Esteitä pitkästä aikaa

Sain lopettaa viikko sitten maanantaina kauden ihanimmalla toveri suomenhevosella, eli Ripalla. Menin viikko sitten sunnuntaina Ripalla ilman satulaa ja silloinkin herra oli aivan ihana, leikittiin kaikenlaista ja Ripa toimi oikein ajatuksen voimalla. Karsinassa herra oli hurjan kiltti hamutessaan porkkanoita. Maanantaina mulla piti tosiaan olla Pärre, mutta se vaihtui Ripaan, koska Ripan ratsastaja ei tullut tunnille. Kaisa oli mun kanssa koko iltapäivän tallilla ja jaksoi kuvatakkin meitä! Ripa oli ihanasti menossa alusta asti. Mulle on jotenkin kauhean vaikeaa katsoa oikeaa kevennystä ja Johku huomautti varmaan 10x tunnin aikana siitä. Siis luulen aina katsoneeni sen oikein, mutta se ei silti ole oikein. Niin outoa. Ja tiedän vielä miten se katsotaan oikein, mutta seon silti väärin.

Alettiin tosiaan menemään ravissa puomeja parit kerrat, jonka jälkeen otettiin laukkoja verryttelyyn. Ripa oli lopussa laukoissa toosi kiva ratsastaa, se meni ympyrälläkin nätisti eteen ja oli eteenpäin pyrkivän näköinen. Käyntien jälkeen alettiin tekemään tehtävää, jossa tultiin ensin ristikkoa, jonka jälkeen kahta ristikkoa peräkkäin. Näitä tultiin muutamia kertoja eri suuntiin, jonka jälkeen kahden ristikon lisäksi tultiin pysty. Tätäkin tultiin pari kertaa, johon lisättiiin sitten vielä yksi este. Videosta näkyy hyvin miten tämä menee. Eli pysty oli keskihalkaisijalla, jonka jälkeen piti jatkaa sinne suuntaan kumpi laukka hepalla on ja tulla vielä yksi pysty. Ripa vaihtoi aina laukan esteellä ja jatkettiin siis oikealle.

Ripa meni ihan tajuttoman kivasti kaikki esteet, ihan minne tahdoin ja vauhtiakin oli sopivasti, kun välillä Ripa on ollut hieman laiska. Tehtävä oli muutenkin tosi kiva ja en olisi parempaa kauden lopetusta voinut toivoa. Kerran Ripa kompuroi ja meinasi kaatua ja parilla esteellä tuli huonot paikat, mutta muuten tunti meni toosi hyvin Ripan kanssa. Loppuverkassa menin ravia pitkällä ohjalla ja herra oli niiin menossa eteenpäin. Kauhea vauhti korvat hörössä eespäin. Ajatuksen voimalla se sitten siirsi käyntiin harjoitusravin kautta. On se niin luottoratsu ja niin yksi parhaista. ♥

Rajasaaressa 22.12.2015

Siis ihan huippua! Meidät äänestettiin TÄÄLLÄ kolmen parhaan joukkoon "vuoden positiivinen"-kategoriassa. Meitä saa äänestää vielä jos teidän mielestä meidän blogi ansaitsisi olla vuoden positiivinen. :)

Viime tiistaina suunnattiin junnujen kanssa kohti Helsinkiä ja Rajasaarta. Mukaan oli tulossa kans Riimi ja Noora sekä Fanny-bc ja omistajansa Serafima. Priima ja Jeri meni ihan mahtavasti bussissa. Vaikka oli ihan täyttä ja ihmisiä ympärillä ei ne silti häiriintyny hälinästä. Priima vaan kiipes syliin. Nähtiin Helsingissä Kiasman eessä Noora ja Riimi, josta sitten suunnattiin kohti Rajasaarta. Ihana nähdä Nooraaki pitkästä aikaa ja oli taas paljon juteltavaa. Rajasaarella mukaan tuli Serafima ja Fanny. Mentiin sitten sisään ja heti oli koiria vastassa. Jeri on niin ihana uros, kun sen maailmassa ei ole mitään pahaa, kinaa urosten välillä tms. vaan vain leikkimistä ja riehumista. Koko puistoilun aikana se vaan yritti saaha kaikkia koiria leikkimään sen kanssa.

Maailman haastavin esitettävä, terminaattori 7kk

Kierreltiin puistoa ja innokkaimmat (lue: kaikki muut paitsi Priima) meni heti uimaan ja Jeri iihan Riimin perässä. Jeri on kans siinä ihana, kun se yritti nousta Riimin selkään niin heti kun sanoin sille ei niin lopetti. Nemoa pitää aina käskeä kunnolla, kun sillä on se perhanan uhmaikä päällä. Mentiin sitten toiseen osaan puistosta, jossa ranta ja pyörittiin siinä koirien kanssa koko aika. Reilu tunti puistoiltiin ja kokoajan koirat jaksoivat leikkiä. Oli kaikenlaisia kavereita, joista osa näkyykin kuvissa. Jeri varsinkin kiersi kaikki koirat läpi ja yritti leikkiä aina.

Hienoin Jerppa 1v 8kk!

Lopussa vielä aurinkokin pilkisti pilvien taa. Pilvisellä valoisalla säällä sai tosi mukavia kuvia, kun ei tullut puoliksi aurinkoa ja puoliksi varjoa. Alettiin sitten kahden maissa lähtemään ja mentiin keskustaan hakemaan vähän ruokaa mäkkäristä. Ihan parasta saaha ruokaa melkein parin tunnin seisomisen jälkeen ja pitää myöntää, että itsellekin iski ihmetyksenä miten kylmä olikaan. Syötiin sitten siinä mäkkärin vieressä ja ihana Noora osti mullekkin juomista, kun bussikortista loppu rahat ja ruokarahat meni siihen.

Sain Nooralta kans ihanan joulukortin. On se niin ihana kaveri, onni on ko on tommoi kamu. Sanoin moikat Nooralle ja Serafimalle ja suunnattiin junnujen kanssa meille. Pääsivät auttamaan Dubaihin pakkailuissa. Tässä sitten paljon kuvia tielle vielä. Oli mukava sää ja omasta mielestä kuvat onnistui tosi hyvin.

Jeri, Fanny, Riimi ja Priima

Niin ihana kuva Priimasta! c. Noora

Mukavaa joulua kaikille

ps. Arvatkaa kuka täyttää huomenna 15! :)
pps. Tämä ja tästä eespäin olevat postaukset ovat kaikki ajastettuja, koska ollaan Dubaissa 23-30.12, joten jos postauksissa on jotain outoa tai jänniä kohtia niin se johtunee siitä, että ne on kirjoitettu tänä maanantaina/tiistaina.

Hurttahuoneen nuorten kysely

1. Onko koirasi virallisesti omissa, vai esimerkiksi vanhempiesi nimissä?

Nemo on virallisesti äitini nimissä.

2. Oletko käynyt vain nuorille koiraihmisille suunnatuilla kursseilla tai leireillä?

Olen käynyt Nemon kanssa pari kertaa kennelliiton nuorten leirillä, josta me molemmat ollaan tykätty hirmuisesti. Yhdessä JH-koulutuksessa ollaan myös oltu ja muita ei tule nyt mieleen.

3. Kuinka vanhana aloitit ensimmäisen koiraharrastuksesi? Minkä?

Olin muistaakseni 12 tai 11, kun ensimmäistä kertaa menin agilitykurssille entisen hoitokoirani kanssa. Se oli silloin koirakoulu kompassissa ja koirana oli spanieli Peppi, joka nyt jo 5,5w.

4. Ovatko vanhempasi koiraihmisiä?

Äiti on ollut jo kauan, mutta isäni on hieman allerginen koirille eikä täten ole ollut tekemisissä koirien kanssa. Vasta Nemon tultua on isäkin alkanut tykkäämään koirista. Äidillä on ollut mm. labbis ja flätti ennenkin.

5. Onko alaikäisyys ikinä vaikeuttanut koirarintamalla tapahtuvia asioitasi?

Eipä oikeastaan. Olen päässyt mukaan agility-nome-ja veperyhmiin mikä on ollut ihan huippua. Olen saanut myös esittää muiden koiria näyttelyissä, vaikken olekaan hirveän kokenut.

6. Tunnetko muita nuoria koiraharrastajia? Mitä kautta olet heihin tutustunut?

Tunnen hirveän monia. Leireiltä olen saanut monia ystäviä, blogin kautta sekä Petsiestä. Tavannut uusia nuoria koiratreffeillä, kursseilla, koulutuksissa... Jos joku ystäväni tapaa minut hänen ystävänsä kanssa saattaa siinäkin tutustua uuteen ihmiseen. Koiraharrastus yhdistää ja tuo hyvin uusia tuttavia!

7. Oletko osallistunut lapsi ja koira- tai  junior handler -kilpailuihin?

Junior handlerissa olen pyörinyt epävirallisesti mätsäreissä paljonkin. On ykkös-ja kakkossijoja, kuin kolmos-ja nelossijojakin. Nemon kanssa rullaa esiintyminen niin hyvin, että sen kanssa on mukavaa käydä JH:ssa. Viralliset jh-kisat eivät niinkään kiinnosta.

8. Aiotko käydä kasvattajakursseja, kun ikä riittää?

Ajatukseni on kasvattaa flättejä tulevaisuudessa ja viedä rotua eteenpäin terveenä ja eleganttina rotuna. Joten aion varmasti ja itseäni kiinnostaa muutenkin hirveästi kaikki koiran anatomia jne.

9. Oletko suunnitellut hakevasi kennellinjalle/ muihin koira-alan kouluihin jossakin vaiheessa elämääsi?

Olen suunnitellut meneväni lukion jälkeen opiskelemaan eläinlääkäriksi Helsinkiin jos arvosanat riittävät, joten kaipa sitä voi sanoa koira-alan kouluksi...

10. Ovatko vanhempasi antaneet sinulle ohjeita/ sääntöjä blogin kirjoittamiseen liittyen?

Kovasti he kehuvat kirjoituksiani ja kuviani. Ainoa asia, josta äiti huomauttaa on videoita kuvatessa yksityisyys, etten koko meidän elämää nettiin jaa. Se on pysynyt ihan hyvin kontrollissa ja eniten vanhemmat kehuvat ja lukevat innoissaan välillä kirjoituksia. Videot myös kiinnostavat heitä!

Q&A eli kysymyspostaus!

Nyt olisi aika taas kysellä kaikkea mitä mieleen tulee. Samalla voi sanoa halutessaan haluaako videolla vai tekstinä vastaukset vai kumpanakin. Koko meidän Dubai-matkan saa laittaa kysymyksiä eli 30.12 asti! Kysymyksiä siis tulemaan. :)

Pettymyksen tunteita (+uusia kuvia)

Ei ole oikein ratsastukset menneet putkeen lähiaikoina. Varsinkaan tänään. Sunnuntaina meni tosin ihan hyvin pitkästä aikaa, heppa toimi ja oli tosi kiva, mutta kerron ensin tästä päivästä.

Mulla oli tosiaan iso musta herra, Justus. Verkassa se oli tosi mukava ratsastaa, varsinkin ravissa kantoi itsensä hyvin, miten nyt laukassa ei kuunnellut oikein sisäpohjetta, kuin lopussa. Verkassa kuitenkin oli ok ja odottelin jo tehtävää. Noh, pidettiin sitten leikkitunti. Justus on tosiaan hieman hermostuvaa tyyppiä, se menee helposti tunnilla vähän kiireiseksi ja hermostuneeksi (mulla ainakin) ja meillä ei oikeen ole synkannut Jussin kanssa. Vaikka se onkin tosi symppis heppa ei se oikein ole mun tyylinen.

Noh, alusta meni ihan hyvin, vaikka Jussi olikin tosi hermostunut, kun kaikki laukkailivat ohi ja kuului kova maiskutus ja raippojen äänet ponien kiitäessä eteenpäin. Se pysyi ihan hyvin hanskassa ja kun otin laukkaa lähti se nopeasti eteen, mutta silloin nauroin vielä ja se hidasti hienosti. Sitten yhdessä kohtaa meitä päin peruutettiin ja Justus vetäisi pään ylös niin, että mun nenä osui suoraan sen kaulaan. Siinä aloin sitten itse hermostumaan ja se siirtyi hevoseen, joka hermostui myös. Oltiin seisomassa toisella puolella maneesia ja taputtelin Jussia siinä, että minä ja se rauhotuttaisiin ja hyvin se sitten meni, kunnes yksi tuli suoraan meitä päin ja ahdisti meidät nurkkaan, josta huomasin, että Jussi meni ihan paniikkiin. Sanoin sitten, että jättää meidät rauhaan, että saan taas tilanteen kontrolliin ja se rauhottui.

Seuraavaksi meillä oli nopeusrata. Ajattelin, että se menisi ihan hyvin, lähti se hyvin käyntiin, kunnes päästyämme ympyrälle Jussilla vain pakkaantuneet energiat karkasivat ja se lähti kovempaa laukkailemaan. Tietty siinä kohtaa tule pelottava fiilis, kun iso heppa lähteekin käsistä alla. Tätä ihmettelin pitkään, että miten tuossa pelästyin niin kovasti, kun esim. pari viikkoa sitten tiputtuani Sidiltä kiitolaukasta nauroin vain enkä pelännyt ollenkaan. Noh, sain Jussin takaisin, mutta itse järkytyin niin paljon, että kyyneleet valuivat. Ikinä ennen en ole niin jännittänyt hepan selässä. Ja Jussin kanssa vielä, joka ei sinänsä tee mitään pahaa, mutta se tilanne oli vaan jotenkin niin hirveä. Loppuraveissa sain Jussin vielä jotenkuten rennommaksi, mutta oli kyllä ihan hirveä lopputunti. Unohdin itsekkin ratsastaa jännityksen ja stressin alla...

Sunnuntaina meni tosiaan sitten jo paremmin, menin Retulla puomitehtävää ja se oli oikein yritteliäs ja hieno poika. Mentiin paria puomia ympyrällä laukassa ja neljää suoralla. Retu meni hienosti, tasaisesti ja huolellisesti ja oli tosi mukava ratsastaa. Sunnuntaina mulla on vielä tunti sekä maanantain kaksi tuntia. Toivottavasti silloin tulisi hyvät kauden vikat tunnit. :)

On tuo koira vaan niin piristävä tekijä. Kun tulin kotiin oli se heti innoissaan vastassa pusuttelemassa ja hyppäsi sängylle viereen nukkumaan. Tulee kova ikävä ruskeaa, kun lähdetään viikoksi dubaihin joululomalla. Yritän muuten sille ajalle (23-30.12) ajastaa teille jotain postauksia, mutta en ole vielä varma ehdinkö/keksinkö jotain. Katsotaan nyt. Nemolle muuten ostin uuden, ison, pedin, joka on mitoiltaan huimat 70x100cm. Kyllä nyt kelpaa, kun muutamalla eurolla sai.

Rakas lukutoukka ja Tuntematon sotilas.

 

Hurttahuoneen videosarja

Kas tämmöistä tapahtui tuossa viikko takaperin! Hurttahuoneen videosarja sai jatkoa meidän blogin videosarjasta ja tällä kertaa puhunkin videossa hieman enemmän. Musiikkia ei pitäisi olla, joten voitte huoletta laittaa ääniä kovalle jos ei kuulu. Lopussa kysynkin, että mitäs pidätte tämmöisestä jossa puhun enemmän. Tässä vielä linkki mistä video löytyy HH:n sivuilta: click. Ps. pahoittelen epäedustavuuttani videon alussa...

Mitä tapahtuikaan työharjoittelussa?

Tein tet-raportin opettajalleni palautettavana koulutehtävänä ja ajattelin, että tästähän voisin kätevästi liittää sen tähän. Jos jotain kysyttävää vielä jää niin saa kommentoida ja kysyä toki! Kertokaa myös miltä tämä kuulosti, minulla oli ainakin hirmukivaa. Postausta terästää taas lempikuvia, tällä kertaa pentujen muodossa!

Kävin tet-jaksoni Vihdin Nummelassa, eläinlääkäriasema VihtiVetissä 23. marraskuuta- 4. joulukuuta 2015. Vuosi sitten työnantajani (ja myös ystäväni) Riitta ehdotti minulle, että tulisin tettiin heille. Sanoin kuitenkin, että minulla on vasta vuoden päästä tet-jakso, joten suunnitelma siirtyi vuoden päähän. Hyvin se sitten toteutui, kun pääsin kahdeksi viikoksi Riitalle asumaan ja sieltä mentiin sitten yhdessä joka päivä työpaikalle. Riitta on tosiaan ammatiltaan eläinlääkäri tuolla VihtiVetissä.

Halusin siksi eläinlääkäriasemalle työharjoitteluun, koska haluaisin itsekin jatkossa eläinlääkäriksi ja tässä opin aivan hirveästi lisää. Tet-paikka on tosiaan pieni eläinlääkäriasema Nummelassa. Sieltä löytyy kolme toimenpidehuonetta, röntgen, hammashoitohuone, heräämö ja leikkaussali. Näiden lisäksi muun muassa laboratorio, toimisto, ruokailutila ja joitain muita tarpeellisia huoneita sekä suuri aula. Eläinlääkäriasemalla tehdään pieneläinten perustarkastuksia, otetaan röntgenkuvia, paikataan esim. tappelussa olleita, rokotetaan eläimiä, leikataan murtuneita paikkoja, hoidetaan hampaita ja niin edespäin, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkän.

Tein paljon erilaisia asioita työharjoittelun aikana. Ensimmäisinä päivinä siivoilin ja järjestelin tavaroita eniten. Täydensin joka huoneen ruisku-ja neulalaatikot melkein päivittäin ja tein perussiivoukset huoneisiin, koska siellä oli tärkeää hyvä hygienia. Tyhjensin myös ruokahyllyt, pyyhin ne ja järjestin ruuat takaisin hyllyihin. Aulaa ja huoneita piti välillä myös siivota perusteellisesti, eli pyyhkiä seinät, tuolit, tasot ja niin edelleen.

Myöhemmin pääsin sitten enemmän tekemisiin eläinten kanssa. Hoidin heräämössä olevia potilaita, katsoin että ne eivät jäähtyneet liikaa. Yleensä eläin nimittäin jäähtyy/kylmenee hyvin nopeasti ollessaan nukutuksessa. Sain myös avustaa eläinlääkäreitä eri toimenpiteissä. Oli muun muassa pentuetestejä, rokotuksia, ultraäänitutkimuksia, korvahuuhteluita sekä kaikenlaista muuta. Eläinlääkärin tekemisiä oli hyvin mielenkiintoista seurata. Hoidin myös yleensä toimenpidehuoneet kuntoon terveystarkastusten ja muiden toimenpiteiden jälkeen. Puhdistin myös trimmereitä ja pesin pyykkiä.

Työhön tutustuminen oli älyttömän mukava kokemus. Tykkäsin ihan hirmuisesti, koska suurimmalta osalta minulla oli koko ajan tekemistä ja sain avustaa ihan hirveästi eläinten kanssa sekä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Tein myös muutamia konehommia, mutta ne jäivät pääosassa vähemmälle. Tylsintä oli mielestäni niin sanottujen nielutampoonien teko. Hassu sana, mutta niitä käytetään hammasoperaatioissa, ettei potilaan nieluun valu vettä tai verta. Muuta tylsää tekemistä en keksi, sillä pidin hirveästi kaikesta.

Parasta oli työskentely eläinten kanssa. Mieleeni jäi varsinkin se, kun ensimmäistä kertaa sain valvoa ja valmistella kissaa leikkaukseen. Oli ihanaa, kun minuun luotettiin ja sain tehdä vähän samoja juttuja, kuin avustajat. Mieleen jäi myös, kun puhuttiin pitkään erään koiran omistajan kanssa kys. koiran toimenpiteen jälkeen ja hän kehui miten rohkea ja oma-aloitteinen olin.

Tet-jakso sujui paremmin kuin odotin. Kaikki ihmiset työpaikalla olivat ihan hirmuisen mukavia ja ymmärsivät selkeästi, että en osaa yhtä paljon, kuin muut. Opin ihan hirveästi kaikkea uutta, joka tulee varmasti auttamaan minua tulevaisuudessa. Opin muun muassa monien instrumenttien nimiä, minkä näköisiä bakteerit ovat pissanäytteessä, laittamaan kanyylin seuraamalla yhden avustajan laittavan sen ja hoitamaan heräämöpotilaita, valmistelemaan leikkauspotilaita, opin tunnistamaan uusia sairauksia, esimerkiksi jos koira tai kissa vetää henkeä nenästä sisään päin, on silloin luultavasti kyseessä nenäpunkki.