Leirielämää 10-12.6

Oltiin tosiaan Nemon kanssa viikko sitten Hennan ja Riitan järjestämällä viikonloppuleirillä. Hennalla on kennel Hulvaton ja Riitta tosiaan Nemon kasvattaja. Perjantaina pakkailtiin loput tavarat ja puolitapäivin suunnattiin Nemon ja (liian suuren määrän) tavaroiden kanssa kohti kaupunkia. Lähdettiin bussilla kohti Vihtiä josta jäätelökioskin kautta koirat takakontissa ja takapenkki täynnä tavaroita suunnattiin auto kohti Ylännettä. Pari tuntia ajeltiin ja naurettiin Riitan kanssa ja vaihdeltiin koirakuulumisia jne. Käväistiin kaupan kanssa ja hankittiin vähän ruokaa leiriä varten. Ei sillä, kyllä sieltäkin saatiin ruokaa. Majoituttiin kivaan paikkaan peltojen keskelle joen viereen koirien ja Riiden kanssa sitten.

Marsa

Ekana iltana Nemo veti rallia siskonsa ja Nakin pennun Marsan kanssa. Kun toinen sisko Silva tuli mukaan niin voi herralla meni pääkoppa ihan sekaisin. Koko ilta sitten oltiinkin ihan Silvan perään eikä keskittymisestä oikein tullut mitään. Onneksi sentään yöllä pystyttiin rauhoittumaan vaikka Silva onkin niin ihana tyttö. Lauantaina meillä oli Päivikki Kiuru kouluttajana ja tehtiin noutojuttuja. Nemolle pitkiä linjoja ja rauhoittumisharjoituksia ja herrahan oli oikein pätevä. Haki hienosti ja toi suoraan sivulle. Alkoi myös rauhoittumaan loppua kohden. Eihän me pitkään aikaan olla reenattu, joten ei ole mikään ihme, että poitsu vähän oli iloinen noutohommista.

Illalla käytiin vielä savusaunassa ja yritin kovasti kannustaa muitakin uimaan, mutta ei oikein uskallettu kylmään jokeen. Olihan se "hieman" viileää vielä... Savusauna oli kuitenkin mahtava, vaikka nokea oli kaikkialla sen jälkeen. Illalla oli vielä vähän koirien juoksukisaa, josta Nemppa julisit ekan paikan kauhealla vauhdilla ja saatiin kiva lelu, luu ja paaljon vaahtokarkkeja. Lopulta illalla istuin yksin hyttysten syötävänä nuotiolla ja paistoin vaahtokarkkeja. Sounds great :D

Sunnuntaina jouvuttiin heräämään jo kaaamalan aikasin Riitan kanssa tekemään aamupalaa ja puolunessa paistettiin kuudetta pakettia pekonia ja munakasta pannulla. Päivällä reenattiin tokoa ja Nemo oli kyllä super. Otettiin vähän sivulletuloa kontaktilla ja kaukokäskyjä. Nemo toimi tosi hyvin ja saatiin paljon reenattavaa kotiin. Siitä suunnattiin kotiin päin ja Mappe tuli meille myös hoitoon pariksi viikoksi. Nemolla on ollut kivaa, kun on kaveri kaikkialla mukana. Tuakin tulee huomenna meille (tosin ilman Karmaa, koska sillä on juoksut) ja tehdään kaikkea kivaa sitten koiruuksien kanssa. Postailla en varmaan ehdi, mutta postailen sitten loppuviikosta ensi viikolla taas!

Hunnilauman ystävänpäivä

Vilma ja Manta la. Ystävyys♥

Ps. Oonko ainut vai onko teidän mielestä nuo Nemon hakukuvat liian tummia? En jaksanut niitä alkaa enää uudestaan muokkaamaan, kun näin jälkikäteen spottasin.

Taippariviikonloppu 1-2.8

Viime perjantaina talleilun jälkeen Nipa heitte mut Nemon kanssa Hong Kongille, josta Riitta nappasi meidät mukaan. Lähdettiin kohti Vihtiä Lidlin kautta, koska pitihän meidän nyt ostaa kaikenlaista evästä mukaan taippareihin. Mappella oli paikat sunnuntaille ja lauantaille ja me saatiin torstaina tieto, että saatiin sunnuntaille paikka. Vihdissä meitä vastassa odotti mammakoira Nakki ja Madde. Jotain vaakkujuttuja tehtiin vielä illalla ja selailtiin koiranettiä ja muuta hömppää. On kyllä kivaa, kun on "oman laista" iltaseuraa, joka ymmärtää kaikenlaisista flätti/koirajutuista niin paljon. Valuttiin nukkumaan sitten, Nemon kanssa vallattiin alakerta ja 160cm leveä sänky.

Lauantaina herätys 8.30, syötiin aamupalaa ja yht'äkkiä kello vierähti ja oli jo melkeimpä puoli kymmenen. Lähdettiin sitten kohti taipparipaikkaa ajelemaan autoon pakattuna kaikki kolme koiraa, koska muuten Nakille ja Nemolle olisi tullut liian pitkä päivä yksin. Navigaattori ohjasi ensin pikkuteitä pitkin, mutta päädyttiin sitten oikealle reitille ja oltiin paikanpäällä 11.45. Ilmoittautuminen loppui kahdeltatoista. Ilmoittauduttiin ja Mappe oli kolmanneksi viimeinen iltapäiväryhmässä. Katsottiin muiden suorituksia ja odoteltiin, hienosti meni kaikilla. Sitten oli Mappen vuoro ja se teki kyllä hienosti. Hienosti toi kaikki linnut, hakuruudustakin kaukaisimmat hienosti. Jäljellä meni suoraan jälkeä pitkin ja toi kanin, niin Mappe NOU1!! Vihdissä oltiin sitten vasta kasin maissa.

Sunnuntaina herätys oli samoihin aikoihin, kun oltiin tosiaan taas iltapäiväryhmässä. Vähän aiemmin paikan päällä, puoli kaksitoista. Päästiin sitten ilmoittautumaan ja oltiin vikoina iltapäiväryhmästä, kahdeksansia. Vaikka kuinka yritin rauhoitella itseäni, ettei jännitä niin ei mikään poista sitä faktaa, että mua jännitti silti. Päästiin sitten odottelemaan myöhemmin iltapäivällä meidän vuoroa. Kävelin Nemon kanssa, että saisin sen rauhottumaan ja istuttiin maassa sekä rapsuttelin miestä. Kehuin miten hieno se on, vaikka nyt rikkoisi variksen ja puhuttiin Riitan kanssa. Vihdoin sitten odotuksen jälkeen porukkaa alkoi tulla rantaan hakuruudulta. Sitten kuului "SEURAAVA" ja lähdettiin kohti rantaa.

Tuomarina oli tosi mukava Risto Aaltonen, joka neuvoi hyvin ja päästiin sitten lähettämään Nemo hakemaan rannasta heitettyä lokkia. Sen haki hyvin, mutta jäi rantaan jotain tutkailemaan sitä. No, viimeksi lokilla noutoja tehty toukokuussa, että annettakoon se anteeksi. Pidemmältäkin matkalta heitetyn lokin haki loistavasti ja nyt toi lähemmäksi. Hakuruudulle mars ja siinä kohdassa jännitti miten tekee. Haki kolme lähintä varista, vähän vaihtoi asentoa, kun otti maasta ja toi, mutta huomattavasti paremmin teki, kuin toukokuussa. Vitsi oon ylpeä ruskeasta. Huomasi siitä, että mua jännitti, kun toinen ei uskaltanut irrota pisimmille variksille, meni puoleen väliin, jäi tuijottamaan mua ja vähän etsi vielä, mutta palasi takasin lähemmäs etsimään. Koitin vielä pari kertaa lähettää, muttei lähtenyt.

Niin sitten stopattiin siihen ja kaikki muut osa-alueet PAPERISSA priimaa (niin ja tuomari kehui, että veteen hyppy oli viikonlopun hienoin pomppu), mutta hakuruudussa luki, että "noutointo loppuu kesken", vaikka tosiasiassa tältä koiralta löytyy intoa vaikka muille jakaa ja tällä kertaa ei ollut koiruuden syy, ettei mennyt läpi. Pidetään nyt vähän breikkiä ja katsotaan 1-2 vuoden jälkeen taas uudestaan taippareita. Mutta vitsi Nemo oli niin hieno, ei rikkonut varista ja toi hienosti käteen kaikki. Risto vielä kehui, että mukavan näköinen koira, kunhan vielä kasvaa ja pieni teinivaihe menee ohi. Niinhän se on, paras Nemppa! Lähdettiin sitten kotia päin. Maanantaina kävin tekemässä ison ja syvän hakuruudun yhdeksällä damilla umpimetsään, jossa ei nähnyt mua ja siellä jopa irtosi ihan kaukaisimmille dameille, noutointoa siis löytyy! Oli kyllä mahti viikonloppu, kiitos Riitta. ♥

Taipumuskokeet 16.5

Postauksessa treenikuvia Silvasta & Maddesta 15.5, koska taippareista vain pari kuvaa! Silva

Yli viikko sitten (15.5) perjantaina kirjoittelin illalla innoissani Riitalle viestiä, että me ihan oikeasti ollaan menossa taippareihin. Ei se vielä silloin tosin tuntunut edes niin uskottavalta. Intoilin ja pakkailin tavarat valmiiksi aamua varten. Lauantai-aamuna äiti sitten heitti minut Vihdin suuntaan, josta Riitta poimi meidät brownien kanssa mukaan ja matka kohti Tamperetta alkoi. Ei tullut oikeastaan yhtään hiljaisia hetkiä autossa. Voitte kuvitella, että kun kasvattaja ja kasvatin omistaja eivät ole vähään aikaan olleet matkalla yhdessä on paljon puhuttavaa. Vasta määränpäässä aloin oikeasti miettimään, että tämä on se mitä tykkään tehdä. Ja fiilishän vain kasvoi päivän mittaan, koira tykkää ja eniten tulen tässä iloiseksi kun koira osaa.

Madde

Parkeerattiin auto ja mentiin ilmoittautumaan saapuneiksi iltapäiväryhmään. Aamupäivän ryhmäläiset olivat rannassa katselemassa yhden koiruuden hakusuoritusta. Vesihaku ja hakuruutu olivat ihan vierekkäin mikä aiheutti hämminkiä joillekkin koirille, ei onneksi Nemolle. Laitettiin leiri pystyyn ja pian paikalle ilmestyi tuttuja, mm. Kaija, kennel Noanarkin kasvattaja. Syötiin ja höpötettiin, että jaksettiin sitten jatkaa jännittämistä, kun oma vuoro läheni. Pian aamupäiväryhmä oli ohi ja kunniakirjat jaettiin läpi päässeille. Sitten oli meidän vuoro.

Madde

Iltapäiväryhmä kokoontui ympyrään, ensin oli vaihe jossa tuomari tutki, ettei kukaan koirista ole aggressiivinen tms. Nemo inisi ja vikisi hajut nenässä, mutta pysyi ihan hyvin kuitenkin paikalla. Monta labbista, kulttis ja yks taikka kaksi flättiä sekä Nemo. Kaikki koiruudet selvisivät tästä osuudesta ja vesihaut- ja hakuruudut voitiin aloittaa. Oltiin numerolla 13 koko päivän koirista ja muistaakseni iltapäiväryhmässä vuorolla neljä. Katseltiin siinä sitten vielä hetki muiden suorituksia rannassa, ensin oli muuten vuorossa 9-vuotias Maxi-flätti! Hienosti Maxi hakoi, vaikka vesi veti puoleensa hakuruudussa. Pitäähän nyt veneestä hakea lokit herrajee.

Silva

Haettiin Nemo autosta ja mentiin odottamaan vielä hetki vuoroa. Meidät kutsuttiin sitten jäätävällä "SEURAAVA"-huudolla rantaan. Koitin saada siinä jännityksessä Nemon seuraamaan edes jotenkuten, mutta eiköhän hajut vieneet hieman nenää. Tuomarina oli Pasi Majuri, tosi mukava ja kannustava tuomari. Kertasi meille parit säännöt ja siirrytiin ihan rantaveteen. Ensin heitettiin lokki rannalta, Nemo haki hienosti ja toi vierelle. Toisella kerralla heitettiin lokki veneestä laukauksen kera, jonka Nemo haki myös tosi hienosti, lähti vauhdilla. Selkeästi se käytti mun jännitystä tässä hyväksi eikä tuonut lokkia käteen, vaikka reeneissä tuo. Silti olin hirmuisen ylpeä tästä.

Nemo & hakuruutu, c. Kaija Leinonen!

Seuraavaksi se hakuruutu. Nemo kävi tässä kohtaa jo aivan liian kierroksilla. Se piippasi ja pörisi ja oli menossa kaikkialle. Asetuttiin seisomaan alueen reunalle ja metsään heitettiin ensin varis. Nemo lähti vauhdilla sen luokse ja jäi (saaat....) mälläämään jo tässä vaiheessa lintua ja puristelemaan kasaan. Kutsuin luokse ja koko matkan luokse se mälläsi lintua ja linttasi kasaan. Sai vielä toisen chänsin, mutta tällä kertaa linttasi linnun ihan kasaan. "Koira kiinni" ja tiesin, että se oli siinä. Saakeli, kun tuo hakee niin mageasti ja hienosti kotona ja muutenkin, mutta kuumuu sitten ihan hirmuisesti tuollaisissa tilanteissa.

c. Kaija Leinonen!

Majuri selitti, että Nemo hakee aivan älyttömän hienosti ja saa hyvin vainun ja palauttaa hyvin. Tsemppasi treenaamaan tuota mälläämistä pois ja jatkamaan ehdottomasti eteenpäin, kun on näin hyvin toimiva koira. Olen itse niin herkkä ihminen, vaikkei se päällepäin ehkä näy, että kyllähän siinä pienen itkun päästin, kun en ollut arvannut, että Nemo tekisi mitään tälläistä. Riitta lohdutti ja sanoi, että usein nuoret koirat tekevät näin. Jälkeen päin ajattelin, että oli kyllä turha itku, koska Nemo haki niin hienosti ja nyt suunta on vain (toivottavasti!) eteenpäin. Lähdettiin kotiin päin ja puhuttiin siinä sitten miten treeni jatkuu. Paljon kantamista, pyörän vieressä ravaamista ja variksen ottamista nopeasti ylös. Nemo ei muuten edes hirmuisesti piipannut, kuten olisin odottanut. Hieno se oli jokatapauksessa ja välillähän saa itkeä... :)

Silva

Kevään ekoja nomeiluja

Pari kertaa ollaan nyt Nemon kanssa käyty heittelemässä dameja ja viikko sitten käytiin taas. Sain Miialta lainaan pussillisen dameja, joilla päästään sitten kunnolla reenaamaan. Itseltä löytyy vaan pari damia jolla reenaan, muut on vähän semmoisia jänniä ostoksia. Mentiin tosiaan lähimetsään Ninan ja Nemon kanssa ja ajateltiin tehdä kakkos-ja ykkösmarkeeraus sekä hakua. Nemolla on suurena ongelmana piippaus, eli piippaa melko paljon reeneissä. Siksi meidän reenit hahmottuu tälläisen kaavan ympärille: vie damit metsään--> koira piippaa, koiran kanssa hetki kävelyä lähimaastossa, luoksetuloja jne.---> koira rauhoittuu, jonka jälkeen haku ja taas kävelyä jos kuuluu pientäkään vikinää.

 Heiteltiin 8 damia mettään, joista Nemo sai tällä kertaa hakea muistaakseni viisi. Sillä on kyllä ihanasti intoa ja draivia tuohon hakuun, odotellaan innolla, että päästään reenaamaan riistan kanssa. Yhtäkään hutia ei haussa tullut, vaikka itseltä-hups jäi pilli kotiin. Onneksi osaan vislata ja vislailin sitten ilman pilliä. Yhdellä haulla Nemo meinasi lähteä hakemaan toista damia mukaan, mutta tuli sitten luokse kutsusta. Vitsi se on ihanan nopeasti oppiva poitsu! Omistaja on niin ylpeä. Miia muuten viestitti just, että meidän nome/damiliivi saapui! Jeee, eli mulla on nyt ikioma nomeliivi, kun haikin sen Miialta jo. Ihan superia, tulee niin siisti fiilis mennä reenamaan "oikeissa tamineissa".

Otettiin sitten markeeraukset, ensin kaksi ykköstä. Nemo haki tosi hyvin molemmat, oli vaan kovasti menossa Ninaa moikkaamaan, mutta hirmuhyvää reeniä tämäkin! Nemohan tykkään kauheasti Ninasta, näksittepä, kun se näkee sen. Päätettiin sitten yhteistuumin jättää kakkosmarkeeraus pois, kun Nemolla ylikuumeni ihan totaalisesti ja piippauksesta ei tullut loppua. Talsittiin sitten seuraavaksi kohti rantaa aikeissa katsoa tulisiko parista vesihausta mittään.

Rannassa Nemo oli jo vähän rauhallisempi, joten päätin ottaa sitten parit vesihaut. Nyt Nemo kivasti on tajunnut tuon, että ensin tuodaan dami ja sitten ravistetaan. En nimittäin halua, että se oppii siihen, että riistan saa tiputtaa, ravistaa ja sitten vasta tuoda. Vesihaut meni tosi hyvin, kerran se teki sen tiputuksen kun en itse ollut kunnolla hereillä kutsumassa koiraa. Murr ohjaajan vika... En tajua edes miksi näytin sille tuossa vesihaussa kädellä, turhaan vain häiritsee koiruuden keskittymistä, pitää ehdottomasti muistaa jättää käsi pois ja antaa vain käsky. Nomeilujen jälkeen sitten Nemo sai vielä uida muuten vain ja juoksennella ruohikolla. Aivan ihana sää oli ja suurkiitos vielä Nipalle melkeimpä kaikista kuvista sekä videoista! :)

Hieno damkoira!

Tämän viikon keskiviikkona kiirehdin kotiin ja laitoin mettäkamat päälle. Oltiin sovittu treffit piiitkästä aikaa Riitan kanssa ja oli mageeta nähdä taas Riittaa & tietenkin Mappea. (Nemon sisko) Ilma oli sumuinen ja sateinen, eli juuri mahtava treeneille. Lähdettiin kohti metsää Riitalla laukussaan kuusi varista. Puolen vuoden tauon jälkeen Nemo haki varikset hienosti, toi viereen ja totteli. Vitsi olin sanonko miten ylpeä. Tehtiin ensin laajaa hakua, Nemo haki itse variksia ja sitten toisessa paikkaa tehtiin syvempää hakua, jossa sisarukset hakivat vuorotellen. Lopuksi vielä vesihakua dameilla, jossa hienonhieno ruskea ei empinyt kertaakaan, ettäkö olisi ravistanut ja tiputtanut damin ennen sen tuomista omistajalle. Oli kuulkaas ylpeää omistajaa ja väsynyttä koiruutta kotona. Ensi viikolla vielä taipparinomaiset treenit lokeilla, variksilla ja pupulla. Wiih ja ihan hitsin mageeta!

♥