Josko kirjoittaminen vähän luonnistuisi

Tosiaan, viime viikonloppu oli aivan täydellinen. Varmaan paras elämässäni. Paras ystäväni Tua tuli meille Karkki-koiransa kanssa. Olen tutustunut Tuaan kauan sitten ja nyt vasta tuli tilaisuus nähdä. Käytiin sitten hakemassa tosiaan ystäväinen torstaina juna-asemalta. Siinä sattui semmoinen moga, että olin hups, väärällä puolella raidetta, kun näin Tuan, mutta selvittiin kuitenkin samalle puolelle halaamaan toisiamme. Ei mentykkään suoraan meille, vaan mentiin koirapuistoon muutaman kilometrin päähän kotoa. Oltiin siellä Tuan kanssa semmoiset kolmisen tuntia ja käveltiin kotiin sitten Mustin ja Mirrin kautta.

Illemmalla oli vielä ensimmäinen ratsastuskertani, suoraan sanottuna surkeaa toimintaa tallin pitäjiltä. Ei kuitenkaan sen enempää siitä. Lähdettiin sitten puoli kahdeksan maissa ajamaan kotiin ja mentiin vielä Tuan ja koirien kanssa iltalenkille metsään. Oli muuten aika pelottavaa, kun oli niin pimeää ja joka puolelta kuului ääniä. Onneksi oli paras ystävä turvana. :)

Perjantaina herättiin sitten myöhään ja lähdettiin kävelemään Mustiin ja Mirriin päin, tällä kertaa rahat mukana, joita ei torstaina ollut. Esittelen tarkemmin alhaalla olevalla videolla kaikkien päivien ostoksia ja saamisia. Videolla unohdin tosin esitellä treenitaskuni, joka haettiin lauantaina mustista ja mirristä. Mustissa ja Mirrissä käymisen jälkeen mentiin taas koirapuistoon ja oltiin siellä aika kauan. Tällä kertaa kamera oli mukana, joten materiaaliakin on.

Nauratti selvästi

Tua koklas Nemoa :3

Käytiin vielä illemmalla ulkona koirien kanssa pitkällä iltalenkillä ympäri metsiä ja teitä ja tultiin vasta yhdentoista jälkeen takaisin kotiin. Karkki ja Nemo oli umpiväsyneitä päivän leikeistä, joten ne nukkuivatkin koko illan.

Bestfriend♥

Lauantaina oltiin aamulla Nemon ja Karkin kanssa aamulenkillä ja päivästä otettiin juoksuinen Peppi päivälenkille mukaan, joka ei ollutkaan niin hyvä ajatus. Nemo roikkui nimittäin koko ajan Pepissä. Illemmalla vielä trimmattin Peppi näyttelyturkkiin ja ihan hienohan siitä tuli. Mentiin vielä iltalenkille metsään ja palattiin kotiin. Oltiin kahdestaan, koko ilta, koska olihan se viimeinen ilta Tuan kanssa pitkään aikaan.

Sunnuntaita en sen kuummin haluaisi muistella, vieläkin kirpaisee ajatus, ettei kaveri ole pitämässä kädestä kiinni pimeässä metsässä ja halaamassa, ettei risahdukset pimeässä pelottaisi. Askel kerrallaan me Nemon kanssa yhdessä parannetaan tätä ikävää, vaikka se on kuitenkin liian kova. Liian kova ikävä, mutta onneksi nähdään ehkä jo ihan pian mammutit uudestaan. :)

Loppuun vielä muutama kuva ja video viikonlopun ostoksista.