You're the smile to my face & the beat to my heart

Lauantaina alkoi Nempan siistimisprojekti sunnuntain näyttelyä varten. Kaksi vuotta sitten ollaan viimeksi käyty näyttelyssä Nempan kanssa, mutta eipä jännittänyt melkein yhtään. Nemo on aina niin tasainen ja kiva kehäkaveri, ettei sen kanssa tarvitse jännittää. Lauantaina oli kuitenkin pieni urakka Nempan trimmaamisessa ja ensimmäistä kertaa myös pyöristin sen rinnan, mikä oli hyvä päätös, kun katsoo lopputulosta. Siispä illalla mun vieressä nukkui hyvin siisti ruskuainen, joka oli saanut aivan uuden ilmeen.

Sunnuntaina suunnattiin ysiltä nokka kohti Mynämäkeä ja Mynämäen ryhmänäyttelyä. Kaikki oli mukana, myös hukassa ollut hammastodistus. Kehät oli hieman myöhässä, mutta tuomari kiri ne tosi hyvin kiinni. Mun tuttu tuli kehälle meidän seuraksi flättityttönsä kanssa. Nemppa oli aivan rakastunut toiseen, mutta nyt sen piti kuitenkin keskittyä eikä vain nuolla toisen korvia... Odoteltiin meidän vuoroa, oli pentu, junnuja ja nuori ja sitten me. Avoimessa oli kolme koiraa, Nempan lisäksi ruskea ja musta. Nemo seisoi ja käyttäytyi jo tosi hyvin, kun kokooonuttiin kaikki alussa. Tuomari tsekkasi hampaat ja kehäsihteeri kuittasi niiden olevan ok, koska meillä oli todistus. (jonka olin siis vienyt ennen kehää kehäsihteerille)

Pian päästiin yksittäisarvosteluun. Tuomari katseli vielä Nempan läpi ja pyysi kehän ympäri ja edestakas. Nemon ravi oli ihan hyvää, ei ehkä parasta Nemoravia, mutta kuitenkin hyvää. Seisominen meni sen sijaan pitkästä aikaa super hyvin eikä toinen stepannut yhtään takajaloilla, tosi pätevä Nemo! Siinä seisottiin ja ajattelin, että saadaan joko h tai eh hampaiden takia ja olisin ollut siitä oikein tyytyväinen, koska lähdin hakemaan vain hyvää arvostelua. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun saatiin punainen lappu eli ERI. Siis mitä ihmettä, en olisi ikinä osannut odottaa ja katsoinkin äitiä hyvin yllättyneenä. Se me kuitenkin saatiin, erinomainen! Vedin Nempalle oikein bileet ja se sai monta namia ja paljon kehuja, mun rakas...

Hienoin poika ja meidän uus onnenhihna!

Olin jo eriin aivan sairaan tyytyväinen ja ihan taivaissa enkä odottanut enää yhtään mitään. Mentiin sitten vielä kilpailuluokkaan ja sijoitus oli ekana oli toinen ruskea, me tokana ja kolmantena musta. Siinä sitten seistiin ja saatiin vielä SA?! Tässä kohtaa katoin jo tuomaria silmät pyöreenä ja suuri hymy kasvoilla. Mun ruskea sai ERI SA:n ja pääsee vielä parhaan uroksen valintaan, siis mitä ihmettä... Siinä sitten menin hymy kasvoilla häkeille ja taisi pari onnenkyyneltäkin tulla. Nemo oli niin yllättänyt mut täysin ja millään tuloksilla ei ollut enää väliä. Nempan käyttäytyminenkin oli ihan priimaa, niin upea mies!

Paras uros-kisassa juostiin ja seistiin ja ei päästy jatkoon, mutta sepä ei yhtään haitannut. Olin jo ihan taivaissa molemmista tuloksista mitä saatiin enkä voinut edes uskoa sitä. Meidän voittanut toinen ruskea voitti lopulta kaikki urokset! Biletettiin Nemon kanssa lähinurmella ja otettiin muutamat kuvat, en vieläkään voi uskoa miten upea tuo ruskea olikaan ihan kaikinpuolin. On se niin rakas ja super ystävä. Otettiin vielä seisomakuva Nempasta, vitsi se on kasvanut hurjasti. Niin iso poitsu jo, missähän välissä siitä tuli noin mies. Lopputuloksena oli siis autossa hyvin hilpeä ja onnellinen tyttö ja väsynyt koiruli. Ei riitä sanat kuvaamaan... ♥

Nemo 4v ♥

Oak Barrel's Lightning Cable "Nemo" 

Mynämäki RN 11.6.2017

Tuomari Jadwiga Konkiel, Puola

AVO ERI AVK2 SA!

"Very good dog of great quality. Excellent propotions. Excellent quality of coat. Great pigment of eye & nose. Beautiful neck. Excellent topline. Very well developed chest. Excellent angulation front & rear. Elegant waves. Excellent character."

They send me away to find them a fortune

S. star of Paronis "Rippe" 

Päälle viikko sitten lauantaina oli sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttely. Tänne olin suunnitellut ilmoittavani Nemon, mutta jänistin kuitenkin viimeisinä ilmopäivinä tuon hampaiden takia ja päätin viedä sen ainakin ensin pariin ryhmikseen. Siispä matkaan lähti mulla esitettäväksi Jeri ja muuten Nano ja Anun Ruma-flätti. Lähdettiin kohti Hyvinkään hallia aamulla kasin maissa, koska Nano oli ihan ekassa kehässä, junnunartuissa.

S. alppien lakea jää "Jeri" 3v, KÄY EH

Paikan päällä asetettiin häkit valmiiksi ja pian Nina ja Nano sekä Miia ja Nanon sisko Taiga menivät kehään. Junnujen kehän jälkeen oli pieni odotus, kunnes Jerppa pääsi kehään. Jerin kanssa en ole käynyt kehässä varmaan vuoteen ja sen kanssa ei myöskään ole hirveästi treenattu. Käyttöuroksia taisi olla vähän päälle 10. Jeri on myös seisottamisessa alkanut niiamaan takapäällä, mikä on hyvin ärsyttävä tapa. Kokoomakehässä Jeri meni ihan hyvin, niiasi takapäällä, mutta ravi oli tosi kivaa, vaikka vähän holtitonta.

Meno päällä...

Odoteltiin sitten meidän vuoroa ja pian päästiin kehään, tuomari katseli Jerin läpi ja pyysi ravamaan kolmion ja eestaas. En tajua mikä ihme Jerillä oli, koska se veti ihan tajuttomasti innoissaan ravissa (ravasi kuitenkin), ei se ikinä ole ollut tuommoinen. Noh, seisominen meni ihanjees vaikka Jerppa niiasi taas. Saatiin arvosanaksi EH ja arvostelusta jäi mieleen "pulling away from handler". :D

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Seuraavaksi olikin odottelua, Miia esitti koiria ja me otettiin kuvia ja katottiin kehiä Ninan kanssa. Päästiin vielä päivän lopussa Sniffens-kasvattajaryhmään esittämään Ninniä (Sniffens star of Chara). Meni tosi hyvin ja oli kyllä hienoa olla mukana kasvarissa. Päästiin kuuden parhaan joukkoon 13:sta kasvattajaryhmästä ja saatiin kunniapalkinto. Tämän jälkeen oli jälkeläisryhmät mihin pääsinkin vielä Nilan (Sniffens Lumitähti) jälkeläisryhmään handlaamaan Rippeä (Sniffens star of Paronis) ja tämäkin meni ihan sairaan hyvin. Tässä sijoituttiinkin BI3 sijalle, oli kyllä huippua ja tosi kivoja ihmisiä mukana molemmissa ryhmissä.

Sniffens-kasvari jatkoon ja KP c. Satu Saarinen

Erkkarista selvittiin ja maanantaina oli taas ratsastus. Mulle oli suureksi yllätykseksi jaettu Wybo, tosi taitava ja kokenut heppa, joka käy useimmiten vain tosi taitavien tunneilla. Tämä oli tosi positiivinen yllätys ja menin tunnille tosi iloisissa fiiliksissä. Mentiin sitten kentälle toisen ryhmän kanssa Meerin tunnille, koska maneesissa oli pieni tilanne päällä. Wybo oli aivan sairaan upea, kun itse saisi vaan siitä enemmän irti. Päästiin myös hyppäämään kerran pientä rataa, joka meni hyvin vauhdilla ja olin ihan yhtä hymyä. Lopputunti mentiin koulua ja Wybo oli tosi kiva, sain aivan uutta tuntumaa omaankin ratsastukseen!

Wybo alkuverkasa liian pitkällä ohjalla, hups!

Nyt kolme päivää sitten eli lauantaina uhmattiin Nemon kanssa sääennusteita ja kovaa tuulta joten suunnattiin kahdestaan kohti Helsingin Sahaajankadun mätsäriä. Mun veli onneksi heitti meidät, joten ei tarvinnut lähteä hirveän aikaisin. Paikalla oli tosi tuulista, mutta ei kovin paljon ihmisiä kuitenkaan. Kehään mentäessä mun nameina olleet nakkit ja nugetinpalaset taisi olla liian hyviä Nempalle, koska seisominen oli jotain kamalaa ensin. Ravia ei oikein irronnut, mutta seisominen parantui, kun N alkoi keskittymään. Saatiin siis punainen nauha.

c. Kari Loimu

Tästä heti pian päästiin punaisten nauhakehään, koiria oli joku kahdeksan kehässä. Nemo seisoi aivan super hyvin ja ravikin parani tässä kohtaa, olin kyllä tosi ylpeä Nemosta. Varsinkin tuo seisominen, toinen takajalka ei edes liikkunut kokoajan jesjes! Tuomari karsi koiria ja lopulti sijoitti meidät ensimmäisiksi, niiin hieno Nemppuli... Saatiin palkinnoiksi pokaali, ruusuke, nameja ja pari muuta kivaa juttua. Tässä välissä alkoi pieni tihkusade ja kamala tuuli, olin aivan jäässä.

Missä kohtaa siitä kasvo näin iso mies... Nemo 4v, kuva (c) Janna Pinnioja

Onneksi pian päästiin BIS-kehään ja tuuli senku ylty. Tuomarit seisotti aika kauan ja ite vaan tärisin ja sormistakin oli paennut tunto. Onneks Nemppa jaksoi vielä oikein hyvin, vähän meinasi kärsivällisyys loppua. Kun tuomarit karsi neljä parasta ja me oltiin niissä niin kyllä sai fläpä paljon kehuja ja monta namia jo tässä kohtaa. Vielä sijoitettiin neljäs ja meidät kolmansiksi. Olin kyllä niin ylpeä tuosta jäbästä, se on kasvanut ja kehittynyt nyt niin hurjasti. Nemppa siis PUN1 BIS3, maailman hienoin ruskea. ♥

Lahti KV 2.4.2016

Pitkästä aikaa näyttelyssä sitten marraskuun. Oli kova pohdinta minkäs asun laitankaan tällä kertaa. Päädyin kuitenkin samaan punainen jakku + mustat farkut yhdistelmään, kuin Kangasalalla. Miia nappasi mut kadun varrelta kasin maissa ja siitä kävi matka kohti Lahtea. Mukana oli Jerin lisäksi Huti sekä paikan päälle oli myös tulossa Jerin sisko Luna. Flättejä oli suunnilleen 24 kumpaakin sukupuolta. Lahdessa huomasin vasta miten tuttu näyttelypaikka olikaan. Onhan siellä käyty jo moneen otteeseen.

Lahti KV 2.4.2016
tuomari: Tarja Löfman
Sniffens alppien lakea jää "Jeri" melkein 2v

Kävin hakemassa poikien kanssa numerolaput ja suunnattiin flättikehälle jossa Miia jo pystytti poitsuille häkkejä. Jeri halusi välttämättä tsiikailla kattoikkunasta mitä tapahtuu ympärillä. Vähän harjailtiin siinä Jeriä ja itse kävin hakemassa jäätelönkin tässä välissä. Kun junnuja alettiin sijoittamaan siirryttiin Jerin kanssa kehän viereen. Nuorten kokoomakehässä jäbä oli oikein hienosti ja ravasi toosi hyvin vaikka olisikin ollut parempi päästä menemään hieman kovempaa. Seitsemän muun nuoren jälkeen päästiin yksilöarvosteluun jossa Jerppa oli taas tosi hieno! Saatiin tosi hyvä arvostelu, huonoina oli, että "kroppa tippuu liikkeessä ja edestä hyvin leveä". Tuomioksi saatiin EH, mutta saipahan olla ylpeä pienestä joka oli kilpailuluokassa vielä neljäs kaikista kahdeksasta!

Sniffens Snazzy Moonstone "Huti"

Seuraavana oli vuorossa Huti, joka oli avoimen luokan jälkeen käyttöluokassa. Hutilla oli älyttömästi energiaa ja se ei oikein malttanut seistä vaikka Miia koitti rauhoitella energiapommia. Poitsu sai kuitenkin ERIn ja olisi kuulemma äsaankin saanut jos olisi malttanut seistä... Huti on kyllä semmonen energinen flätti ettei toista ole. Ihanan iloinen ja hyvin energinen. Käyttöluokassa oli vain yksi koira eli Huti oli KÄY ERI KÄK1.

Seuraavaksi saatiin odotella pitkä tovi ennen narttuja ja vihdoin Jerin systeri Luna pääsi Miian kanssa kehään. Luna meni tosi nätisti ja pakko myöntää, että tytsy on tosi nätisti kehittynyt ja nätti. Luna sai ERIn ja oli kaikista nuorista ensimmäinen kera SAn. PN-kehässä puhuinkin jo Lunan omistajalle, että ei ihme jos ei sijoitu, koska koiria oli älyttömästi. Niin kuitenkin tytsy oli neljän parhaan joukossa ja tuloksena NUO ERI NUK1 SA PN3 VA-sert. Hieno tyttö! Siitä sitten alettiin lähtemään kotia kohti ja pääsin itse muokkailemaan kotona kuvia. Jerpasta ja musta ei valitettavasti ole kuvia, mutta otettiin kehän jälkeen tuo seisomakuva. Oikein kiva ja onnistunut näyttelypäivä!

Sniffens alppien kuunsäde "Luna"

Kangasala RN 2015

Herätyksen piti soida aamulla ysin maissa, mutta heräsinpäs jo kahdeksalta. Olin tosiaan yön yli vielä Riitalla, ettei aamulla tarvinnut kotoa lähteä tulemaan. Jos joku ei ole blogia nyt lukenut niin olin tosiaan viime viikon tetissä VihtiVetissä ja yövyin Nempan kanssa Riitalla, eli Nemon kasvattajalla. Tetistä ja kuulumisista tulee ehkä vielä erillinen postaus jos saan otettua jotain kivoja kuvia seuraavalla viikolla. Matka käy tosiaan maanantaina vielä toiseksi viikoksi Riitalle, tosin ilman Nemoa, koska tytöillä alkoi juoksut.

Palataan kuitenkin lauantaihin. Heräsin tosiaan kasin maissa ja päästin lauman pihalle. Mappe ja Nemppa viiletti ja vähän yritin hiljentää menoa just pestyillä turkeilla, mutta mikäs siinä, kun sitä energiaa on niin hirveästi. Pakkailtiin viime hetken tavaroita ja Akane, Nemon puolisisko Kismet (Noanarkin Tringa Totanus) sekä Pulla-mummokoira saapuvatkin hieman vaille kymmenen. Nemo rakastui ihan hirveästi Kismettiin ja Kismetkin oikein flirttaili Nemolle. Tulisi hienoja pentuja, mutta tuo sukusiittoisuus on "hieman" turhan korkea, heheh. Kymmeneltä päästiin lähtemään.

"Ootpas iso mies..."

"...ja lihaksikas!"

Näyttelypaikka oli vähän muuttunut sitten 2013:sta. Sehän on joku ratsastuskeskus. Ihan tajuttoman hieno, iso valoisa maneesi, suuret tilat ja suuri kenttä. Niin tykkäisin ratsastella tuolla. Saatiin sitten sopivaan kohtaan auto parkkiin ihan maneesin viereen. Meillä oli mukana semmoinen metalliaitaus, ettei häkkiä tällä kertaa. Oli kyllä tuo kivempi ja helppo ottaa koira pois. Odoteltiin siinä joku 1h, kunnes flätit alkoivat. Niitä oli yhteensä 41 muistaakseni, uroksia 15 ja narttuja sitten tietty loput. Nemon lisäksi avoimessa oli pari muuta urosta. Nemo esiintyi tosi hyvin, mutta juokseminen oli ainakin omalta osalta ihan kamalaa. En päässyt juoksemaan samaan tahtiin Nemon kanssa niin sen liikkeet ei päässeet esille kunnolla. Maneesin hiekka oli niin ns. painavaa, että meinasin aina kaatua.. :D

Nemo 2v 7kk

Näin kannetana häntää t. Nemo

Nemo sai tuomioksi EH:n. Samaa linjaa siis jatkettiin. Hyvin se on kehittynyt tässä parissa kuukaudessa ja jos se samaa vauhtia jatkaa kasvua niin siitä kasvaa oikein mainio mies. Onhan se nyt jo tosin kaikista hienoin. Uroksien jälkeen oli monta narttua, kunnes sitten käyttöluokka. Madde ja Kismet oli molemmat siinä ja sain esittää Kismetin. Kismet oli aivan ihana tyttö, osaava ja hienosti seisova. Mukava esittää osaavaa koiraa. Käyttöluokassa oli joku yli 6 koiraa, olisiko ollut, en ole varma. Kismet esiintyi hyvin yksilötarkastelussa ja ravasi kuulemma oikein pätevästi. Saatin ERI! Kilpailuluokassa Kismet kiipesi hienosti kolmanneksi kovasta tasosta. Mahtava ruskea. Mappe sai H:n karvattomuuden takia, mutta se onkin meidän sporttitytsy.

Kismet AVO ERI AVK3♥
ps. Mun ryhdistä ei puhuta.

Madde AVO H

Tykkään!

Nemo sai siis kehuja tosi hienosta lihaskunnosta, raameista ja esiintymisestä. Kismet taas hyvistä kulmauksista, ravista ja luonteesta muistaakseni. Mukava päivä oli ja oli ihan tosi kiva saaha esittää Kismet. Kun sitten vihdoin päästiin lähtemään kurni mahat jo kovasti ja suunnattiin ABC:n kautta kohti Espoota. Kismetin omistaja heitti mut vielä kotiin, aivan ihanaa. Huomenna vielä ratsastus ja sitten maanantaina takaisin Riitalle. Oli mukava kyllä olla pitkästä aikaa näyttelyssä ja oli kivaa seuraa. Kiitos Akanelle ihanista kuvista!

Takapotkuaskel Nempan kanssa

Eukanuba show 2015

Jonkun päähänpistoksen taisin saada, kun ilmoitin herran tämän heinäkuun eukanuba show'hun, joka tosiaan oli viime lauantaina. Tuomarina Hans Lehtinen, jolle olen yhden koiran vienyt (Pikestar's Omenankukka, Helsinki Winner 2014 ja tuloksena JUN ERI JUK1 ja HeJW14) ja jäi oikein hyvä maku tuomarista. Mutta että miksi tuon ruskean ilmoitin, kun tiedän varsin hyvin, että sen turkki kadottaa aina tummanruskean sävynsä kesällä auringon porottaessa. Matka kävi kuitenkin 11.15 lauantaina autolla kohti Tuomarinkartanon vinttikoirarataa Ninan kanssa.

♥

Käynnissä oli cockerit, joiden kehä oli lopulta n. 45min myöhässä. Lagottojen piti alkaa tosiaan 11.30, ja alkoivat vasta n. 12.15. Flättejä odoteltiin sitten vielä ja lopulta nekin pääsivät alkamaan. Tässä välissä ehdittiin nähdä monia tuttuja ja käytiin Nipan kanssa kojut läpi, mukaan lähti kaksi Hurtan viilenysmanttelia, väreissä sininen ja lila. Flätit saa ne sitten käyttöönsä, lila on ollut Nemolla jo monena päivänä käytössä. Mulla oli päällä uusi harmaa jakku, sähkönsininen toppi sekä vaaleansiniset farkut. Ensin mietin, että olisin laittanut hameen, mutten tiedä onko se sitten liian siisti flättikehään.

Hans Lehtinen ja harjoitusarvostelija *jonka nimeä en muista*

Flättien kehä alkoikin sitten, ensin oli vuorossa junnu-uros, joka oli ihan nätti, sai eh:n. Avoimessa luokassa uroksissa oli Nemo ja yksi toinen, flättejä oli yhteensä kymmenen. Toinen musta uros oli mun mielestä tosi nätti ja ihmettelinkin, kun se sai eh:n ja sanoin jo, että ei me varmaan eriä saada. No eh napsahti ja ensin harmitti, mutta kun rupesin seuraamaan mitä muut saivat niin tulihan siitä ihan ylpeä olo ruskuaisesta. Fläteistä yksi uros ja yksi narttu sai erin, uros sai sa:n, narttu ei. Kaikki muut flätit saivat eh:n, vaikka, uskokaa tai älkää, joukossa oli tosi hienoja koiria, varsinkin nartuissa. Yksi narttu sai tosin myös hoon.

Liikettä 2v 3kk♥

Tämä eri sa:n saanut on tosiaan Leo (Flat Power Criminal Intent) joka on hyvin menestynyt ja Hans Lehtinen on tainnut ennenkin antaa tälle herralle hyvän arvosanan! Nemo esiintyi kuitenkin tosi hyvin, nyt vain reenataan, että se laittaisi takajalat paremmin levälle niin tulisi tukevampi vaikutelma siitä, kun se seisoo. Ravi oli kuitenkin lauantaina tosi magea. Hans kehui vielä Nemon silmien väriä, että sopivat hienosti turkkin väriin. Lähdettiin siitä sitten vaatteiden vaihdon jälkeen kotia kohti bussilla, kun meidän kyyti oli jo lähtenyt. Nemo pääsi heti kylmään "suihkuun" kotona ja sai viilennysmanttelin päälle. Raukka oli ihan poikki!

Oak Barrel's Lightning Cable "Nemo" 2v 3kk
Eukanuba show 2015, tuomarina Hans Lehtinen
AVO EH AVK2
"Tällä hetkellä hyvin kevyt uros. Hyvin ilmeikäs, kaunis pää. Tasainen ylälinja, sopiva luusto. Hyvät takakulmaukset. Saisi seistä tukevammin. Karvapeite tällä hetkellä lyhyttä. Hyvin kaunis, ruskea väri. Liikkuu kovin ahtaasti takaa."

Pieni pala taivasta (Turku KV 29.3)

Kuva c. Markku Kastepohja

Sunnuntaina oltiin taas Turun näyttelyssä parin kuukauden tauon jälkeen. Mikähän tossa Turussa vetää puoleensa? Koiruudet oli ollut meillä melkein koko viikonlopun kylässä, kuin myös Nipa. Puuhailtiin kaikenlaista ja koirilla ainakin oli hauskaa, omistajilla tuolla ulkona vesisaateessa vähän vähemmän hauskaa... Tehtiin sisälle alakertaan meille oma mesta, paljon patjoja lattialle ja hyvää syötävää. Ja koirat kainaloissa! Jeristä paljastui uusia hellyydenkipeitä puolia, pieni herkkis... Lauantaina valmistauduttiin näyttelyyn pakkailemalla ja Nemon trimmaamisella ja pesemisellä ja käytiin palauttamassa noutajalauma Miialle. Yöllä tapahtui kellojen siirto ja kaiken lisäksi la-su yönä nukuttiin vielä matolla, kun lakanat oli pesussa.

Jotenkin nukutun yön jälkeen herättiin aamulla ja kävin hakemassa Nemon häkin häkkikellarista. Pakkailtiin viimeiset kamat ja mentiin oottamaan Ninan kanssa Miiaa ja koiruuksia tien pieleen. Pian meidän matkakaverit saapuivatkin jo, Miia, Jeri ja muuten mukana olleet Rippe sekä Lara koiruudet. Matkattiin Turkua kohti, jossa oltiin perillä siinä puoli yhdentoista maissa. Mentiin Ninan kanssa jo edeltä katselemaan missäs olisi tilaa häkeille. Löydettiin ihan flättien kehän vierestä hyvät paikat, siinä oli sillä hetkellä käynnissä am.cockerspanielit. Niiden vaihtuessa clumberinspanieleihin, joita oli kuusi alkoi vähän jänskättämään.

Jerin kanssa mentiin kehään viimeisinä junnuluokassa. Edellä oli pari hienoa junnua ja varsinkin ensimmäinen esiintyi varsin pätevästi ja ryhdikkäästi. Tuomari oli ihana, se katsoi Jerin ilmettä ja hymyili sille. Jerikin esiintyi varsin pätevästi alle yksi-vuotiaaksi. Oikein ylpeä sai olla pikkuisesta. Meille heilutettiin punaista lappua, erinomainen Jeri! Kilpailuluokassa ajattelin, ettei pärjättäisi edelliselle ryhdikkäälle pennulle, mutta mitä-hymyilevä tuomari siirsi meidät ekaksi. Taputuksien ja hymyjen kera ravattiin Jerin kanssa ensimmäiselle sijalle... Wää ja saatiin sertin arvoinenkin! psst. Nemon ja Jerin arvostelut ja paremmat seisomakuvat löytyypi postauksen alaosasta!

Nemo oli heti Jerin jälkeen menossa kehään, siinä tuli pieni hoppu, kun tajusin, että Nemonhan pitää päästä kehään. Huikkasin Ninalle vaan, että Nemo ja eikä se ilme oli näkemisen arvoinen. Varmaan oli omakin ilme... Nemo esiintyi taas mallikaasti, mitä nyt aina näyttelyissä nostaa hännän kattoon. Ärsyttävä tapa, kun kotona se kuitenkin pitää sen oikeassa kohtaa, mutta näyttelyissä innostuessaan nostaa sen ylös. Eiköhän siinä sitten niin mennyt, että saatiin kolmas EH peräkkäin ja sillä hetkellä päätin, että pidetään näyttelytaukoa ja satsataan nomeen. Nemo on omasta mielestä niin hurjan hieno, mutta näyttelyihin se tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Nemo pääsi lepäilemään häkkiin, johon sille heitin vielä lihapullat kiitokseksi siitä miten hieno se aina on. Jerin kehän alkaessa tokaisin, ettei ole ihme, että Jerin kehä vähän jänskättää, kun Nemo se esiintyy aina niin upeasti. 

Ilkee Nemo pitää Jerpan palkintoo!

Sitten alkoi huima odottelu paras uros-kehää kohden. Siis ihan totta, Jeri, se joka heiluttaa häntää, mutta koko koira heiluu. Paras uros kehässä? Ja, että kuulkaas jännitti. Miia hymyili ja sanoi, että menee hyvin ja kyllähän itsekkin tiesin, että se menee hyvin. Tuo pentu on vaan niin älyttömän hieno ja taitava ja tälläkin hetkellä sen miettiminen tekee kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Mentiin ekoina kehään, tuomari taas hymyili Jerin ilmeelle ja sitten ravattiin yksi kerrallaan. Tuomari siirsi ensin yhden valioluokan uroksen meidän eteen ja sen jälkeen Leon veteraaniluokasta. Eikä muuta. Taputuksien kera lähdettiin vielä kaikki yhdesä ravaamaan.  Ja mitä, tuomari sijoitti meidät siis kolmansiksi. Taakse jäi nuorikin uros. Vitsi oli mageeta seistä siinä, just silloin tuon pikkuisen kanssa, kuulla Miian "hyvä sanni" huuto ja vaan olla ylpeä sekä iloinen Jeristä. 

ps. Mulla on oikeesti tummanpunaset hiukset. Ne ei oo oranssit, värjäsin ne perjantaina. Kuva vääristää.

Wää, siellä me ollaan! Jeri ei hehkeimmillään, kun oli niin innoissan, mutta silti! Kiitos kuvasta Markku Kastepohja!

Niih, se oli hetki jonka tulen muistamaan kauan. Se oli niin magee fiilis, halaus Miialta, melkein valuvat onnenkyyneleet ja onnittelevia ihmisiä ympärillä. Ja se tärkeinhän juttu jäi kertomatta. Siis Jeri sai SERTin! Voitteko uskoa, tuo pikkumies. Vitsi, että olin ja olen vieläkin hirmuisen ylpeä. Nipa otti meistä ihania kuvia, kiitän jo nyt siitä! Otettiin sitten kehän jälkeen vielä parit posetuskuvat pikkuisesta ja hienosti se jaksoi loppuun asti pönöttää. Vitsi, että oli mageeta. Vieläkin on, ja tulee olemaan aina hieno hetki muistoissa. Hienoista hienoin Jeri. Nartut tsekattiin loppuun ja kotimatka alkoi. Tyytyväisiä ihmisiä ja tyytyväisiä koiruuksia, lihapullat masuissa. Mahtava, mahtavampi, mahtavin Turku KV 29.3.2015. Kiitos Miia, että saan esittää Jeriä, kiitos kyydeistä ja seurasta ja kaikesta. Nipalle lentohalit kuvista ja, että tuut mun kanssa mukaan kaikkialle. Superia. ♥

Oak Barrel's Lightning Cable, Nemo 23kk
Turku KV 29.3-tuomarina Brett Thompson, Australia
NUO EH NUK2
Järkevän/sopivan tyyppinen koira. Hyvät pään mittasuhteet. Voisi olla tummemmat ja syvemmälle asettuneet silmät.
Riittävä leuka. "Would like to see more lay back of shoulder and lenght in upper arm", mitäköhän meinaa? Hyvä ylälinja, lantio on ahdas ja kantaa häntää liian korkealla. Liikkuu nätisti edestä, takaa ahtaasti. Kuitenkin pätevä yleisvaikutelma.

Sniffens Alppien Lakea Jää, Jeri 11kk
Turku KV 29.3-tuomarina Brett Thompson, Australia
JUN ERI1 SA PU3 SERT!
"Erinomaisesti rodunomainen koira. Kiitettävät pään mittasuhteet. Hyvin kiinnittyneet korvat. Voisi olla hieman tummemmat silmät. Erittäin hyvä leuka. "Well laid shoulder with nice return of upper arm." Hyvä ylälinja, häntä ja hännän kanto sekä lantio. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkui hyvin."