Taipumuskokeet 16.5

Postauksessa treenikuvia Silvasta & Maddesta 15.5, koska taippareista vain pari kuvaa! Silva

Yli viikko sitten (15.5) perjantaina kirjoittelin illalla innoissani Riitalle viestiä, että me ihan oikeasti ollaan menossa taippareihin. Ei se vielä silloin tosin tuntunut edes niin uskottavalta. Intoilin ja pakkailin tavarat valmiiksi aamua varten. Lauantai-aamuna äiti sitten heitti minut Vihdin suuntaan, josta Riitta poimi meidät brownien kanssa mukaan ja matka kohti Tamperetta alkoi. Ei tullut oikeastaan yhtään hiljaisia hetkiä autossa. Voitte kuvitella, että kun kasvattaja ja kasvatin omistaja eivät ole vähään aikaan olleet matkalla yhdessä on paljon puhuttavaa. Vasta määränpäässä aloin oikeasti miettimään, että tämä on se mitä tykkään tehdä. Ja fiilishän vain kasvoi päivän mittaan, koira tykkää ja eniten tulen tässä iloiseksi kun koira osaa.

Madde

Parkeerattiin auto ja mentiin ilmoittautumaan saapuneiksi iltapäiväryhmään. Aamupäivän ryhmäläiset olivat rannassa katselemassa yhden koiruuden hakusuoritusta. Vesihaku ja hakuruutu olivat ihan vierekkäin mikä aiheutti hämminkiä joillekkin koirille, ei onneksi Nemolle. Laitettiin leiri pystyyn ja pian paikalle ilmestyi tuttuja, mm. Kaija, kennel Noanarkin kasvattaja. Syötiin ja höpötettiin, että jaksettiin sitten jatkaa jännittämistä, kun oma vuoro läheni. Pian aamupäiväryhmä oli ohi ja kunniakirjat jaettiin läpi päässeille. Sitten oli meidän vuoro.

Madde

Iltapäiväryhmä kokoontui ympyrään, ensin oli vaihe jossa tuomari tutki, ettei kukaan koirista ole aggressiivinen tms. Nemo inisi ja vikisi hajut nenässä, mutta pysyi ihan hyvin kuitenkin paikalla. Monta labbista, kulttis ja yks taikka kaksi flättiä sekä Nemo. Kaikki koiruudet selvisivät tästä osuudesta ja vesihaut- ja hakuruudut voitiin aloittaa. Oltiin numerolla 13 koko päivän koirista ja muistaakseni iltapäiväryhmässä vuorolla neljä. Katseltiin siinä sitten vielä hetki muiden suorituksia rannassa, ensin oli muuten vuorossa 9-vuotias Maxi-flätti! Hienosti Maxi hakoi, vaikka vesi veti puoleensa hakuruudussa. Pitäähän nyt veneestä hakea lokit herrajee.

Silva

Haettiin Nemo autosta ja mentiin odottamaan vielä hetki vuoroa. Meidät kutsuttiin sitten jäätävällä "SEURAAVA"-huudolla rantaan. Koitin saada siinä jännityksessä Nemon seuraamaan edes jotenkuten, mutta eiköhän hajut vieneet hieman nenää. Tuomarina oli Pasi Majuri, tosi mukava ja kannustava tuomari. Kertasi meille parit säännöt ja siirrytiin ihan rantaveteen. Ensin heitettiin lokki rannalta, Nemo haki hienosti ja toi vierelle. Toisella kerralla heitettiin lokki veneestä laukauksen kera, jonka Nemo haki myös tosi hienosti, lähti vauhdilla. Selkeästi se käytti mun jännitystä tässä hyväksi eikä tuonut lokkia käteen, vaikka reeneissä tuo. Silti olin hirmuisen ylpeä tästä.

Nemo & hakuruutu, c. Kaija Leinonen!

Seuraavaksi se hakuruutu. Nemo kävi tässä kohtaa jo aivan liian kierroksilla. Se piippasi ja pörisi ja oli menossa kaikkialle. Asetuttiin seisomaan alueen reunalle ja metsään heitettiin ensin varis. Nemo lähti vauhdilla sen luokse ja jäi (saaat....) mälläämään jo tässä vaiheessa lintua ja puristelemaan kasaan. Kutsuin luokse ja koko matkan luokse se mälläsi lintua ja linttasi kasaan. Sai vielä toisen chänsin, mutta tällä kertaa linttasi linnun ihan kasaan. "Koira kiinni" ja tiesin, että se oli siinä. Saakeli, kun tuo hakee niin mageasti ja hienosti kotona ja muutenkin, mutta kuumuu sitten ihan hirmuisesti tuollaisissa tilanteissa.

c. Kaija Leinonen!

Majuri selitti, että Nemo hakee aivan älyttömän hienosti ja saa hyvin vainun ja palauttaa hyvin. Tsemppasi treenaamaan tuota mälläämistä pois ja jatkamaan ehdottomasti eteenpäin, kun on näin hyvin toimiva koira. Olen itse niin herkkä ihminen, vaikkei se päällepäin ehkä näy, että kyllähän siinä pienen itkun päästin, kun en ollut arvannut, että Nemo tekisi mitään tälläistä. Riitta lohdutti ja sanoi, että usein nuoret koirat tekevät näin. Jälkeen päin ajattelin, että oli kyllä turha itku, koska Nemo haki niin hienosti ja nyt suunta on vain (toivottavasti!) eteenpäin. Lähdettiin kotiin päin ja puhuttiin siinä sitten miten treeni jatkuu. Paljon kantamista, pyörän vieressä ravaamista ja variksen ottamista nopeasti ylös. Nemo ei muuten edes hirmuisesti piipannut, kuten olisin odottanut. Hieno se oli jokatapauksessa ja välillähän saa itkeä... :)

Silva