Lahti KV 2.4.2016

Pitkästä aikaa näyttelyssä sitten marraskuun. Oli kova pohdinta minkäs asun laitankaan tällä kertaa. Päädyin kuitenkin samaan punainen jakku + mustat farkut yhdistelmään, kuin Kangasalalla. Miia nappasi mut kadun varrelta kasin maissa ja siitä kävi matka kohti Lahtea. Mukana oli Jerin lisäksi Huti sekä paikan päälle oli myös tulossa Jerin sisko Luna. Flättejä oli suunnilleen 24 kumpaakin sukupuolta. Lahdessa huomasin vasta miten tuttu näyttelypaikka olikaan. Onhan siellä käyty jo moneen otteeseen.

Lahti KV 2.4.2016
tuomari: Tarja Löfman
Sniffens alppien lakea jää "Jeri" melkein 2v

Kävin hakemassa poikien kanssa numerolaput ja suunnattiin flättikehälle jossa Miia jo pystytti poitsuille häkkejä. Jeri halusi välttämättä tsiikailla kattoikkunasta mitä tapahtuu ympärillä. Vähän harjailtiin siinä Jeriä ja itse kävin hakemassa jäätelönkin tässä välissä. Kun junnuja alettiin sijoittamaan siirryttiin Jerin kanssa kehän viereen. Nuorten kokoomakehässä jäbä oli oikein hienosti ja ravasi toosi hyvin vaikka olisikin ollut parempi päästä menemään hieman kovempaa. Seitsemän muun nuoren jälkeen päästiin yksilöarvosteluun jossa Jerppa oli taas tosi hieno! Saatiin tosi hyvä arvostelu, huonoina oli, että "kroppa tippuu liikkeessä ja edestä hyvin leveä". Tuomioksi saatiin EH, mutta saipahan olla ylpeä pienestä joka oli kilpailuluokassa vielä neljäs kaikista kahdeksasta!

Sniffens Snazzy Moonstone "Huti"

Seuraavana oli vuorossa Huti, joka oli avoimen luokan jälkeen käyttöluokassa. Hutilla oli älyttömästi energiaa ja se ei oikein malttanut seistä vaikka Miia koitti rauhoitella energiapommia. Poitsu sai kuitenkin ERIn ja olisi kuulemma äsaankin saanut jos olisi malttanut seistä... Huti on kyllä semmonen energinen flätti ettei toista ole. Ihanan iloinen ja hyvin energinen. Käyttöluokassa oli vain yksi koira eli Huti oli KÄY ERI KÄK1.

Seuraavaksi saatiin odotella pitkä tovi ennen narttuja ja vihdoin Jerin systeri Luna pääsi Miian kanssa kehään. Luna meni tosi nätisti ja pakko myöntää, että tytsy on tosi nätisti kehittynyt ja nätti. Luna sai ERIn ja oli kaikista nuorista ensimmäinen kera SAn. PN-kehässä puhuinkin jo Lunan omistajalle, että ei ihme jos ei sijoitu, koska koiria oli älyttömästi. Niin kuitenkin tytsy oli neljän parhaan joukossa ja tuloksena NUO ERI NUK1 SA PN3 VA-sert. Hieno tyttö! Siitä sitten alettiin lähtemään kotia kohti ja pääsin itse muokkailemaan kotona kuvia. Jerpasta ja musta ei valitettavasti ole kuvia, mutta otettiin kehän jälkeen tuo seisomakuva. Oikein kiva ja onnistunut näyttelypäivä!

Sniffens alppien kuunsäde "Luna"

Jeri 2v

Paljon onnea maailman hassuin, suloisin ja sympaattisin pikkumies! Sniffens alppien lakea jää "Jeri" 2v!

Jyväskylän reissu osa 2

(Jatkoa viime postauksesta) Lauantaina otettiin Dani mukaan lenkille. Nemoa pidin kii kun se ei oikeen välitä muista uroksista, mutta oikein hyvin meni lenkki. Nemo ei muuten ole mitenkään vihainen muille uroksille, mutta jos joku esim. yhtäkkiä juoksee sitä päin leikin lomassa niin se saattaa reagoida liian vahvasti, joten siksi oli hyvä pitää se kii. Nemon pitäisi saada muuten kuonokoppa, koska Espoossa on ollut viime aikoina hirveästi koiramyrkkyjä eikä olisi yhtään mukavaa jos niitä joutuisi tuon suuhun. Tuli tälleen ihan yhtäkkiä mieleen.

Mentiin vielä illemmalla käymään lenkki pelkästään Karkin ja Nemon kanssa, että Nemokin sai riehua kunnolla. Nuo tulee kyllä niin kivasti juttuun keskenään. Karkkikin ymmärtää Nemon kovakouraista leikkityyliä. Illalla mentiin vielä Danin ja Tuan siskon portugeesin, Mallan, kanssa lenkille ja samalla käytiin ABC:llä ostamassa jäätelöä. Aloiteltiin leffan katselua, mutta se loppui siihen, kun molemmat meinasivat nukahtaa puolessavälissä.

Sunnuntaina lähdettiin yhdentoista maissa pitkälle lenkille kohti pururataa ja yhtä kivaa näköalapaikkaa. Käytiin ensin kiertelemässä pururadan ympärillä metsissä aivan ihanassa auringonpaisteessa. Siitä käveltiin jonkin matkaan kävelytietä pitkin kohti metsää, jossa mentiin vielä hetki junaradan viertä ja, kun vihdoin päästiin siitä ohi niin pääsi koiratkin taas vapaana juoksemaan. Järvelläkin kantoi vielä jää hyvin ja käytiin siinä pyörähtämässä, kun oli niin ihanan lämmintä. Suunnattiin yhdelle aukealle paikalle jossa vietettiin sitten pientä levähdystaukoa.

Kun oltiin jo lähdössä kotiin päin niin halusivat koiruudet ehdottomasti alkaa vetämään rallia, joten ne vetivät eestaas rallia yhtä suoraa pitkin. Sitten ne väsyivät ja Nemo meni kierimään lumeen sekä Karkki tuli istumaan Tuan viereen. Lähdetiin sitten eteenpäin ja siitä käppäiltiin teitä pitkin kolmisen kilometriä Tualle vielä. Sunnuntaina oltiin suht. poikki jo koko viikonlopun menoista ja aloitettiin taas 20min leffan katsomista kunnes iski väsy...

Maanantai lähti laiskasti, kun ei jaksettu edes nousta sängyistä kunnes Nemo laittoi valot päälle ja piti nousta. Käytiin syömässä, lenkki koiruuksien kanssa lähimettässä ja siitä pakkailemaan. Seuraavaksi oli kova pohdinta siitä mitä tehdä pari tuntia ja päädyttiin sitten trimmaamaan Nemppa. Sillä on päällimmäiset karvat pitkään ollut pitkät ja ihan palaneet, joten ne sai nyt kyytiä. Tua saksi Nemon korvat ja vedettiin trimmerillä rinta. Ennen oon saksinut joka kerta, mutta tuo meni kyllä hirmunätisti. Tuli oikein kaunis lopputulos ja siisti poitsu.

Kun Nemo oli trimmattu käytiin ottamassa parit seisomakuvat. Nemo oli kyllä selvästi tosi väsynyt, kun poitsua ei olisi sitten yhtään kiinnostanut mikään kuvien otto. Siitä mentiin Tualle ja tehtiin vielä ruokaa sekä chillailtiin koirien kanssa kunnes tuli aika lähteä juna-asemalle. Koko juna oli täynnä ja välikössäkin oli koiruus. Sanottiin heipat ja halit Tualle ja Karkille ja asetuttiin junaan nokka kohti Helsinkiä. Junassa oli toisella puolella käytävää ihana sakemanni, joka kiinnostui Nemosta toki, mutta Nemo vaan nukkui kyljellä melkein koko matkan. Loppumatkasta halusi välttämättä penkille niin asetin mun takin siihen ja hää pääsi penkille istumaan.

Helsingissä meidän juna oli vähän ennen kuutta ja jouduttiin vielä melkein tunti odottamaan bussia kotiin. Voin sanoa, että oli kyllä väsynyt poitsu bussissa. Nukkui reporankana kaiken melun keskellä ja vaikka yksi koirarakas nainenkin tuli siihen juttelemaan niin Nemo senku vaan nukkui. Kotona Nemppa asettui omaan häkkiinsä kerälle ja makoili siellä koko illan eikä noussut muuten ruokakupinkaan kolinaan. Tiistaina alkoi jo hieman virkistymään ja käytiin ottamassa kuviakin ihanassa auringonpaisteessa. Melkein kaikki lumetkin ovat jo sulaneet, kun keskiviikkona satoi vettä ja sulatti vielä suurimman osan jäljellä olevista. Me nöyrästi kiitämme ja kumarramme Nemon kanssa, että saimme viettää Tualla parhaan pääsiäsiloman. Ei voisi parempaa toivoa, kun on toveri joka on kuin sisko ja koirakin tulee niin hyvin toimeen oman kanssa. ♥

Kuukautta vaille kaksi!

Matka kävi kohti Jyväskylää

Olimme Nemon kanssa tosiaan viettämässä rentoa ja mukavaa pääsiäislomaa kaverillani Tualla. Tualla on kaksi springeriä, Dani ja Karkki, joista jälkimmäinen on Nempan hyvä toveri. Ajattelin kertoa teillekin meidän lomasta muutamien kuvien avulla. Sanoiko joku, että olen huono karsimaan kuvia...? Voisin tehdä erillisen kuvapostauksen näiden kahden postauksen lisäksi jos haluatte nähdä lisää kuvia.

Viime keskiviikkona lähdettiin yhdentoista maissa Nempan kanssa kohti Helsinkiä ja rautatieasemaa. Juna lähti vähän kahdentoista jälkeen, joten meillä oli semmoinen vartti aikaa asettua junaan. Koko vaunu oli ihan täynnä, onneksi meidän vieressä ei ollut koko matkana ketään. Nemo meni tosi hyvin junassa ja katseli, kun muita koiria meni ohi. Yksi nainen piti jopa koiraansa vapaana junassa ja koiruus ei kyllä ollut täydellisesti hallinassa... Selvittiin kuitenkin Jyväskylään jossa Tua ja Dani odottivatkin jo meitä.

Nemo suhtautui ihan siedettävästi Daniin. Eihän se hirveästi uroksista pidä ja vähän piti machoilla, mutta jatkettiin heti matkaa niin Nemo pääsi ärsytyksestä yli. Matkattiin seuraavaksi bussilla kohti Tuan kotia. Jyväskylässä olikin paljon enemmän lunta, kuin Espoossa. Mentiin bussilla Tuan lähelle ja siitä talsittiin Tualle. Nemo ei hirmuisesti tykännyt Danista, vaikka Dani olikin tosi nätisti ja jätti Nemon omaan rauhaan. Otettiin sitten Karkki tutustumaan Nemoon ja se menikin jo paremmin. Karkki hieman kiersi Nemoa kaukaa, mutta alkukankeuksien jälkeen lämpeni poitsulle.

Asetuttiin Tuan alakertaan, jossa oli leveä sänky ja toinen sänky. Jätettiin kamat sinne ja lähdettiin koirien kanssa lähipellolle. Karkki ja Nemo sai juosta ja vaikka Nemo kuinka olisi halunnut ei Karkki oikein lämmennyt ison miehen kanssa leikkimään. Oli tosi kaunis ilta, joten päätettiin käydä hakemassa mun kamera ja ekan illan kuvista tulikin oikein kivoja. Karkkikin lämpeni Nemolle ja ne rallatteli yhdessä pellolla. Siitä palattiin sitten Tualle ja käytiin vielä syömässä hamppariateriat ABC:llä.

Perjantaina päivä lähti käyntiin pitkällä lenkillä toisella metsällä. Kierreltiin ensin pikkuisia metsäpolkuja, koska ei haluttu mennä edessä menevän koiran perässä. Pian päästiin sitten isomalle polulle, jota jatkettiin suht. pitkään. Joku kymmenisen kilsan lenkki käytiin jos en ihan väärin muista. Joka päivä mulla oli aikomuksena laittaa Sports tracker päälle, mutta se jotenkin aina jäi.

Nemo ja Karkki tuli kyllä jo tosi hyvin juttuun. Leikkivät ja painivat keskenään ja sai oikein kivoja kuvia kaksikon leikeistä. Sääkin oli ihan ok siihen asti, kun alkoi tihuttaa ja jouduttiin suojaamaan kamera kosteudelta. Vaihdettiin Tuan kanssa takkejakin, kun parka oli ihan jäässä toppaliivillä ja minä hikoilin toppatakissa. :D

Asennettiin meille sitten suihkuhuoneeseen leffa pyörimään ja koirat sai poron isot raakaluut syötäväksi. Nemolla meni semmoinen 45min, kun Karkki vetäs sen vartissa. Nemoko ensikertalainen luiden syömisessä? Ei mennyt ees poitsulla masu sekasin tuosta, joka oli oikein kiva juttu näin lomalaiselle. Katsottiin Tuan kanssa eight below-leffa ja illemmalla vielä Max-leffa. Illalla käppäiltiin lammen halki ABC:lle ostamaan lisää leffakarkkeja. Toinen osa Jyväskylän reissusta tulossa!

Esteitä, maastokiemuroita ja vastalaukkoja

Chyla alkukeväästä ja iloinen ratsasta hyvän tunnin jälkeen ♥

[Postaus kirjoitettu 24.3 keskipäivällä] Istutaan Nemon kanssa junassa matka kohti Jyväskylää ja kun koiruus on rauhoittunut lepäämään sekä muutkaan vaunun hurtat eivät hauku, on oikein otollinen hetki avata kone. Sain wifin toimimaan puhelimen kautta ja ajattelin, että tässä melkein neljän tunnin matkalla saattaisi ihan hyvin ehtiä kirjoitella ratsastuksista. Samalla, kun kuulutus kertoo ruuasta ja kärsin nälästä, koska en tajunnut ottaa ruokaa matkalle niin tajusin, että mun kaikki ratsastuskuvat on erillisellä kiintolevyllä. Niimpä nämä kuvat tulevat fb:n kautta, joten laatu ei päätä huimaa. Eipä se oikeastaan aluksikaan olisi, koska maneesikuvat talvisin on nyt vähän mitä on.

c. Eevi A

Olen mennyt viime aikoilla ihan hirmuisesti Retulla! Esteitä, maastossa ja koulua. Estetehtävät ovat menneet tosi hyvin herran kanssa. Retu on tosi mukava hypätä kunhan saa sille draivin päälle. Yksi viikko mentiin tehtävää, jossa oli kuusi kavalettia peräkkäin innariväleillä ja ei kyllä sujunut yhtään. Sitten taas seuraavalla kerralla herra oli aivan super ratsastaa! Olin myös yksi viikko korvaamassa torstaina neljän tunnilla, joka siis jo tovin pyörinyt estetunti. Menin silloin Retulla ja sekin meni kyllä erittäin hyvin. Huomasi, että tehtävät olivat vaikeampia meidän ryhmään nähden, mutta pidin kyllä enemmän. Pääsi enemmän ratsastamaan muutenkin.

c. Eevi A, yksi omista lempikuvista!

c. Joanna 

Yksi maanantai olin korvailemassa mun vanhalla maanantain tunnilla ja lähdimme maastoon! Onneksi mulla oli taas tuttu ja turvallinen Retu alla ja hää oli ihanan pirteänä menossa. Meillä oli mukana hieman energisempiä heppoja ja tulikin sitten vähän hurjempi maasto. Kaikki oli ihan menossa ja, kun yksi ylämäki piti ravata ylös niin osa lähti kiitolaukkaa eespäin. Hepat tykkää kovasti, kun pääsee talven jälkeen taas maastoon. Mentiin vielä lopputunnista hetki maneesissa ja Retu toimi tosi hyvin. Mukavasti energiaa maaston jälkeen ja vetristyi hyvin suurilla ympyröillä. Hieno poitsu!

 Pari viikkoa sitten sunnuntaina koin oikein positiivisen yllätyksen, kun listassa luki Neco. Ennen jännitin hirmuisesti Necoa ja sen takia Neco on pari kertaa säikkynyt mulla. Nyt kuitenkin olin tosi iloisena menossa tunnille, koska Neco on muuten toosi mukava ratsastaa. Olen muuten huomannut omassa istunnassa uuden, aivan järkyttävän ärsyttävän miinuksen. Ratsastan ihan etukenossa jota ongelmaa mulla ei ole ennen ollenkaan ollut. En todellakaan tiedä mistä se on tullut, mutta tulee olemaan asia mihin kiinnitän varmasti huomiota jatkossa. Phuuh.

 Tunnin teemaan oli tosiaan vastalaukat loivalla kiemurauralla ja aina vähän enemmän keskelle, jolloin hepat yleensä vaihtavat helpommin laukan. Neco oli kuitenkin tosi hieno poika eikä vaihtanut laukkaa kertaakaan. Hieman yritti aina kiihdyttää ns. kaarteessa, mutta muuten meni tosi kivan tuntuisesti. Lopussa tehtiin vielä skarppeja laukannostoja ja puksutin oli kyllä tosi kiva ratsastaa. Iloinen fiilis jäi tunnista ja nykyään onneksi tykkäänkin tuosta hepasta. Kiitos kovasti Ninalle kaikista Neco-kuvista!

Viime sunnuntaina menin uudella tuttavuudella, Jerellä. Jere on iso ja tankkimainen poitsu, jolla on suht isot liikkeetkin. Mentiin esteitä, joka oli ihan hyvä juttu Jeren kanssa. Jere on tosi mukava hypätä, se tekee miten haluaa eikä yleensä kolauttele jos ratsastaja ei odota sen pudottavan. Mentiin monia erilaisia ratoja, mutta oli esim. ristikkoa ja kavalettia ympyrällä, puomi-este--este-puomi-sarjaa sekä n. 60cm pysty. Jere oli aivan super ja pysyi hyvin käsissä kun itse muistin istua pystyssä. Olin ollut tosiaan kipeänä viikonloppuna, joten hieman oli heikko olo eikä ratsastus ehkä parhaimmillaan, mutta olipahan silti mukava tunti. Ihana Eevis otti meistä kuvia, kiitos siis hälle. Kauhean hämärää vaan oli, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.

Viikko sitten torstaina mulla oli taas tuttu Retu alla ja tunti loppuikin lyhyeen. Meillä on tosiaan kaksi tuntia aina samaan aikaan Peikillä ja nyt toisella puolella Deippa pelästyi jotain ja lähti sitten ääneä pakoon. Kulmassa ratsastaja luisui alas ja kolautti just pään seinään. Paikalle tuli pari ambulanssia ja medihelikin kävi pörräämässä yläpuolella. Peikin hepat on kyllä niin fiksuja, kun ne hienosti vain seisoivat paikallaan, vaikka ambulanssi ajoi suoraan maneesiin. Onneksi hän, joka tippui viime to on kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Tämmöistä tällä kertaa. Kohta aukeaa onneksi ulkokausi ja saa kivempia kuviakin. :)