yö tosi hyvin, olivat sulassa sovussa ja aamulla iloisina lähdössä ulos. Ruuatkin söivät kiltisti vierekkäin, hienot pojat.

6w 1kk!

Lähdettiin sitten tosiaan puoli kaksitoista kohti Espoon Puolarmaaria ja peko-match showta. Niffen ja Nemon välissä oli muutama pari, joka sattui juuri sopivasti. Hieman odottelua oli, meinaa isoja aikusiia ennen oli lapsi ja koira sekä jh-kisat. Nemo pääsi sitten vihdoin kehään ja juuri meidän kehien päälle tuli ukkos-sadekuuro, joka hermostutti hieman koiria, varsinkin Sniffeä. Nemo esiintyi silti aika hyvin, sai sinisen. Sniffen vuoro oli pian ja se meni kyllä ihan superisti, saivat Nipan kanssa punaisen. Sniffekin on nyt tajunnu tuon kehäkäyttäytymisen ja meni kyllä mahtavasti.

Kaunis asu... Mutta ruskea♥

Sitten odoteltiinkin nauhakehiä, sinisten nauhakehissä meidät poimittiin neljän parhaan joukkoon, jee! Sinisiä oli ehkä 7-8. Ja lopulta meidän tuomari valitsi Nemon vielä ykköseksi, niin hieno ruskea. Punaisten nauhakehissä Nipa ja Sniffe eivät juuri sijoittuneet, vaikka taisivat nekin päästä jatkoon. BIS-kehää odotettiin sitten pikkuinen hetki. Nemo esiintyi sielläkin mainiosti ja juuri alkoi aurinkokin paistamaan. Vitsi, että se meni kyllä hienosti. Ravi oli varmaan parhaitan ikinä. Päästiin viiden (vaiko kuuden?) parhaan joukkoon ja sitten tiputtiin. Siitä sitten matka kohti kotia kuvien oton jälkeen. Hiienot flätit!

Illalla hain vielä koko lauman ulos ja mentiin odottelemaan Nooraa bussipysäkille. Siitä sitten päästiin pian kentän kautta metsään, ensin vetivät Riimi ja noutajat rallia kentällä. Jeri ja Nemo kyllä on aivan rakastuneita Riimiin, Sniffe nyt meni omia teitään ja Priima oli vähän pieni isompien leikkeihin. Metsästä kierreltiin ja otettiin kuvia, että oli mahtava ilmakin ja oli kyllä mukavaa. Kierrettiin semmoi 1,5h lenkki kaikenkaikkiaan ja koirilla oli hauskaa. Siitä sitten kotia kohti, kun kellokin näytti jo vaikka ja mitä. Huomenna mulla olisi lähtö tukarikoulutukseen yön yli Nuuksioon, viikonloppuna on edessä flättimestaruus sekä Vantaa KR. Jännää!