"On kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa."

Luin tässä erästä muistopostausta ja tulipa mieleen, että en voi jättää kirjoittamatta Kerristä. Kerristä on toisaalta tosi vaikeaa kirjoittaa, kun se on niin omanlainen. Ja sillä on monia eri piirteitä. Mutta tärkeintä on, että nyt sen on helppo kulkea. Käy enkeli vieressäs taivaan rantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Kerriin tutustuttiin samalla, kun muihinkin. Toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa, kun käytiin hoitamassa Jeriä ja Jerin sisaruksia muutaman viikon vanhoina. Vietiin koiria yksi kerrallaan ulos ja Kerri oli semmoinen höseltävä mummeli, joka rakasti rapsutuksia ja sitä vasten se aina nuoli naamaa, käsiä tai mitä vain. Sittemmin, kun aloin käymään enemmän koirien kanssa ulkona huhtikuussa pääsi Kerri aina mukaan tottakai. Käytiin rannassa uimassa, Kepa kävi aina uimassa ja tykkäsi uida pitkiäkin matkoja. Kun mitään ei tapahtunut se aina sukelsi pohjaan ja tuli joku kivi suussaan luokse. Voi Kerri.

Kerri ja Kerrin Taika-pentu.

Kerri oli niin omanlainen. Kun mentiin hakemaan koiria ja muut haukkuivat niin mummeli istui pedillä ja katsoi iloisena odottaen. Se opetti hyviä tapoja Sniffelle, Jerille, Jessille, Priimalle, molemmille terriereille... Niin ihana ja fiksu koira. Kerri vaikutti aina siltä, että se kuunteli. Se istui eteen ja katsoi niin fiksusti, odotti rapsutuksia. Kerri oli flättien junnumestari 2008. Kerri nouti, kuunteli, totteli ja rakasti. Jos voisin sen hetkeksi saada takaisin niin rapsuttaisin sitä koko ajan ja kertoisin sille, että se on ollut ihan älyttömän hieno, kun on opettanut nuoremmille hyviä tapoja. Ja Kerri opetti oikeasti hyviä tapoja, fiksu mammakoira.

Kerri rakasti herkkuja, se aina odotti milloin saisi syötävää. Yritti ryöstää muidenkin ruuat ja herkut. Mutta vaikka ruuan himo oli kova se osasi myös odottaa tosi fiksusti. Kerri käyttäytyi aina muidenkin koirien kanssa tosi nätisti ja kesti Nemonkin fanitukset. Kerri oppi helposti kaikenlaista mitä me nyt sen kanssa treenattiin. Käytiin Kerrin kanssa uimassa, mutta silti eniten sitä rapsutettiin. Koska siitä se nautti eniten. Viime aikoina Kerri ei voinut hyvin. Siltä poistettiin kokonainen varvas kesällä. Pari viikkoa takaperin huomattiin, että kasvain oli lähtenyt leviämään jalkaan.

Kerri 8,5w, iloa täynnä, niin kuin flätin kuuluukin, vietti varmaan ihanimmat viikot. Se sai uida paljon, noutaa, juosta, sitä rapsutettiin ja se sai nameja, sen kanssa tehtiin kaikenlaista. Kerri, meidän supermummo. Hyvää matkaa. Kaikkea hyvää Kepa. ♥

"Tänään on se päivä,

kun minun matkani on kuljettu loppuun.

Olen vanha ja voimani ovat ehtyneet,

älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,

vaan pidä minua sylissäsi

ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.

Silitä turkkiani niin kauan

kunnes olen kulkenut rajan yli

ja sydämeni on sammunut.

Muistele minua mutta älä takerru minuun,

vaan jatka eteenpäin.

Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,

emmekä eroa koskaan.”