Vuodenaikahaaste

Paikka ja hyppy-blogin vuodenaikahaaste. Vola.

Talvi



Kevät

Kesä

Syksy

Minkälainen koiruus Jeri on?

Viime postauksessa lupailinkin, että kerron nyt sitten enemmän Jeristä. Kuulumispostausta saatte vielä pari päivää odotella, vaikka sekin on tulossa! Mulla on niin paljon kaikenlaisia postauksia nyt varastossakin. Aloitetaampas sitten kertomaan ihan alusta alkaen minkälainen poitsu oli pentuna ja minkälaiseksi se on kasvanut. Mehän oltiin Ninan kanssa hoitamassa koko penskalaumaa silloin, kun ne oli ehkä 6-7-viikkoisia, joten sieltä asti löytyy kuvia ja muistoja. HOX! Älkää ihmetelkö jos blogi on piilotettuna jossain kohtaa, meille on nimittäin tulossa uusi ulkoasu tässä lähipäivinä. Koirien sivut ja kaikki uusiutuu täysin, pysykää hollilla.

Jeri 6-7vko...

Jeri ehkä parisen kuukautta vanha

2-3kk?

Jerihän on ollut alusta alkaen tosi rauhallisesti elämän ottava tyyppi. Kun oltiin hoitamassa pentuja ja otettiin niitä telmimään sohvalle niin muiden telmiessä tämä tyyppi asettui nukkumaan tyynyn päälle. Se oli vähän semmoinen söpö, ihana ja aina vähän pihalla. Facessa näin kuvan ja tekstin, että vihreä pentunen oli sitten jäänyt Miialle, poitsu nimeltä Jeri. Niin kuin sanoin, se on tosiaan tosi rauhallinen tyyppi. Pienenä se olisi vain mielellään jäänyt nukkumaan kotiin, kun lähdettiin ulos. Kyllä se toki sitten lähti, mutta pennusta huomasi miten se katsoi huokaisten talolle päin.

c. Noora O

Pienestä iästään huolimatta, muistakseeni 30.10 suunnattiin ensimmäistä kertaa mätsäreihin. Pikkuinen Jeri hienosti uskalsi tulla bussiin, mitä siinä nyt panta lähti irti ja Nipa kantoi pennun sylissä paikalle istumaan. Jeri loisti ekassa mätsärissään, aivan upealla esiintymisellä se meni edelle ja oli lopulta SIN1 BIS3, Nemon ollessa PUN2. Seuraavasta mätsäristä pentunen sai muistaakseni SIN-, jossa oltiin Nooran kanssa. Jerillä on aina ollut ihanan lennokkaat ja iloiset liikkeet. Vielä syksymällä oltiin poikien kanssa mätsärissä tuloksin; SIN3, PUN3 ja SIN3. Näistä Jeri oli tuo toinen SIN3 ja Sniffe toinen. Nemputin punaisten kolmonen. Mutta palaatampas aiheeseen.

c. Noora O, Riimi ja Jeri syksyllä

Riimi ja Jeri loppukesästä

Jerin lempparikaveri on melkein saman ikäinen Riimi. Riimi on kultun ja samojedin risteytys ja aivan ihana kaveri Jerille! Nooran laumalla on kans BLOGI. Jeri on muutenkin tosi sosiaalinen koiruus ja tykkää leikkiä vähän kaikkien kanssa. Sillä on vaan vähän erilainen tapa leikkiä, Jessillä ja Jerillä on näet samanlaiset, omanlaiset leikit. Mitäs muuta tuosta kertoisi. Se on semmoinen koiruus, jolla liikuessaan heiluu takapää puolelta toiselle. Sen koko kroppa heiluu myös kovin kovin makkaramaisesti, kun sitä kehuu, siitäköhän saanut lempinimen makkara... Jeri ui polskien, vettä roiskuu kaikkialle. Mutta silti se uskaltui nyt ekoja kertoja uimaan, ennen se on vain lätrännyt rantavedessä.

Ninallekkin huikkasin, että tulen tuota ikuisesti kutsumaan pennuksi. Se vaan on pentu, jota ei voi korvata. Ei millään, se on oikeasti älyttömän ihana ja kultainen koira, sisimmiltään varsinkin. Heh, onhan sillä hieno ulkokuorikin, pakko sanoa. Ryhdikäs kuin mikä. Kolmissa näyttelyissä olen sen handlannut, ekasta PEK4, tokasta PEK2 KP (11:sta kakkonen!) ja nyt sitten Turusta korkattuaan junnuluokan alle 1-vuotiaana JUN ERI1 SA PU3 SERT. Se on niin upea koira ja siitä, kun se vielä kasvaa ja kehittyy niin kuka tietää minkälainen palkintopossu siitä tuleekaan. Jos kysyttävää löytyy niin laittakee toki, varmana multa jäi jotain tästä puuttumaan. Viikonlopun kuvia Jeristä alla, Sniffe-ja Nemokuvat tulee erillisesti vielä.

Mami mä uppoan!

En mä uponnu... Ja eikö tää keltainen puekkin muo?

♥♥

Sniffens Alppien Lakea Jää "Jeri"

synt. 5.4.2014

sileäkarvainen noutaja

om. Miia Suppanen/kennel Sniffens

♥♥

Sniffens Alppien Lakea Jää aka. Jeri 1w!

Pikkujätkä meni ja täytti jo vuoden. Missä välissä se kasvoi? Ylihuomenna saatte sitten enemmän kuvia ja tietoa Jeristä. Huomiseksi on luvattu kivaa säätä, joten Jeri pääsee kunnolla kameran eteen. Poitsusta tulee myös blogiin erillinen oma postaus, jossa kerron pikkuisesta enemmän. Missä välissä se venähti jo 1-vuotiaaksi... ♥

Toivekuvapostaus vol.2!

 

Miten meidän arkipäivät yleensä menee?

Herään joka arkipäivä seitsemältä. Herätys soi, ummistan silmät ja nostan puhelimen pöydältä ja selaan parit sosiaaliset mediat, jonka jälkeen nousen ylös ja rapsuttelen Nemoa. Nemo aina tömähtää mun eteen istumaan ja lykkää tassulla jos lopetan rapsuttamisen liian aikaisin. Syön, tosin yleensä syön liian vähän, kun en ole aamuruokainen ihminen. Puen ja rapsuttelen vähän lisää Nemoa. Samalla selaan yleensä nopeasti koneella petsien läpi, johon sitten jämähdänkin liian pitkäksi aikaa. Pian huomaankin selanneeni liian kauan taas nettiä ja lähden kiirellä koululle päin. PS. Kokosin postaukseen omasta mielestä söpöimpiä kuvia Nemosta vuodelta 2013.

Mulla on aina pyörässä liian tyhjät kumit, mutten ikinä pumppaa niitä. Ja se on niin rasittavaa huomata aina ylämäessä. Pyörällä tosiaan menen. Koululla juuri ajassa, 10-yli, kun koulu alkaa. 15-yli oon luokassa, enkä tän takia saa ikinä myöhästymistä. Kaivan kirjat ja tunti alkaa. Mä olen panostanut kunnolla nyt, puhelimenkin oon jättänyt kotiin joinain päivinä. Yhdeltätoista meillä on ruoka, me aina kavereiden kanssa jäähään maleksimaan ruokalaan sillain, että on minuutti aikaa viedä tarjottimet, hakea tavarat ja mennä koulun toiselle puolelle tunnille. No, toisaalta me ehditään aina. Maanantaisin pääsen jo yhdeltä, muuten siinä 14.30 maissa.

Menen koulun jälkeen kiertoreittiä rannan kautta kaverin kanssa, matkan varrella juorutaan ja puhutaan paskaa. No ei vaiskaan, ei me sellaisia tehdä, kunhan nauretaan ja puhutaan turhanpäiväisistä asioista. Ajelen kotiin, yleensä mulla menisi 10min, mutta alamäessä (ja ylämäessä...) selaan nettiä, joten kotona oon vasta siinä kolmen maissa. Nappaan koiran ja yleensä käyn heittämässä sille pari kertaa palloa, menen sisään ja otan kameran tms. lataan hetken puhelinta. Sitten lähden Nemon kanssa ulos, kovasti päivästä rippuen käyn sen kanssa 1h-3h lenkin. Ja se tosiaan riippuu, meillä ei ole oikein mitään keskimäärää.

Usein mennään luontopolku, pysähdytään leikkimään ja siinä menee se 2-3h riippuen myös vauhdista. Nemo aina pysähtelee syömään keppejä ja risuja. Maanantaisin nykyään ehdin käydä pidemmän 1,5h lenkin, kun multa loppuu jo yhdeltä. Keskiviikkoisin saman pituinen lenkki tulee heitettyä ja muuten yleensä keskimäärin pidempi. Ellei sitten ole kokeita. Lenkiltä tullaan kotiin useasti siinä viideltä-kuudelta. Syön jotain ruokaa ja siirrryn koneelle. Selaan bloggeria, petsietä, youtubea jne. Nemo koisii tyytyväisenä alakerrassa pestynä. Kahdeksan maissa, omistajankin alkaessa tylsistymään netin selaamisessa alkaa korvan vieressä kuulua pientä ininää. Safkan aika! 

Nemolle lasketaan ruokakuppi kuonon eteen, jota se alkaa hitaasti mutta varmasti syömään. (ei siis ruokakuppia, vaan niitä nappuloita siinä...) Kohta se tulee istumaan mun eteen ja antaa tassua ilmoittaakseen, että nyt on ruuan jälkeisten rapsutusten aika. Omistaja siirtyy puhelimelle tai television eteen, tai koneelle kirjoittamaan postausta, niin kuin nyt. Puoli kymmenen maissa, koiran oltua ulkona jonkun perheenjäsenen kanssa alkaa omistajakin raahautumaan sänkyä kohden. Siinä sitten tapahtuukin kaikenlaista turhanpäivästä. Pysähdyn television eteen puoleksi tunniksi, tulee kiire mennä nukkumaan, käyn suihkussa, pesen hampaat, luen koulussa luettavaa kirjaa. Varttia yli kymmenen kuuluu piippaava ääni puhelimesta joka käskee lopettaa netin selaamisen. Nemo saa pusun otsalle ja halin. "Mä rakastan sua." ♥