I can't stand up as the ground shakes underneath

Se on taas tämä aika vuodesta!

Kirjoittaminen on vähän kiireiden mukana jäänyt, joten päätin nyt pitkästä aikaa tehdä pientä kuulumispostausta. Kuvia ei niinkään paljon löydy muualta kuin tallilta, mutta koitin poimia myös puhelimesta parit kuvat tähän postaukseen. Ratsastuksista löytyy nyt tosiaan yhdeltä tunnilta kuvat ja sitten eilisen tunnin jälkeen otettiin parit kuvat. Kerron näistä ratsastuksista nyt myös samalla tässä postauksessa. Nempasta ei ole nyt tullut otettua kuvia, kun säät on olleet aika koleat ja Verkkokaupan myyjä myi meille liian hitaan muistikortin, jolla kestää valovuosi tallentaa kuvia...

19-20.8 viikonloppu meni nopeasti, kun oltiin mun kaverin Maijan kanssa kuvailemassa estekisoja. Lauantaina oltiin Ainon ratsastuskeskuksessa, jossa meni Peikkiläisiä ja sieltä kurvattiin Tuomarinkylään kuvaamaan hieman isompia kisoja. Sunnuntaina kurvailtiin tyylikkäästi skootterilla 1,5h samaiseen Ainoon ja siellä taas kuvailtiin kisoja. Kuvat olivat oikein onnistuneita ja sääkin suosi mitä nyt pari sadekuuroa tuli. Meiltä loppui kyllä tyylikkäästi bensa keskellä kotimatkaa ja jouduttiin työntämään skobaa hetki bensa-asemalle.

Verkkalaukkoja! 

21.8 maanantaina eli viikko sitten Nina oli mun kanssa Peikillä ja mulle oli pitkästä aikaa jaettu ihana pikkutamma Chyla. Menin tapani mukaan Chylalla ilman satulaa, koska tamma nauttii niin kovasti siitä. Mentiin aika rennosti humpsuteltiin koko tunti, niin että molemmilla oli kivaa. Tunnin aiheena oli etuosakäännökset ja vastalaukat. Etuosakäännöksissä meinasin jo heittää hanskat tiskiin, kun ei onnistunut sitten millään, mutta onneksi saatiin loppuun pari hyvin onnistunutta käännöstä ja siitäkin jäi hyvä mieli. Vastalaukat meni sitten aivan älyttömän hyvin, tamma oli hienosti kuulolla ja oikein kunnolla innostui kun nostettiin laukat. Nyt kun katson noita kuvia niin oon kyllä kunnon pötkylän näköinen, plääh.

Nyt kun ilmat on olleet viileämpiä on Nemon kanssa paljon paremmin pystynyt heittämään pidempiä lenkkejä, poitsu on kyllä nauttinut suuresti. Ollaan käyty paljon uimassa ja nyt joku päivä pitäisi ehdottomasti muistaa ottaa kamera mukaan. Ärsyttävä vain tuo liianhidas muistikortti. Viime viikolla löysin myös parit kuvat 10.8 olleesta mätsäristä, joka oli meidän eka mätsäri 3kk tauon jälkeen. Nemo oli aivan mahtava ja oltiinkin PUN2, tuomarina oli ulkomuototuomari Sanna Vakkilainen, joka kehui kovasti meidän iloista esiintymistä ja sitä se olikin. Nemo oli aivan liekeissä!

Viime sunnuntaina jatkettiin Ginan kanssa treenaamista ja suunnattiin kohti Helsinkiä ja Sahaajankadulla pidettävää mätsäriä. En muista kirjoitinko blogiin meidän ekasta mätsäristä, jossa pikkuinen oli aivan super ja siellä sai punaisen nauhan. Nyt Ginalla oli tuossa vähän aikaa sitten ollut trimmaus ja miten hieno pieni prinsessa olikaan. Siispä oltiin mätsäripaikalla puolisen tuntia ennen kehien alkua. Numero oli 5 ja pikkupentuja oli yhteensä about 15. Odoteltiin siinä meidän vuoroa, oli onneksi ottanut meille viltin mukaan kotoa, koska koko nurmikenttä oli täynnä hanhenkakkaa.

Ginan kanssa lauantaina matkalla moikkaamaan serkkujen uutta pentua

Gina olisi mielellään vain nuollut mun naamaa kokajan, mutta vedettiin vielä pienet treenit ennen kehää, joissa pikkuinen oli erityisen hieno. Kehässä seisominen sujui oikein mahtavasti. Olen vielä nyt namittanut Ginaa ja se alkaa seisomaan kivan ryhdikkäästi. Nyt pitäisi vaan alkaa häivyttämään namikättä pois. Ravaaminenkin meni suhteellisen hyvin verrattuna siihen, että hanhenkakkaa oli tosiaan kaikkialla. Saatiin sininen nauha ja tuomari tokaisi, että oltiin "tosi vahva sininen".

Riiviö!

Nauhakehässä oli sitten se seitsemän koirakkoa. Seistiin siinä yhdessä ja juostiin ja tuomari tiputti pari pois. Iloksi huomasin, että oltiin neljän parhaan joukossa ja pian koiria sitten siirtyi palkintopallille. Lopulta juostiin kahdestaan toisen koiran kanssa ja tuomari ojensi meille punaisen ruusukkeen eli ykkössija. Niiin hurjan ylpeä olin pikkuisesta, tosi hieno suoritus ihan muutamien treenien voimin! Ginasta kuoriutuu vielä oiva kehäkettu. Bis-kehää saatiinkin odottaa ja siellä pieni olikin jo väsynyt sekä meitä vastassa oli kymmenen hienoa koiraa. Siellä ei enää sijoituttu ja suunnattiinkin kotiin. Oikein mahtava päivä ja palkinnotkin oli kyllä kehuttavia. Kylpylälahjakortti, kaikenlaisia tavaroita ja valokuvauslahjakortti!

Eilen oli taas ratsastustunti, jota ennen käytiin Nemon kanssa oikein pitkällä lenkillä luontopolulla. Sää oli aivan täydellinen ja oli hyvin hiljaista, kun kahdentoista maissa kierreltiin. Yhdessä kohtaa Nemo tunki päänsä johonkin puskaan ja sen jälkeen meillä onkin ravisteltu oikein olan takaa. Illalla putsattiin korvat ja tänään aamulla vasen korva on selvästi turvonnut ja erittäin arka. Riitta soitti meille parit lääkkeet apteekkiin ja toivotaan nyt, että pientä helpottaisi nämä. Kipulääkkeen se sai ensihätään ja huomenna tulee vielä toista lääkettä.

Eiliselle tunnille mulle oli jaettu uusi tuttavuus, Peikin yksi uusi hevonen nimeltä Arissa. Arissa on iso vaalea ruunikkotamma, mutta hyvin lempeä ja symppis. Karsinassa toinen tyytyväisenä nukkui, kun laitettiin Maijan kanssa sitä kuntoon. Tunnilla alkuun Arissa oli vähän pohkeen takana, mutta laukoissa tahti alkoi jo paranemaan. Tamma oli ihan älyttömän kiva ratsastaa kyllä. Tehtävänä oli pysähdykset ravissa ja vähän viime viikon tehtävää jatkaen vastalaukat niin, että tullaan täyskaarto laukassa ja jatketaan uralla laukkaa vastalaukassa.

Pysähdykset ei oikein sujuneet, A jäi hieman liirailemaan eikä oikein ollut pohkeen edessä. Arissa kuitenkin tuntui koko tunnin siltä, että jos itse osaisi ratsastaa niin tästä tammasta saisi paljon irti. Mielelläni menisin vaikka heti uudestaan, ihan super hää oli. Vastalaukoista toinen hieman jo innostui, mutta niistäkin vain hyvällä tavalla. Tosi onnistunut ja hyvä tunti, Arissa saikin palkaksi erittäin paljon rapsutuksia ja taputuksia! Ensi viikolla onkin koulukisat, joissa menen ensimmäistä kertaa heC luokan, kivaa päästä taas kisailemaan koulun parissa. Sieltä tulen varmaan kirjoittelemaan jos vain materiaalia löytyy. Mukavaa syksyn alkua kaikille blogin lukijoille. :)

Oon varma ettei kukaan tuu sulta tuntumaan

Viikko sitten lauantaina suuntasin tosiaan Nooralle piipahtamaan. Olin siellä la-ke eli lähdin ennen juhannusta kotiin. Lauantaina saavuin hieman ennen viittä Kokkolaan, josta suunnattiin Nooran kanssa syömään mahat täyteen raxin buffettiin ja tämän jälkeen Nooralle. Siellä olikin pentulauma vastassa hännät heiluen ja naskalihampaat valmiina syömään kädet. Roosa, Riimi, Roy ja Rene oli myös iloisina ottamassa mut vastaan vierailulle. Yritettiin myös kovasti ottaa pennuista yhteiskuvaa, joka päättyi kuitenkin hyvin epäonnistuneeksi. Lauantaina mentiin illasta moikkaamaan Nooran kavereita ja käytiin tsekkaamassa miltä Kalajoen hiekkasärkät näyttivätkään lauantai-iltana.

Sunnuntaina oli aikas aikainen herätys, kun pennut huusivat täyttä kurkkua heti aamukuudelta. Siispä noustiin ylös ja vietiin pennut ulkoilemaan ja riiviöt sai kans aamuruuan. Aikuiset koirulit pääsi myös ulos. Nukuttiin vielä Nooran kanssa puoleenpäivään, jonka jälkeen pitikin alkaa hoitamaan koiria. Käytiin aikuisten kanssa hieman pidempi metsälenkki, mutta meidän piti lyhentää lenkkiä miljoonien hyttysten takia, jotka olisi halunneet syödä meidät elävältä. Siispä käveltiin peltojen keskeltä takaisin Nooralle ja aikuisten lenkin jälkeen oli pikkuisten vuoro juoksennella vapaana pihalla.

Maanantaina ensimmäinen pentu, Merri, lähtikin kohti kotia. Me mentiin Nooran ja Nooran siskon Pinjan kanssa kohti Kauhavaa ja Powerparkia. Itse en ole ikinä käynyt siellä, joten tämä oli tosi kiva kokemus ja oli kyllä aivan huippukivaa. Sääkin suosi, vaikka olikin hieman pistävänkylmä tuuli. Powerparkissa oli taas sopivaa ahtaa maha täyteen pizzabuffetissa ja kotimatka meni aika täysissä fiiliksissä. Maanantaina lähdettiin illalla vielä Nooran kaverille, jossa oli taas aivan huippukivaa. Tuolla pohjois-pohjanmaalla on jotenkin paljon rennompaa porukkaa ja mutkin otettiin ihanan avosylein vastaan.

Tiistaina oli taas paljon tekemistä. Nooran vieressä on koski, jossa käytiin ottamassa vähän kuvia. Käytiin myös yhden pellon reunalla ottamassa uusi ryhmäkuva laumasta sekä yksittäiskuvat. Näiden avulla sain tehtyä oikein kivan uuden ulkoasun Nooran blogiin. (tästä blogiin) Siitä saa toki heittää mielipidettä jos haluaa. Tiistaina muuten oli aika paljon siivoilua, koska Riimistä lähtee aivan tajuttomasti karvaa. Tiistai-iltana otettiinkin jäljellä olevat viisi pentua (Alma, Aslak, Ruu, Luca ja Sulo) mukaan pienelle kävelylle pellon reunaa pitkin. Riimi ja Roosa pääsivät myös mukaan pitämään huolta pennuista. Illalla kaaduttiin aikas puolikuolleina sänkyyn.

Keskiviikkona herättiin aikaisin, käytiin hakemassa Pinja ja suunnattiin kohti Kokkolaa hakemaan Nooran toinen sisko juna-asemalta. Nooran kanssa kerettiin ajella tosi paljon sillä aikaa, kun olin siellä ja oli ihan parhautta aina laulaa kaikkia biisejä täysiä Nooran kanssa. Muuten keskiviikkona ei puuhailtu ihan hirveästi mitään. Nooran kaveri tuli iltapäivällä värjäämään Nooran hiukset ja Alma-pentu lähti omaan kotiinsa. Noora heitti mut sitten Kokkolan juna-asemalle iltapäivällä ja sanoin heipat Nooralle, pennuille ja ärrille. Oli kyllä taas aivan mahtava loma, Nooralla on aina ihanaa... ♥

Kotiin tultua torstaina Nemolla oli eläinlääkäri. Nempalle on tullut takajalkaan joku outo patti, jota luulin ensin perus kovettumaksi. Se kuitenkin veresti oudosti sen kastuessa ja fläteillä kun on näitä kasvaimia niin ajattelin, että hyvähän se on tsekata. Siispä suunnattiin kolmen jälkeen kohti eläinlääkäriasema Arkkia. Päästiin sisään ja ell, joka Nemppaa tutki oli Riitan tuttu. (sitä kautta oltiin myös saatu näin pikaisesti aika) Otettiin patista ohutneulanäyte ja Nemon sisäinen draamaqueen (vai king...) pyrki kovasti esiin. Ensin ihan pientä ininää, jonka jälkeen toinen melkein ulvoi. Varsinainen valittaja kyllä.

Saatiin sitten ohutneulanäytteet otettua, ne menivät patologille tutkittavasti, mutta ell otti yhden ja katsoi vähän sitä itse. Odoteltiin hetki huoneessa ja saatiin palautteeksi, että hän arveli sen olemaan plasmasytoosi. Elikkä pahalaatuinen kasvain, joka kuitenkin on onneksi poistettavissa ja sen pitäisi kadota kokonaan, kun se poistetaan. Nyt kuitenkin odotellaan patologin lausuntoa, josta saadaan sitten varmuus ja sen pitäisi tulla ensi viikon puolella. Onneksi tuo saadaan varmaan poistettua oli se sitten mikä tahansa patti kiusaamassa meitä. Ja hyvä uutinen oli, että sen kanssa saa uida!

Juhannukseksi suunnattiin kuitenkin tosiaan veneelle. Nukuttiin torstai-perjantai välinen yö Nemon kanssa teltassa ja hytisin oikein huolella itse. Seuraava yö menikin veneessä. Lähdettiin sitten kuitenkin äidin kanssa eilen (eli lauantaina) kotiin ja meidän perheen miehet (Nemppa, isä ja veli) jäi veneelle. Nano tulee meille ensi viikoksi hoitoon ja Nemo ei jostain syystä ole oikein vieläkään lämmennyt pikkuiselle toheltajaflätille, joten se sai jäädä veneelle. Luultavasti Nanosta tulee otettua jotain kuvia järkkärillä, joten jos niitä päätyy koneelle asti pääsevät ne blogiin. Itse suuntaan sitten veneelle, kun Nano lähtee meiltä ja sen jälkeen parin viikon päästä Tua tulee varmaan meille Karkin kanssa. :)

Kapteeni Nemo ja sen vene!

It’s been a hell of a ride driving the edge of a knife

c. Kati Näveri

Kiireiden ja tekemisen keskeltä varasin hieman aikaa blogillekin. Olen järjestänyt itselleni aivan hurjasti tekemistä viime aikoina eikä blogin kirjoittelulle ole jäänyt oikeastaan yhtään aikaa. Kuviakaan ei ole tullut nappailtua, joten senkin takia täällä on ollut, no hieman autiota. Vihdoin on saatu uusia kuvia ja pääsin asettumaan mukavasti koneen ääreen kirjoittamaan teille. Peko-mätsärin "oikeita" kuvia ei ole vieläkään tullut, mutta tässä välissä ollaan ehditty käydä parissa muussa mätsärissä. Joku julkaisi tuolla pekossa otettuja hienoja kuvia ja mekin löydyttiin yhdestä mikä löytyykin yltä.

Viime tiistaina olin ensiksi suuntaamassa vain skoballa tallille, jossa oli tällä kertaa koulukisat. Päätinkin ottaa Nemon hengailemaan mukaan, mikä oli oikein hyvä valinta. Meillä Espoossa on bussit ihan päin sanonko mitä, joten pitkästä aikaa (uudella) bussilla tallille meno ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Päädyimme kävelemään eestaas tonnetänne nelisen kilometriä. Päädyttiin tallille ja herra ruskea nautti kovasti saamastaan huomiosta sekä pullanpalasista. Parit kuvatkin tuli otettua kisaajista ja Nemoa kiikutettiin ympäri tallia kuka vuorollaan hihnan päässä.

Keskiviikkona käytiin äidin ja Nempan kanssa pitkästä aikaa yhdessä lenkillä ja ruskean riekkuessa vapaana hihna suussa osui hihnan metalliosa suoraan jäbän silmään ja riemu hyytyikin hetkeksi. Ollaan nyt tarkkailtu silmää, se on ollut hieman pahan näköinen, joten Riitta soitti siihen tipat ja niitä ollaankin nyt laitettu. Nyt näyttää jo paremmalta ja tuo sattunut silmäkin kiiltää taas aavistuksen enemmän. On tuo koira kyllä niin pösilö, voisi joskus vaikka keskittyä siihen mitä tekee eikä riekkua ympäriinsä. 

Käytiin viime viikolla parina iltana hyvin urheilulliset lenkit. Kierrettiin rantoja pitkin melkein 10km lenkki ja tämä siis pari kertaa. Aivan ihanaa, kun on mukavan viileä ilta, mutta juuri sopiva uimiseen ja pitkälle lenkille. Nemo pääsi yhdeltä laiturilta uimaan ja osaakin jo pätevästi kavuta portaat ylös laiturilta. Hienosti keskittyi myös minuun eikä juossut rantaan tulleen koiruuden luokse. Eipä se oikeastaan muutenkaan ole semmoinen, jota kiinnostaisi muut (kaukana) olevat koirat. Tässä vielä video Nemon uinneista rannalla. Sen pitäisi aueta jos asetin sen oikein.

Perjantaista lauantaihin mulla oli aamusta iltaan kestävä yrittäjyyskurssi koululla ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa. Lauantai-iltana äiti oli hoitanut Nemon, joten kävin moikkaamassa sitä ja suuntasin Ninalle. Nanokin on kasvanut hurjaa vauhtia ja on varsinainen pusumaatti (aka pusu-automaatti). Ihanan pirteä pieni flätinalku on hän. Suunnattiin Ninan kanssa tapaamaan tovereita ja saavuttiin illemmalla Ninalle, jossa nukuttiin Nano leveästi keskellä sänkyä.



Sunnuntaina ajelin aamulla kotiin, nappasin Nemon, repun sekä häkin ja suuntasin kohti bussipysäkkiä. Nina odottelikin siinä jo Nanon kanssa. Otettiin bussi ja Kampissa meitä vastassa oli Eevi ja Eevin Rio-havannankoira. Suunnattiin 42 bussilla kohti kauppakeskus Kaarta. Bussi saapui johonkin ihan outoon paikkaan eikä kenelläkään ollut hajuakaan missä oltiin joten kysyttiin neuvoa yhdeltä mieheltä. Hää ohjasi meidät kaukaista reittiä ja siinä kohtaa, kun mapsin mukaan oltaisiin lähdetty aivan vastakkaiseen suuntaan jouduttiin sanomaan tälle miehelle, ettei kyllä seurata sinne. Ties minne olisi vienyt meitä... :D

Ehdittiin täpärästi mätsäripaikalle ja Nina ilmosi Nampan penskoihin. Pennut oli klo. 11, jonka jälkeen oli lapsikoira-kehät ja vasta klo. 13 oli aikuiset. Oli siis paljon odottelua luvassa. Kävin myöhemmin ilmoittamassa Nemon ja käytiin myös ottamassa kaikista koirista studiokuvia ShowHaun rekassa. Nemo taas tapansa mukaan edusti hyvin paljon kuvissa, kuten alla. Onneksi kuvaajan kameran päällä oleva vinkuva ankkalelu oli hyvin kiinnostava, joten saatin Nemostakin hyvin kauniita nuuska-huulessa kuvia julkaistavaksi.

Pian pääsi Namppa kehään ekaa kertaa ja pikkuinen oikein loisti päätymällä lopulta punaisten kakkoseksi. Eikä hävinnyt huonolle, ekana oli hyvin lupaava ja taitava terrieri. Nanokin oli oikein hieno termiitti ja ovat Ninan kans selvästi treenanneet hienosti! Käväistiin tässä välissä subissa ja Sailakin saapui Aidanin kanssa paikalle. Pian alkoikin jo isojen kehät. Aikuisia oli aika vähän taas ja kehät oli ihan julmetun pienet. Pienet aikuiset olivat isommassa kehässä ja isot aikuiset pienemmässä. Ja pienemmällä meinaan aivan liian pientä kehää...

Nina ja Nano♥

Eevi ja Rio kävivät hakemassa sinisen, mutta sinisten nauhakehissä olivat aivan upeasti kolmansia kovasta tasosta. Nämä olivat myös ekaa kertaa mätsärissä ja Rio näyttikin just siltä, että "kyllä mä osaan tän homman"... Päästiin Nempan kanssa minikehään ja jäbän into hieman laantui, kun ei päästy oikein yhtään vauhtiin juoksemaan. Tuomarikaan ei oikein koskenut Nemoon, mutta jäbä seisoi aivan julmetun hienosti. Ostin muuten Nemolle uuden pidemmän ja paksumman snaken, joten Nina ja Nano saivat sitten meiltä tuon hieman lyhkäisemmän ja ohuemman. Nemo sai kuitenkin super esiintymisellä punaisen.

Punaisten kehissä olikin hyvin ahdasta ja siinä sitten yritettiin kaikki mahtua siihen. Tuomari otti neljä jatkoon ja sijoitti kolme eikä me tällä kertaa kuuluttu kumpiinkaan. Nemppa oli silti tosi hieno, vaikka kuumuus painoi taas kovasti. Tulisipa talvi pian ja päästäisiin leikkimään lumeen. Suunnattiin kohti kotia palkintokuvien ottamisen jälkeen ja kotona oli hyvin väsy jäbä. Illalla vielä oli ratsastus, joka meni aivan superisti, vaikkei siitä ole kuvia tällä kertaa. Nyt mulla on kuitenkin kiire nukkumaan ja kuulumiset saavat riittää tältä kertaa. Koitan kiristää tahtia ja viimeistään koeviikon jälkeen ja jakson vaihtuessa helpompaan pitäisi postauksia alkaa tulemaan hieman enemmän... :)