I can't stand up as the ground shakes underneath

Se on taas tämä aika vuodesta!

Kirjoittaminen on vähän kiireiden mukana jäänyt, joten päätin nyt pitkästä aikaa tehdä pientä kuulumispostausta. Kuvia ei niinkään paljon löydy muualta kuin tallilta, mutta koitin poimia myös puhelimesta parit kuvat tähän postaukseen. Ratsastuksista löytyy nyt tosiaan yhdeltä tunnilta kuvat ja sitten eilisen tunnin jälkeen otettiin parit kuvat. Kerron näistä ratsastuksista nyt myös samalla tässä postauksessa. Nempasta ei ole nyt tullut otettua kuvia, kun säät on olleet aika koleat ja Verkkokaupan myyjä myi meille liian hitaan muistikortin, jolla kestää valovuosi tallentaa kuvia...

19-20.8 viikonloppu meni nopeasti, kun oltiin mun kaverin Maijan kanssa kuvailemassa estekisoja. Lauantaina oltiin Ainon ratsastuskeskuksessa, jossa meni Peikkiläisiä ja sieltä kurvattiin Tuomarinkylään kuvaamaan hieman isompia kisoja. Sunnuntaina kurvailtiin tyylikkäästi skootterilla 1,5h samaiseen Ainoon ja siellä taas kuvailtiin kisoja. Kuvat olivat oikein onnistuneita ja sääkin suosi mitä nyt pari sadekuuroa tuli. Meiltä loppui kyllä tyylikkäästi bensa keskellä kotimatkaa ja jouduttiin työntämään skobaa hetki bensa-asemalle.

Verkkalaukkoja! 

21.8 maanantaina eli viikko sitten Nina oli mun kanssa Peikillä ja mulle oli pitkästä aikaa jaettu ihana pikkutamma Chyla. Menin tapani mukaan Chylalla ilman satulaa, koska tamma nauttii niin kovasti siitä. Mentiin aika rennosti humpsuteltiin koko tunti, niin että molemmilla oli kivaa. Tunnin aiheena oli etuosakäännökset ja vastalaukat. Etuosakäännöksissä meinasin jo heittää hanskat tiskiin, kun ei onnistunut sitten millään, mutta onneksi saatiin loppuun pari hyvin onnistunutta käännöstä ja siitäkin jäi hyvä mieli. Vastalaukat meni sitten aivan älyttömän hyvin, tamma oli hienosti kuulolla ja oikein kunnolla innostui kun nostettiin laukat. Nyt kun katson noita kuvia niin oon kyllä kunnon pötkylän näköinen, plääh.

Nyt kun ilmat on olleet viileämpiä on Nemon kanssa paljon paremmin pystynyt heittämään pidempiä lenkkejä, poitsu on kyllä nauttinut suuresti. Ollaan käyty paljon uimassa ja nyt joku päivä pitäisi ehdottomasti muistaa ottaa kamera mukaan. Ärsyttävä vain tuo liianhidas muistikortti. Viime viikolla löysin myös parit kuvat 10.8 olleesta mätsäristä, joka oli meidän eka mätsäri 3kk tauon jälkeen. Nemo oli aivan mahtava ja oltiinkin PUN2, tuomarina oli ulkomuototuomari Sanna Vakkilainen, joka kehui kovasti meidän iloista esiintymistä ja sitä se olikin. Nemo oli aivan liekeissä!

Viime sunnuntaina jatkettiin Ginan kanssa treenaamista ja suunnattiin kohti Helsinkiä ja Sahaajankadulla pidettävää mätsäriä. En muista kirjoitinko blogiin meidän ekasta mätsäristä, jossa pikkuinen oli aivan super ja siellä sai punaisen nauhan. Nyt Ginalla oli tuossa vähän aikaa sitten ollut trimmaus ja miten hieno pieni prinsessa olikaan. Siispä oltiin mätsäripaikalla puolisen tuntia ennen kehien alkua. Numero oli 5 ja pikkupentuja oli yhteensä about 15. Odoteltiin siinä meidän vuoroa, oli onneksi ottanut meille viltin mukaan kotoa, koska koko nurmikenttä oli täynnä hanhenkakkaa.

Ginan kanssa lauantaina matkalla moikkaamaan serkkujen uutta pentua

Gina olisi mielellään vain nuollut mun naamaa kokajan, mutta vedettiin vielä pienet treenit ennen kehää, joissa pikkuinen oli erityisen hieno. Kehässä seisominen sujui oikein mahtavasti. Olen vielä nyt namittanut Ginaa ja se alkaa seisomaan kivan ryhdikkäästi. Nyt pitäisi vaan alkaa häivyttämään namikättä pois. Ravaaminenkin meni suhteellisen hyvin verrattuna siihen, että hanhenkakkaa oli tosiaan kaikkialla. Saatiin sininen nauha ja tuomari tokaisi, että oltiin "tosi vahva sininen".

Riiviö!

Nauhakehässä oli sitten se seitsemän koirakkoa. Seistiin siinä yhdessä ja juostiin ja tuomari tiputti pari pois. Iloksi huomasin, että oltiin neljän parhaan joukossa ja pian koiria sitten siirtyi palkintopallille. Lopulta juostiin kahdestaan toisen koiran kanssa ja tuomari ojensi meille punaisen ruusukkeen eli ykkössija. Niiin hurjan ylpeä olin pikkuisesta, tosi hieno suoritus ihan muutamien treenien voimin! Ginasta kuoriutuu vielä oiva kehäkettu. Bis-kehää saatiinkin odottaa ja siellä pieni olikin jo väsynyt sekä meitä vastassa oli kymmenen hienoa koiraa. Siellä ei enää sijoituttu ja suunnattiinkin kotiin. Oikein mahtava päivä ja palkinnotkin oli kyllä kehuttavia. Kylpylälahjakortti, kaikenlaisia tavaroita ja valokuvauslahjakortti!

Eilen oli taas ratsastustunti, jota ennen käytiin Nemon kanssa oikein pitkällä lenkillä luontopolulla. Sää oli aivan täydellinen ja oli hyvin hiljaista, kun kahdentoista maissa kierreltiin. Yhdessä kohtaa Nemo tunki päänsä johonkin puskaan ja sen jälkeen meillä onkin ravisteltu oikein olan takaa. Illalla putsattiin korvat ja tänään aamulla vasen korva on selvästi turvonnut ja erittäin arka. Riitta soitti meille parit lääkkeet apteekkiin ja toivotaan nyt, että pientä helpottaisi nämä. Kipulääkkeen se sai ensihätään ja huomenna tulee vielä toista lääkettä.

Eiliselle tunnille mulle oli jaettu uusi tuttavuus, Peikin yksi uusi hevonen nimeltä Arissa. Arissa on iso vaalea ruunikkotamma, mutta hyvin lempeä ja symppis. Karsinassa toinen tyytyväisenä nukkui, kun laitettiin Maijan kanssa sitä kuntoon. Tunnilla alkuun Arissa oli vähän pohkeen takana, mutta laukoissa tahti alkoi jo paranemaan. Tamma oli ihan älyttömän kiva ratsastaa kyllä. Tehtävänä oli pysähdykset ravissa ja vähän viime viikon tehtävää jatkaen vastalaukat niin, että tullaan täyskaarto laukassa ja jatketaan uralla laukkaa vastalaukassa.

Pysähdykset ei oikein sujuneet, A jäi hieman liirailemaan eikä oikein ollut pohkeen edessä. Arissa kuitenkin tuntui koko tunnin siltä, että jos itse osaisi ratsastaa niin tästä tammasta saisi paljon irti. Mielelläni menisin vaikka heti uudestaan, ihan super hää oli. Vastalaukoista toinen hieman jo innostui, mutta niistäkin vain hyvällä tavalla. Tosi onnistunut ja hyvä tunti, Arissa saikin palkaksi erittäin paljon rapsutuksia ja taputuksia! Ensi viikolla onkin koulukisat, joissa menen ensimmäistä kertaa heC luokan, kivaa päästä taas kisailemaan koulun parissa. Sieltä tulen varmaan kirjoittelemaan jos vain materiaalia löytyy. Mukavaa syksyn alkua kaikille blogin lukijoille. :)

Locked up in my hurricane head

Postaus kirjoitettu torstaina 25.5.  

Pitkästä aikaa ajattelin raapustaa kuulumispostausta, kun tässä helatorstain iltana koeviikon keskelläkään ei ole kiirus lukemaan mitään. Huomenna tosin täytyy taas jatkaa lukemista ja sen takia arvonnan tuloksetkin saattavat tulla hieman myöhässä, mutta tulossa nekin ovat. Ei olla Nemon kanssa nyt ihan hirveästi mitään puuhailtu, mätsäreitä ollaan tosin tässä ennen viime viikon tiistaita kierrelty monia. Postausta saa nyt koristaa parit puhelinkuvat, koska järkkäriä en ole kaikkialle raahannut.

14.5

Kuukauden ensimmäinen mätsäri järjestettiin tässä Espoossa ihan kotinurkilla. Äiti heitti meidät autolla tuonne spl luu-yhdistyksen kentälle ja Nempan kanssa sitten asetuttiin kehän vierelle. Olin itse jotenkin ihan poikki, joten meistä oli upeita kuvia, joissa nukuin tyyliin Nemon häkin reunalla ja Nemo mun olkapäällä. (kuva alla) Ooteltiin meidän vuoroa ja pian päästiin kehään. Jäbä esiintyi tosi mageesti, tuloksena punainen nauha. Pian päästiinkin jo punaisten kehään ja Nemolla oli kyllä aivan tajuttoman iloinen fiilis. Häntä senku heilui ja toinen oli ihan tohkeissaan. Sijoituttiin hienosti toisiksi, nuori bracco voitti ja tuomari korosti vielä, että meitä oli kuulemma ilo katsoa, koska Nemppa oli niin iloinen kokoajan. Se kyllä nauttii hurjasti kehäilystä.

Kun väsy iskee.

Kasasin eilen Nemon kaikki palkinnot yhteen kasaan...

Kotimatkalla Nemo pääsikin uimaan ja toinen vaan lillui rantavedessä, kun oli niin kuuma. Aurinko oikein porotti. Nyt viime päivinä on kans ollut aivan sairaan lämmin, joten lenkit on siirtyneet iltaan/yöhön ja aikaisiin aamulenkkeihin. Nemo kyllä nauttii, koska käydään nyt tosi usein uimassa kuumien kelien takia. Muuten meillä menee oikein mainiosti, raapustelen vielä kahdesta muusta toukokuun mätsäreistä missä käytiin ja siihen taisikin päättyä meidän mätsärikevät.

Nemo ja Detta

♥

14.5 oltiin Helsingin vinttikoiraradalla galgojen hyväksi järkätyissä mätsäreissä. Sandra ja Detta oli meidän seurana ja Nemo rakastui ihan täysin Dettaan, siis toinen oli niin innoissaan uudesta kamusta. Menin pitkästä aikaa junnuhandleriin ja Nemo jaksoi upeasti huolimatta oikeasti aivan sairaan kuumasta säästä, reilu 23 astetta taisi olla ja suora aurinko. Tuloksena oli kolmas sija 10:stä handlerista, mikä oli aivan superia saavuttaa Nemon kanssa. Normikehässä oltiin ihan oikein PUN-, koska Nemo oli jo tosi väsynyt eikä oikein jaksanut enää. Kuumina päivinä sille on kyllä se yksi luokka ihan max. Super kivat mätsärit oli kuitenkin ja palkinnot oli ihan tajuttoman mahtavat... :)

Detta&minä sekä Detan ja Nemon palkinnot. Nemo JH3 ja PUN-, Detta ja Sandra JH2 ja PUN3!

16.5 piipahdettiin ex temporee Helsingin mätsärissä, joka olikin vähän tyhmä päätös itseltä. Nemo oli tosi selvästi vielä väsynyt sunnuntain uuvuttavasta mätsäristä, joka kesti varmaan 8h yhteensä, joten meno oli vähän sen mukaista. Parikehässä Nemo tuijotteli ympäriinsä, haikaili ja katseli eikä oikein keskittynyt yhtään. Saatiin sininen ja sinisten nauhakehissä Nemo onneksi terästyi hieman ja tuloksena hienosti SIN1. Nauhakehien jälkeen Nemo näki vilaukselta Detan ja toinen meni aivan sekaisin, koko bis-kehä piipattiin Detan perään ja sieltä ansaitusti ei sijaa. Hyvin Nemo kuitenkin tsemppasi, vaikka oli oma virhe viedä poitsu noin heti perään toiseen mätsäriin. Nyt kuitenkin on ollut ja tulee olemaan taukoa ennen Mynämäen näyttelyä 11.6.

16.5

Seuraavaksi meillä on suunnitelmissa vähän risteäviä suunnitelmia. Mun veli lähtee Lappiin vaeltamaan reiluksi viikoksi ensi viikolla ja Nemokin pääsee mukaan, se tulee kyllä niin nauttimaan! Itse lähden Tualle 4-9.6 ja siitä onkin sitten heti pian se Mynämäen näyttely. Näyttelyn jälkeen on mun ekat estekisat ja siitä pian lähden Himangalle Nooralle. Loppukuusta Ninan Nano tulee meille hoitoon. Eli aikas kivoja plänejä tiedossa, vielä muutamat kokeet jäljellä ja vihdoin sitten pääsee heti loman viettoon Tualle.

Mullahan oli tiistaina mun ensimmäiset ratsastuskisat. Vieläkin on aivan huiput fiilikset näistä. Mulle oli jaettu yllätyksenä Tyger noihin koulukisoihin. Menin ihan perusmerkin kouluohjelman ja samalla osuin seuramestaruuteen. Eli meidän seuramestaruuteen kuuluu siis nämä koulukisat ja estekisat syksyllä ja mestaruudessa on kolme eri luokkaa ja minä itse osallistun yhteen.

Jokatapauksessa, maanantaina mulla oli ns. valmistava treeni koulukisoihin Tygerin kanssa. Peikkilässähän melkein kenelläkään hevosella ei ole mitään apuohjia ja Tyger onkin yksi niistä harvoista joilla on. Tygerilla on yleensä thiedeman-apuohjat ja maanantaina menin sillä tosiaan ilman niitä. Sillä on ollut ne nyt jo jatkuvassa käytössä aina, kun se on ollut Peikillä ja voitte varmaan kuvitella miten ihmeissään toinen oli tilanteesta, kun niitä ei ollutkaan. Maanantain tunti mentiinkin tyylikkäästi pää pystyssä jännityneenä koko tunti, mutta onneksi sain treenattua tuon tunnin, koska Tyger oli tosi tahmea ja hidas pohkeelle.

Niin tärkeä.

Tiistaina päätin sitten, että koitampas ottaa ainakin verkkaan Maijalta lainaan kannukset ja tämä olikin oikein hyvä päätös. Nina väsäsi Tikrulle sykeröt ja toi myös valkoisen huovan, joten poitsu näytti ihan kisaponilta. Verkassa Tyger liikkui jo paljon paremmin eteen sporrien avulla ja kiva varmaan hepallekin, ettei kokoajan tarvitse muistuttaa pohkeella. Mentiin kuitenkin verkka ja rata molemmat tyylikkäästi pää pystyssä, mutta onneksi perusmerkissä ei ole väliä miten hienosti heppa kulkeekaan muodossa vai kulkeeko. Tässä välissä, kiitos Ninalle joka jaksoi ottaa meistä aivan ihania kuvia sekä Maijalle ja Ninalle super tsempeistä kisoissa, mun tsempparit. ♥

Tyger the laama

Söpis!

Nyt sain kuitenkin istuttua radalla paremmin Tygerin harjoitusravissa, mutta laukannostot oli tosi hitaat ja huonot ja niistä saatiinkin molemmista pisteet 5,5. Muuten saatiin kutosta ja 6,5 pisteitä ja prosenteiksi tuli 62,35%! Näillä kiivettiinkin ensimmäiselle sijalle ja täten myös seuramestaruuden meidän luokan ensimmäisen osakilpailun voitto. Aika mahtavat fiilikset oli kyllä ja Tyger sai paljon kehuja radan jälkeen. Tätä parempaa kisauran aloitusta ei voisi toivoa varsinkaan 17-vuotiaan estehepan kanssa. Niin hieno ja symppis Tikru!

Se on niin suloinenki!

En ole muuten ikinä kohdannut heppaa, joka nuolisi noin paljon. Kaikkea.

Eilen eli keskiviikkona olin pitkästä aikaa hyppäämässä esteitä ja pääsin menemään mun luottoheppa Necolla. Necon kanssa menee aina hyvin ja nyt meidän verkka meni varmaan parhaiten ikinä. Koko maneesissa oli paljon tilaa ja varsinkin laukassa pääsin tekemään tajuttoman suuria pääty-ympyröitä, joilla Neco vertyi tosi hyvin. Hypättiin kivaa simppeliä rataa ja hyppäsin myös mun ennätyksen, noin 85cm. Neco oli niin hieno ja tosi positiivisella mielellä menossa. Jospa saisin Necon tai Tygerin mun ensimmäisiin estekisoihin silloin 13.6. Nyt kuitenkin itse painun nukkumaan, että huomenna jaksaisin edes vähän lukea vikoihin kokeisiin...

Necsu korvat tötteröllä tuijottelee heinäkärryä

They send me away to find them a fortune

S. star of Paronis "Rippe" 

Päälle viikko sitten lauantaina oli sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttely. Tänne olin suunnitellut ilmoittavani Nemon, mutta jänistin kuitenkin viimeisinä ilmopäivinä tuon hampaiden takia ja päätin viedä sen ainakin ensin pariin ryhmikseen. Siispä matkaan lähti mulla esitettäväksi Jeri ja muuten Nano ja Anun Ruma-flätti. Lähdettiin kohti Hyvinkään hallia aamulla kasin maissa, koska Nano oli ihan ekassa kehässä, junnunartuissa.

S. alppien lakea jää "Jeri" 3v, KÄY EH

Paikan päällä asetettiin häkit valmiiksi ja pian Nina ja Nano sekä Miia ja Nanon sisko Taiga menivät kehään. Junnujen kehän jälkeen oli pieni odotus, kunnes Jerppa pääsi kehään. Jerin kanssa en ole käynyt kehässä varmaan vuoteen ja sen kanssa ei myöskään ole hirveästi treenattu. Käyttöuroksia taisi olla vähän päälle 10. Jeri on myös seisottamisessa alkanut niiamaan takapäällä, mikä on hyvin ärsyttävä tapa. Kokoomakehässä Jeri meni ihan hyvin, niiasi takapäällä, mutta ravi oli tosi kivaa, vaikka vähän holtitonta.

Meno päällä...

Odoteltiin sitten meidän vuoroa ja pian päästiin kehään, tuomari katseli Jerin läpi ja pyysi ravamaan kolmion ja eestaas. En tajua mikä ihme Jerillä oli, koska se veti ihan tajuttomasti innoissaan ravissa (ravasi kuitenkin), ei se ikinä ole ollut tuommoinen. Noh, seisominen meni ihanjees vaikka Jerppa niiasi taas. Saatiin arvosanaksi EH ja arvostelusta jäi mieleen "pulling away from handler". :D

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Seuraavaksi olikin odottelua, Miia esitti koiria ja me otettiin kuvia ja katottiin kehiä Ninan kanssa. Päästiin vielä päivän lopussa Sniffens-kasvattajaryhmään esittämään Ninniä (Sniffens star of Chara). Meni tosi hyvin ja oli kyllä hienoa olla mukana kasvarissa. Päästiin kuuden parhaan joukkoon 13:sta kasvattajaryhmästä ja saatiin kunniapalkinto. Tämän jälkeen oli jälkeläisryhmät mihin pääsinkin vielä Nilan (Sniffens Lumitähti) jälkeläisryhmään handlaamaan Rippeä (Sniffens star of Paronis) ja tämäkin meni ihan sairaan hyvin. Tässä sijoituttiinkin BI3 sijalle, oli kyllä huippua ja tosi kivoja ihmisiä mukana molemmissa ryhmissä.

Sniffens-kasvari jatkoon ja KP c. Satu Saarinen

Erkkarista selvittiin ja maanantaina oli taas ratsastus. Mulle oli suureksi yllätykseksi jaettu Wybo, tosi taitava ja kokenut heppa, joka käy useimmiten vain tosi taitavien tunneilla. Tämä oli tosi positiivinen yllätys ja menin tunnille tosi iloisissa fiiliksissä. Mentiin sitten kentälle toisen ryhmän kanssa Meerin tunnille, koska maneesissa oli pieni tilanne päällä. Wybo oli aivan sairaan upea, kun itse saisi vaan siitä enemmän irti. Päästiin myös hyppäämään kerran pientä rataa, joka meni hyvin vauhdilla ja olin ihan yhtä hymyä. Lopputunti mentiin koulua ja Wybo oli tosi kiva, sain aivan uutta tuntumaa omaankin ratsastukseen!

Wybo alkuverkasa liian pitkällä ohjalla, hups!

Nyt kolme päivää sitten eli lauantaina uhmattiin Nemon kanssa sääennusteita ja kovaa tuulta joten suunnattiin kahdestaan kohti Helsingin Sahaajankadun mätsäriä. Mun veli onneksi heitti meidät, joten ei tarvinnut lähteä hirveän aikaisin. Paikalla oli tosi tuulista, mutta ei kovin paljon ihmisiä kuitenkaan. Kehään mentäessä mun nameina olleet nakkit ja nugetinpalaset taisi olla liian hyviä Nempalle, koska seisominen oli jotain kamalaa ensin. Ravia ei oikein irronnut, mutta seisominen parantui, kun N alkoi keskittymään. Saatiin siis punainen nauha.

c. Kari Loimu

Tästä heti pian päästiin punaisten nauhakehään, koiria oli joku kahdeksan kehässä. Nemo seisoi aivan super hyvin ja ravikin parani tässä kohtaa, olin kyllä tosi ylpeä Nemosta. Varsinkin tuo seisominen, toinen takajalka ei edes liikkunut kokoajan jesjes! Tuomari karsi koiria ja lopulti sijoitti meidät ensimmäisiksi, niiin hieno Nemppuli... Saatiin palkinnoiksi pokaali, ruusuke, nameja ja pari muuta kivaa juttua. Tässä välissä alkoi pieni tihkusade ja kamala tuuli, olin aivan jäässä.

Missä kohtaa siitä kasvo näin iso mies... Nemo 4v, kuva (c) Janna Pinnioja

Onneksi pian päästiin BIS-kehään ja tuuli senku ylty. Tuomarit seisotti aika kauan ja ite vaan tärisin ja sormistakin oli paennut tunto. Onneks Nemppa jaksoi vielä oikein hyvin, vähän meinasi kärsivällisyys loppua. Kun tuomarit karsi neljä parasta ja me oltiin niissä niin kyllä sai fläpä paljon kehuja ja monta namia jo tässä kohtaa. Vielä sijoitettiin neljäs ja meidät kolmansiksi. Olin kyllä niin ylpeä tuosta jäbästä, se on kasvanut ja kehittynyt nyt niin hurjasti. Nemppa siis PUN1 BIS3, maailman hienoin ruskea. ♥

My mind's like a deadly disease

Viikko sitten maanantaina oli pääsiäisen takia vapaapäivä ja oli oikein mahtava tilaisuus suunnata kohti Oulunkylän mätsäriä. Oltiin viime vuonna myös tuolla samassa paikassa mätsärissä ja tuloksena oli silloin PUN1 BIS5, jäi tosi mahtava fiilis koko paikasta (vaikka eri järjestäjä) joten todellakin piti tänäkin vuonna suunnata sinne mätsäriin. Oltiin Ninan, Nanon ja Nemon kanssa Eevillä yötä la-su (ilman koiria) ja su-ma koirien kanssa. Maanantaina lähdettiin sitten suoraan Eeviltä kohti Helsingin Oulunkylää. Mentiin kahdella bussilla ja löydettiin kuin löydettiinkin perille. Nina meni ilmoittautumaan ja minä hieman sen jälkeen. Numerot 31 ja 39 ja isoja oli siis yhteensä sen nelisenkymmentä.

Siinä odoteltiin pieni tovi ja pian Pämppis ja Nina pääsi ensin kehään. Lihapullia ei oltu keretty ostamaan, joten Nemo sai mennä dentastixien voimalla. Nina ja Nano meni tosi hienosti saaden punaisen nauhan. Odoteltiin siinä hetki ja saatiinkin mätsäriin myös jännä sääilmiö. Aurinko paistoi ja satoi lunta, oli niin hassun näköistä. Joistain kuvista saattaa huomata nuo lumihiutaleet jos sattuivat kuviin. Kuitenkin pian Ninan jälkeen mentiin Nempan kanssa kehään. Nemolla oli tosi hyvä draivi ja se oli ihan menossa ravissa, niin super jäbä. Saatiin sininen nauha ja odoteltiin sitten hetki sinisten kehiä.

Päästiin pian kehään ja sinisiä oli tosiaan se parisenkymmentä. Nemppa esiintyi toosi hienosti, vaikka ravissa ei oikein päästy näyttämään parastamme koirien paljoudesta johtuen. Tuomari poimi jaksoon muutamat koirat ja me kuuluttiin niihin! Hän vielä karsi koirat kuuteen ja katseli niitä yhdellä sivulla. Tästä karsittiin vielä neljään ja voi että miten iloinen fiilis oli, kun tajusin, että me oltiin myös siellä. Nemppa oli niin hieno, tomerana häntä heilui. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen ja tuli sitten meille ojentamaan ykkösen ruusuketta! Siis ihan tulee kylmät väreet, kun ajattelen tätä. On se Nemppa niin super kehäkaveri ja aina niiin iloinen.

Odotettiin sitten aika pitkä aika siinä bis-kehää. Oli aika kolea ja tuulinen ilma ja kylmyys meinasi iskeä. Palkinnoksi saatiin aivan ihana nahkahihna, ruokaa, pokaali ja ruusuke. Namppa ja Sandran Detta painivat oikein innoissaan odotellessa, kun Nemppa sai chillailla häkissä. Sain myös kuulla, että Saila ja hällä hoidossa ollut Aina-russeli olivat myös ensimmäisiä. Meidät kutsuttiin pian bis-kehään, seisotettiin aika kauan ja juoksutettiin pari kierrosta. Nemolla oli niin mahtava draivi vielä bis-kehässäkin, vaikka keskittyminen seisomisessa alkoi hiipumaan. Neljä parasta otettiin jatkoon ja me ei tällä kertaa kuuluttu niihin, mutta ei haitannut yhtään! Jäbä oli pistänyt ihan parastaan, se on niin ihana syttyessään aina ulkomätsäreissä.

Detta ja Nano

Siitä sitten lähdettiin kohti kotia, mentiin junalla ja sitten bussilla. Kotona Nemo oli aivan super väsynyt, nukkui koko illan ja seuraavanakin päivänä oli aikas poikki. Meillä on Nemon kanssa oikeastaan ainoana ongelmana se, että innostuessaan Nemo aina siirtää takajalkaansa liikaa rungon alle ja nimenomaan tuomarin puoleista takajalkaa. Tätä en voi edes mitenkään treenata, koska Nemo tekee vain kehässä tätä. Eli steppaa siis takajalalla, joten minun pitää kokoajan käskeä sitä siirtämään se takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitenkä saisin toisen oikein pitämään jalkansa paikallaan? Tällä kertaa muistin kuitenkin kehua Nemoa ruhtinaallisesti ja tuli itsellekin paljon parempi fiilis siitä. Oli kyllä taas erittäin kivat mätsärit!

Nemo SIN1 ♥