(Jatkoa viime postauksesta) Lauantaina otettiin Dani mukaan lenkille. Nemoa pidin kii kun se ei oikeen välitä muista uroksista, mutta oikein hyvin meni lenkki. Nemo ei muuten ole mitenkään vihainen muille uroksille, mutta jos joku esim. yhtäkkiä juoksee sitä päin leikin lomassa niin se saattaa reagoida liian vahvasti, joten siksi oli hyvä pitää se kii. Nemon pitäisi saada muuten kuonokoppa, koska Espoossa on ollut viime aikoina hirveästi koiramyrkkyjä eikä olisi yhtään mukavaa jos niitä joutuisi tuon suuhun. Tuli tälleen ihan yhtäkkiä mieleen.
Mentiin vielä illemmalla käymään lenkki pelkästään Karkin ja Nemon kanssa, että Nemokin sai riehua kunnolla. Nuo tulee kyllä niin kivasti juttuun keskenään. Karkkikin ymmärtää Nemon kovakouraista leikkityyliä. Illalla mentiin vielä Danin ja Tuan siskon portugeesin, Mallan, kanssa lenkille ja samalla käytiin ABC:llä ostamassa jäätelöä. Aloiteltiin leffan katselua, mutta se loppui siihen, kun molemmat meinasivat nukahtaa puolessavälissä.
Sunnuntaina lähdettiin yhdentoista maissa pitkälle lenkille kohti pururataa ja yhtä kivaa näköalapaikkaa. Käytiin ensin kiertelemässä pururadan ympärillä metsissä aivan ihanassa auringonpaisteessa. Siitä käveltiin jonkin matkaan kävelytietä pitkin kohti metsää, jossa mentiin vielä hetki junaradan viertä ja, kun vihdoin päästiin siitä ohi niin pääsi koiratkin taas vapaana juoksemaan. Järvelläkin kantoi vielä jää hyvin ja käytiin siinä pyörähtämässä, kun oli niin ihanan lämmintä. Suunnattiin yhdelle aukealle paikalle jossa vietettiin sitten pientä levähdystaukoa.
Kun oltiin jo lähdössä kotiin päin niin halusivat koiruudet ehdottomasti alkaa vetämään rallia, joten ne vetivät eestaas rallia yhtä suoraa pitkin. Sitten ne väsyivät ja Nemo meni kierimään lumeen sekä Karkki tuli istumaan Tuan viereen. Lähdetiin sitten eteenpäin ja siitä käppäiltiin teitä pitkin kolmisen kilometriä Tualle vielä. Sunnuntaina oltiin suht. poikki jo koko viikonlopun menoista ja aloitettiin taas 20min leffan katsomista kunnes iski väsy...
Maanantai lähti laiskasti, kun ei jaksettu edes nousta sängyistä kunnes Nemo laittoi valot päälle ja piti nousta. Käytiin syömässä, lenkki koiruuksien kanssa lähimettässä ja siitä pakkailemaan. Seuraavaksi oli kova pohdinta siitä mitä tehdä pari tuntia ja päädyttiin sitten trimmaamaan Nemppa. Sillä on päällimmäiset karvat pitkään ollut pitkät ja ihan palaneet, joten ne sai nyt kyytiä. Tua saksi Nemon korvat ja vedettiin trimmerillä rinta. Ennen oon saksinut joka kerta, mutta tuo meni kyllä hirmunätisti. Tuli oikein kaunis lopputulos ja siisti poitsu.
Kun Nemo oli trimmattu käytiin ottamassa parit seisomakuvat. Nemo oli kyllä selvästi tosi väsynyt, kun poitsua ei olisi sitten yhtään kiinnostanut mikään kuvien otto. Siitä mentiin Tualle ja tehtiin vielä ruokaa sekä chillailtiin koirien kanssa kunnes tuli aika lähteä juna-asemalle. Koko juna oli täynnä ja välikössäkin oli koiruus. Sanottiin heipat ja halit Tualle ja Karkille ja asetuttiin junaan nokka kohti Helsinkiä. Junassa oli toisella puolella käytävää ihana sakemanni, joka kiinnostui Nemosta toki, mutta Nemo vaan nukkui kyljellä melkein koko matkan. Loppumatkasta halusi välttämättä penkille niin asetin mun takin siihen ja hää pääsi penkille istumaan.
Helsingissä meidän juna oli vähän ennen kuutta ja jouduttiin vielä melkein tunti odottamaan bussia kotiin. Voin sanoa, että oli kyllä väsynyt poitsu bussissa. Nukkui reporankana kaiken melun keskellä ja vaikka yksi koirarakas nainenkin tuli siihen juttelemaan niin Nemo senku vaan nukkui. Kotona Nemppa asettui omaan häkkiinsä kerälle ja makoili siellä koko illan eikä noussut muuten ruokakupinkaan kolinaan. Tiistaina alkoi jo hieman virkistymään ja käytiin ottamassa kuviakin ihanassa auringonpaisteessa. Melkein kaikki lumetkin ovat jo sulaneet, kun keskiviikkona satoi vettä ja sulatti vielä suurimman osan jäljellä olevista. Me nöyrästi kiitämme ja kumarramme Nemon kanssa, että saimme viettää Tualla parhaan pääsiäsiloman. Ei voisi parempaa toivoa, kun on toveri joka on kuin sisko ja koirakin tulee niin hyvin toimeen oman kanssa. ♥
 |
| Kuukautta vaille kaksi! |
