Se on nyt sitten kesäloma. Paljon on meillä Nemon kanssa kaikenlaista tulossa, mutta eiköhän ensin kerrota vähän kuluneista päivistä. Maanantaina ridaustunnilla mulle oli jaettu uusi tuttavuus, kankean ensivaikutelman antava Sid, joka liikkuu pitkällä kaulalla. Omaksi iloksi lähdettiinkin aivan upeassa aurinkoisessa kesäpäivässä maastoon koko tunniksi. Sid oli aivan ihanan lungi tyyppi, joka ei sätkyillyt turhasta. Päästiin kaatuneiden puunrunkojen ja työmaiden yli, hieno heppa! Keskiviikon tunnilla mulla oli maailman paras poni taas, eli Vade. Mentiin kolmen esteen sarjaa, joka oli lopulta ehkä 40cm-50cm-55cm. Poni oli oikeesti paras mitä on ikinä ollut. Meni tosi kivasti (ainakin omasta mielestä) eteen ja wau!
Tiistaina suunnattiin koko päiväksi koulun jälkeen taas kohti Peikkiä ja tällä kertaa kuvaamaan koulukisoja. Nökötettiinkin koko ilta aidan vieressä kuvailemassa ja nauramassa kavereiden kanssa. Ihan huippua ja ihanaa, tämmöisiä iltoja lisää! Torstaina koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa kaupungille kiipeilemään Salmisaaren kiipeilyareenalle & pizzalle. Perjantaina suuntasin kohti Cypis-tallia, Nipaa ja Nöpöä. Jouduin kävelemään Espoon Ikealta 40min tallille, koska bussilla, jolla tulin Ikealle edessä oli jokin julmeton hidastelija, enkä ehtinyt seuraavaan bussiin. Pääsin kuitenkin lopulta tallille ja Nina meni Nöpön kanssa ihanassa säässä ulkona esteitä. Taas yksi aivan ihana päivä parhaiden N-tiimiläisten kanssa, koska illalla mentiin vielä ulos koko hunnilauman kanssa.
Tänään sitten koululle ysiltä ja todistus käteen. Keskiarvo 8,7 ja ette voi edes kuvitella miten ylpeä olen itsestäni. Nousi 7,9 tuohon vuodessa. Iloinen fiilis ja matka kävi kodin kautta kohti Helsingin Horzea. Blogissa en olekkaan tästä kertonut, mutta lensin tosiaan kaksi viikkoa sitten maanantaina Necolta kiitolaukasta maahan. Nina sanoi (kuten myös Peik, joka oli meidän sijaisena....) että Neco lähti tosi lujaa ja onneksi oli turvaliivi. Suurien hämmästyksien kera huomasin, että turvalivii oli hajonnut neljästä kohtaa. Eikun siis kohti Horzea ja valitusta, että turvaliivi hajoaa n. kymmenentenä käyttökertana. Tuo kyseinen liivi oli poistettu näköjään kokonaan myynnistä, saatiin siis rahat takaisin. Olen nyt jonossa syksyllä estetunnille ja jos pääsen sinne ostetaan mulle Racesafen turvaliivi.
Kerrataampa vielä samaan postaukseen treenirintamaa. Nyt hieman lämpimpien kelien saavuttua ollaan päästy treenaamaan aksaa kunnolla. Tuossa naapurin pihalla, jota saahaan lainata, tehdään paljon monia ohjauskuvioita ja kiertoja, kun siihen saa vain pientä rataa. Ja radassakin esteet ovat liian lähekkäin, joten usein ei rataa mennä, kuin vain Veikkolassa, jossa treenikenttä on. Tuossa videolla on nyt yksi rata poikkeuksella, joka tehtiin muistutuksena pitkän aksatauon jälkeen. Suurilta osin video on tosin täynnä tokoa. Ollaan nyt sitä vähän reenailtu Nemon kanssa ja se seuraa ja tulee sivulle nykyään tosi nätisti useimmiten virheettömästi. Hieno ruskea!
Meinasin ihan kokonaan unohtaa kertoa meidän mätsäröinnistä. Suunnattiin Nemon kanssa tosiaan viikko sitten taas vaihteeksi kohti Helsingin Herttoniemeä ja mätsäreitä. Isot oli laitettu alkamaan 14.00, mutta alkoivatkin jo puoli tuntia aiemmin... Tuli vähän probleemaa ja ensin meitä ei Nemon kanssa edes kutsuttu kehään, kunnes älähdin. Fläpä oli taas ihan huippu, vaikka hajut vei nurmikolla ja kuumana päivänä oli vaikea keskittyä. Nemo PUN1 ja vielä bis-kehässäkin vei koko potin, BIS1. On se vaan niin upea koiruus, sanat ei riitä. Vaikka pakko valittaa, ettei tuosta niin hyvä fiilis tullut voittaa, kun selvisi vielä, että yksi ennakkoilmoittautunut ei päässyt edes kehään mukaan, kun kehien alkua aikaistettiin ja kehät olivat jo loppuneet kahdelta, jolloin niiden piti alkaa. Siitä sitten kävi matka kantamusten kanssa kohti kotia, Nemo. ♥
Tämä poika suuntaa yli 3kk tauon jälkeen näyttelyyn heinäkuun alussa, rotevuutta on kerännyt!
Sitten pompataan hieman eteenpäin. Huomenna ollaan menossa Nemon ja Jerin kera (sekä tietty Nipa!) Helsingin mätsäriin. Ensi viikon sunnuntaina suunta käy kohti Lohjaa ja agilityepiksiä. Mennään Nemon kanssa supermölli-luokkaan, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Kaikenlaisia heppamaisia ja koiramaisia suunnitelmia on tulossa, niistä sitten enemmän myöhemmin blogissa. Aletaan käymään nyt useammin Nuuksiossa ulkoilemassa, kun kesä alkoi ja on aikaa. Mukavia säitä on luvattu, joten mukava senkin puolesta mennä ulkoilemaan. Pidemmittä puheitta, mukavaa kesän alkua kaikille! Mites teillä on alkanut ensimmäinen kesäpäivä?
Postauksessa treenikuvia Silvasta & Maddesta 15.5, koska taippareista vain pari kuvaa! Silva
Yli viikko sitten (15.5) perjantaina kirjoittelin illalla innoissani Riitalle viestiä, että me ihan oikeasti ollaan menossa taippareihin. Ei se vielä silloin tosin tuntunut edes niin uskottavalta. Intoilin ja pakkailin tavarat valmiiksi aamua varten. Lauantai-aamuna äiti sitten heitti minut Vihdin suuntaan, josta Riitta poimi meidät brownien kanssa mukaan ja matka kohti Tamperetta alkoi. Ei tullut oikeastaan yhtään hiljaisia hetkiä autossa. Voitte kuvitella, että kun kasvattaja ja kasvatin omistaja eivät ole vähään aikaan olleet matkalla yhdessä on paljon puhuttavaa. Vasta määränpäässä aloin oikeasti miettimään, että tämä on se mitä tykkään tehdä. Ja fiilishän vain kasvoi päivän mittaan, koira tykkää ja eniten tulen tässä iloiseksi kun koira osaa.
Madde
Parkeerattiin auto ja mentiin ilmoittautumaan saapuneiksi iltapäiväryhmään. Aamupäivän ryhmäläiset olivat rannassa katselemassa yhden koiruuden hakusuoritusta. Vesihaku ja hakuruutu olivat ihan vierekkäin mikä aiheutti hämminkiä joillekkin koirille, ei onneksi Nemolle. Laitettiin leiri pystyyn ja pian paikalle ilmestyi tuttuja, mm. Kaija, kennel Noanarkin kasvattaja. Syötiin ja höpötettiin, että jaksettiin sitten jatkaa jännittämistä, kun oma vuoro läheni. Pian aamupäiväryhmä oli ohi ja kunniakirjat jaettiin läpi päässeille. Sitten oli meidän vuoro.
Madde
Iltapäiväryhmä kokoontui ympyrään, ensin oli vaihe jossa tuomari tutki, ettei kukaan koirista ole aggressiivinen tms. Nemo inisi ja vikisi hajut nenässä, mutta pysyi ihan hyvin kuitenkin paikalla. Monta labbista, kulttis ja yks taikka kaksi flättiä sekä Nemo. Kaikki koiruudet selvisivät tästä osuudesta ja vesihaut- ja hakuruudut voitiin aloittaa. Oltiin numerolla 13 koko päivän koirista ja muistaakseni iltapäiväryhmässä vuorolla neljä. Katseltiin siinä sitten vielä hetki muiden suorituksia rannassa, ensin oli muuten vuorossa 9-vuotias Maxi-flätti! Hienosti Maxi hakoi, vaikka vesi veti puoleensa hakuruudussa. Pitäähän nyt veneestä hakea lokit herrajee.
Silva
Haettiin Nemo autosta ja mentiin odottamaan vielä hetki vuoroa. Meidät kutsuttiin sitten jäätävällä "SEURAAVA"-huudolla rantaan. Koitin saada siinä jännityksessä Nemon seuraamaan edes jotenkuten, mutta eiköhän hajut vieneet hieman nenää. Tuomarina oli Pasi Majuri, tosi mukava ja kannustava tuomari. Kertasi meille parit säännöt ja siirrytiin ihan rantaveteen. Ensin heitettiin lokki rannalta, Nemo haki hienosti ja toi vierelle. Toisella kerralla heitettiin lokki veneestä laukauksen kera, jonka Nemo haki myös tosi hienosti, lähti vauhdilla. Selkeästi se käytti mun jännitystä tässä hyväksi eikä tuonut lokkia käteen, vaikka reeneissä tuo. Silti olin hirmuisen ylpeä tästä.
Nemo & hakuruutu, c. Kaija Leinonen!
Seuraavaksi se hakuruutu. Nemo kävi tässä kohtaa jo aivan liian kierroksilla. Se piippasi ja pörisi ja oli menossa kaikkialle. Asetuttiin seisomaan alueen reunalle ja metsään heitettiin ensin varis. Nemo lähti vauhdilla sen luokse ja jäi (saaat....) mälläämään jo tässä vaiheessa lintua ja puristelemaan kasaan. Kutsuin luokse ja koko matkan luokse se mälläsi lintua ja linttasi kasaan. Sai vielä toisen chänsin, mutta tällä kertaa linttasi linnun ihan kasaan. "Koira kiinni" ja tiesin, että se oli siinä. Saakeli, kun tuo hakee niin mageasti ja hienosti kotona ja muutenkin, mutta kuumuu sitten ihan hirmuisesti tuollaisissa tilanteissa.
c. Kaija Leinonen!
Majuri selitti, että Nemo hakee aivan älyttömän hienosti ja saa hyvin vainun ja palauttaa hyvin. Tsemppasi treenaamaan tuota mälläämistä pois ja jatkamaan ehdottomasti eteenpäin, kun on näin hyvin toimiva koira. Olen itse niin herkkä ihminen, vaikkei se päällepäin ehkä näy, että kyllähän siinä pienen itkun päästin, kun en ollut arvannut, että Nemo tekisi mitään tälläistä. Riitta lohdutti ja sanoi, että usein nuoret koirat tekevät näin. Jälkeen päin ajattelin, että oli kyllä turha itku, koska Nemo haki niin hienosti ja nyt suunta on vain (toivottavasti!) eteenpäin. Lähdettiin kotiin päin ja puhuttiin siinä sitten miten treeni jatkuu. Paljon kantamista, pyörän vieressä ravaamista ja variksen ottamista nopeasti ylös. Nemo ei muuten edes hirmuisesti piipannut, kuten olisin odottanut. Hieno se oli jokatapauksessa ja välillähän saa itkeä... :)
Sataviisikymmentä lukijaa ja kahdeksankymmentäviisituhatta katsomiskertaa blogissa. Ihan uskomatonta ja ruudun takana on kyllä niin niin onnellinen punapää. Kiitän ja kumarran kaikille, jotka jaksavat katsella ja lukea tämmöisen hunnilauman menoja täällä blogissa. On ollut ilo kirjoittaa tänne ja huonoiltakin kommenteilta on vältytty. Siispä tämä arvonta tuleekin olemaan kaikille mahdollinen osallistua eikä osallistumiseen tarvita edes paljoa!
PIENTÄ INFOA
Arvonnassa palkitaan kaksi voittajaa. Siispä sinulla on nyt suuremmat mahdollisuudet voittaakkin!
Arvontamme palkinnot sponsoroi ihana Petnetstoren väki, suurkiitos kuuluu siis heille. Käykää toki tsekkaamassa heidän nettisivunsa ja mahdolliset alennukset!
Palkintoina on seuravaa.
Ensimmäiselle lähtee paketti joka sisältää kaksi herkkupussia (12) sekä suloisen kettulelun. (kuvassa vas.)
Toiselle lähtee paketti joka sisältää myös kaksi herkkupussia (12) sekä sammakkolelun! (kuvassa oik.)
Arpoja voi saada kolme.
Ensimmäisen saat laittamalla sähköpostiosoitteesi yksinkertaisesti kommenttilootaan sekä sanomalla mitkä postaukset miellyttävät eniten blogissa.
Toisen arvan saat tekemällä edellä mainitun ja olemalla lukijamme. Muista sanoa lukijanimesi.
Kolmannen arvan saa tekemällä ensimmäisen (jatoisen) sekä mainostamalla tätä arvontaa blogissaan/kotisivuillaan tms.
