But my head is like a carousel

 Kuulumispostausta terästettynä Nooran tässä lähiaikoina ottamilla kuvilla. Kaikki kuvat c. Noora siis. Lähipäivinä ei hirmuisesti olla puuhailtu mitään, mutta ajattelin jotain tähän raapustella, saatte kuulla hieman myös ratsastuksista samalla.

Heino Nemppa 2,5w

 Tsekkasin, että viime kuulumispostauksesta onkin jo tovi. Olen käynyt nyt muutamat kerrat Miian koirien kanssa ulkona, ruskea flättinarttu Taika on ollut myös Miialla hoidossa ja siitä Nemo tykkää kyllä niin kovasti. Ruskeat toverit. Olen myös vienyt erään ystävänäni seropia, Leoa ulos. Leo on ihana, Nemon kokoinen tapaus, Nemon kanssa ollaan se tunnettu jo ihan pienestä saakka. Viikko sitten lauantaina oltiin puolisentoista tuntia Rajasaaressa Nooran ja Riimin kanssa ja mulla mukana Priima. Kaikkea koiramaista on siis sisältynyt viime päiviin. Priima on kyllä hassu pentu, kun lähti jok'ikisen ihmisen mukaan Rajasaaressa.

Olin toissaviikonloppuna mukana Hyvinkäällä ulkopuolisissa kisoissa. En tosin kisaamassa, lähinnä katselemassa miten Peikin hepoilla ja kavereilla meni. Oikein hyvin meni kaikenkaikkiaan. Oli kyllä mukavaa päästä sinne mukaan katselemaan vähän uudenlaista meininkiä. Kisat oli tosiaan Hyvinkään Riders Inn-keskuksessa ja maneesin valostus oli kyllä huippu. Tässä pari kuvaa jos joku haluaa nähdä. yksi, kaksi, kolme, neljä

 Omiin ratsastuksiin kuuluu myös oikein hyvää. Viikko sitten sunnuntaina mentiin ilman satulaa. Meillä oli meidän vanha ope, Petra, "korvaamassa", kun Outi ei päässyt pitämään tuntia. Tehtiin sitten tehtävää, jossa tultiin ravissa puomi, jonka jälkeen piti ottaa käyntiin, siitä laukka ja kavaletin yli hyppy. Tämä meni oikein hyvin Ripan kanssa, herra oli ihan fiiliksissä. Sisäreidet kiittää ja kuittaa kovasti. Maanantaina menin taas Pilkulla ja mentiin sitten kunnon rataa, jossa oli parit kavaletit ja noin 50cm korkeat pystyt. Pilkku oli aivan liekeissä ja oli kyllä iloinen fiilis tunnin jälkeen. Pientä puhelinvideoita on, mutta säästän ne "puhelimen tyhjennys"-postaukseen.

 Eilen menin sitten pitkästä aikaa Paironilla. Ai miten superia oli päästä lempihepan selkään pitkästä aikaa. Pairon oli ehkä paras ikinä, se taipui verkassa volteilla ihan älyttömän hyvin. Laukassa varsinkin se tuntui tosi hyvältä ja kootulta volteilla. Tehtiin vasta-asetusta ympyrällä, jossa herra toimi taas superisti. Sai olla tosi iloinen miten Pärre keskittyi hienosti. Herra sai paljon rapsutuksia tunnin jälkeen! Tänään menin Tygerillä ja ei oikein toiminut. Harmi sinänsä, koska viime kerralla Tyger oli ihan huippu. Tällä kertaa oli kuitenkin ihan liian vähän tilaa kolmikaarisella kiemurauralla ja jouduin kokoajan stoppailemaan, mikä hidasti hirveästi jo valmiiksi hieman hidasta Tygeriä. No mutta ensi kerralla paremmin, hope so!

Parin viikon päästä alkaakin jo tetti. Huippukivaa, menen tosiaan Nempan kasvattajalle tettiin. Toivotaan, ettei kellään nartuista ole juoksuja, että voin ottaa Nemon mukaan. Eipä mulla muuta tähän hätään. Mitäs lukijoille kuuluu? Miten on syksy lähtenyt ja mihin aiotte mennä tettiin? Vai oletteko olleet vaiko kenties kauempana edessä? :)

So hello from the other side

"Ja äidin silmät on sumeat jo

se sanoo maailma on vaarojen karikko"

Pientä videota uudella puhelimella!

Viime viikolla käytiin Gigantista hakemassa mulle uusi puhelin nimeltä Honor 7. Tässä on älyttömän hyvä kamera ja siksi pohdin tässä, että onnistuisikohan MyDay-videoiden kuvaaminen jatkossa vain puhelimella. Sopisikohan se? Laitan vaikka sivupalkkiin kysymyslootan niin vastatkaa toki siihen. Viime viikolla olin sitten yksi ilta Nemon kanssa tallilla, kun mun kaveri ratsasti sen hevosen, joten tässä olisi sitten pieni "testivideopostaus" uudella puhelimella. Kertokaapa mitä mieltä olette!

Pearly Coat Black Market

As known as, Sniffe.

Sniffe on lauman vanhin, herrasmies varustettuna suurella sydämellä. Sniffen esittelypostaus piti kirjoittaa jo heinäkuussa, kun hällä oli synttärit, mutta en saanut sitä ikinä aikaiseksi. Ajattelin sittemmin, että mukavampi se on sitten kirjoittaa, kun on ns. fiilistä kirjoittaa. Sniffeenhän tutustuin heti jotenkin paremmin kuin muihin laumalaisiin alusta alkaen. Toukokuussa 2014, kun hoidettiin pentuja tuntui Sniffe tosi energiseltä ja häsläävältä, eipä se siitä ole paljoa muuttunut, mutta sen luonne on avautunut enemmän minulle. Minähän vein sitä myös noutajaerkkarissa 2014, jolloin se sai hienosti ERIn. Silloin mietin kuinka vaikeaa herraa oli esittää, se ei oikein toiminut, mutta olin ihan hirmuiloinen eristä. Tuosta päivästä nyt päällimmäisenä muistuu kauhea ampiaisten paljous näyttelypaikalla.

Heinäkuussa aloin sitten käymään lauman kanssa enemmän ulkona, käytiin varsinkin paljon rannassa uimassa, koska silloin hurtat pysyivät hyvin kontrollissa, kun en niitä niin hyvin tuntenut. Sniffe on "alusta saakka" rakastanut eniten kaikista vettä. Se aina juoksee formulana veteen ja saattaa uida pari rundia, jonka jälkeen tulee rantaveteen seisomaan. Viime vuonna tapahtui myös yksi juttu, joka lähensi hirveästi Sniffeä ja minua. Sanotaanko vaikka vain, että silloin se huomasi, että haluan sille todellakin parasta. Silloin se ei meinannut ees jättää minua, kun vein sen takaisin kotiin ja Miia otti sen vastaan, Sniffe...♥

Sniffe on hyvin taitava mies, se osaa kävellä hienosti hihnassa ja pienellä huomautuksella lopettaa esimerkiksi vetämisen. Osaa kaikenlaisia asioita ja sille on helppo opettaakkin kaikkea, kun se ei paineistu oikeastaan mistään ja on niin terävä koira sinänsä. Se oppi nopeasti seisomaan vapaasti, kun alussa se vain hösläsi eikä oikein tohtinut keskittyä. Sniffe sopeutuu helposti kaikkiin tilanteisiin ja on tosi avoin koira. Silti se välillä on tosi arka joillekin asioille, esim. liukuportaita se pelkää ihan hirmuisesti. 

Sniffe on myös tosi äänekäs. Se leikkii äänekkäästi, kun sitä menee hakemaan ulos se mölisee ja ääntelee innostuksessaan. Herra on siis nyt muutenkin tosi äänekäs tapaus, kun sitä rapsuttaa jostakin mistä se kovasti nauttii, silloinkin saattaa kuulua "urinaa", vaikka se selvästi vain nauttii. Ihan, kuin kehräis... Viime marraskuussa käytiin mätsäreissä Nurmijärvellä, jossa ei oikein sujunut, kun ei oltu reenattu. Seisominen meni aika penkin alle, mutta Sniffellä on tosi hienot liikkeet ja niiden avulla päästiinkin sinisten kolmannelle sijalle. Tänä vuonna käytiin Espoon mätsäreissä, jossa Nina esitti Sniffen hienosti PUN-. Silloin sade-ja ukkoskeli varsinkin ahdisti hieman herraa.

Mitäs vielä? Eipä oikeastaan paljoa, Sniffe on meidän lauman koirien vanhin ja varmasti johtaja. Joskus tuo ruskea yrittää jotain, mutta eipä sillä paljon luuloja ole. Sniffe on hienohieno koira, se ymmärtää hyvin ihmisen tunteita ja on ihan läsnä jos tarvitsee. Samanlaista koiraa saa etsiä, meidän 6-vuotias tanskalainen kuningas. ♥

Sniffen kauneuspilkku kielessä :D

Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Kello esillä, spittarit kiiltävät,
Statukset partaterällä viiltävät.
Bisse bisseltä, nallia lisätään,
Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa,
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa,
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu,
Iho vanhenee ja kasvot muuttuu,
Ennen syötiin lettuja, nyt
Lasketaan kaloreita.

Kesä -96 polvet ruvella,
Taloyhtiön hiekkalaatikolla.
Äiti liimasi laastarin kun itkin,
Sanoi "Anna mä puhallan"
Kuka puhaltaa nyt?