Are you insane like me? Been in pain like me?

They send me away to find them a fortune

S. star of Paronis "Rippe" 

Päälle viikko sitten lauantaina oli sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttely. Tänne olin suunnitellut ilmoittavani Nemon, mutta jänistin kuitenkin viimeisinä ilmopäivinä tuon hampaiden takia ja päätin viedä sen ainakin ensin pariin ryhmikseen. Siispä matkaan lähti mulla esitettäväksi Jeri ja muuten Nano ja Anun Ruma-flätti. Lähdettiin kohti Hyvinkään hallia aamulla kasin maissa, koska Nano oli ihan ekassa kehässä, junnunartuissa.

S. alppien lakea jää "Jeri" 3v, KÄY EH

Paikan päällä asetettiin häkit valmiiksi ja pian Nina ja Nano sekä Miia ja Nanon sisko Taiga menivät kehään. Junnujen kehän jälkeen oli pieni odotus, kunnes Jerppa pääsi kehään. Jerin kanssa en ole käynyt kehässä varmaan vuoteen ja sen kanssa ei myöskään ole hirveästi treenattu. Käyttöuroksia taisi olla vähän päälle 10. Jeri on myös seisottamisessa alkanut niiamaan takapäällä, mikä on hyvin ärsyttävä tapa. Kokoomakehässä Jeri meni ihan hyvin, niiasi takapäällä, mutta ravi oli tosi kivaa, vaikka vähän holtitonta.

Meno päällä...

Odoteltiin sitten meidän vuoroa ja pian päästiin kehään, tuomari katseli Jerin läpi ja pyysi ravamaan kolmion ja eestaas. En tajua mikä ihme Jerillä oli, koska se veti ihan tajuttomasti innoissaan ravissa (ravasi kuitenkin), ei se ikinä ole ollut tuommoinen. Noh, seisominen meni ihanjees vaikka Jerppa niiasi taas. Saatiin arvosanaksi EH ja arvostelusta jäi mieleen "pulling away from handler". :D

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Seuraavaksi olikin odottelua, Miia esitti koiria ja me otettiin kuvia ja katottiin kehiä Ninan kanssa. Päästiin vielä päivän lopussa Sniffens-kasvattajaryhmään esittämään Ninniä (Sniffens star of Chara). Meni tosi hyvin ja oli kyllä hienoa olla mukana kasvarissa. Päästiin kuuden parhaan joukkoon 13:sta kasvattajaryhmästä ja saatiin kunniapalkinto. Tämän jälkeen oli jälkeläisryhmät mihin pääsinkin vielä Nilan (Sniffens Lumitähti) jälkeläisryhmään handlaamaan Rippeä (Sniffens star of Paronis) ja tämäkin meni ihan sairaan hyvin. Tässä sijoituttiinkin BI3 sijalle, oli kyllä huippua ja tosi kivoja ihmisiä mukana molemmissa ryhmissä.

Sniffens-kasvari jatkoon ja KP c. Satu Saarinen

Erkkarista selvittiin ja maanantaina oli taas ratsastus. Mulle oli suureksi yllätykseksi jaettu Wybo, tosi taitava ja kokenut heppa, joka käy useimmiten vain tosi taitavien tunneilla. Tämä oli tosi positiivinen yllätys ja menin tunnille tosi iloisissa fiiliksissä. Mentiin sitten kentälle toisen ryhmän kanssa Meerin tunnille, koska maneesissa oli pieni tilanne päällä. Wybo oli aivan sairaan upea, kun itse saisi vaan siitä enemmän irti. Päästiin myös hyppäämään kerran pientä rataa, joka meni hyvin vauhdilla ja olin ihan yhtä hymyä. Lopputunti mentiin koulua ja Wybo oli tosi kiva, sain aivan uutta tuntumaa omaankin ratsastukseen!

Wybo alkuverkasa liian pitkällä ohjalla, hups!

Nyt kolme päivää sitten eli lauantaina uhmattiin Nemon kanssa sääennusteita ja kovaa tuulta joten suunnattiin kahdestaan kohti Helsingin Sahaajankadun mätsäriä. Mun veli onneksi heitti meidät, joten ei tarvinnut lähteä hirveän aikaisin. Paikalla oli tosi tuulista, mutta ei kovin paljon ihmisiä kuitenkaan. Kehään mentäessä mun nameina olleet nakkit ja nugetinpalaset taisi olla liian hyviä Nempalle, koska seisominen oli jotain kamalaa ensin. Ravia ei oikein irronnut, mutta seisominen parantui, kun N alkoi keskittymään. Saatiin siis punainen nauha.

c. Kari Loimu

Tästä heti pian päästiin punaisten nauhakehään, koiria oli joku kahdeksan kehässä. Nemo seisoi aivan super hyvin ja ravikin parani tässä kohtaa, olin kyllä tosi ylpeä Nemosta. Varsinkin tuo seisominen, toinen takajalka ei edes liikkunut kokoajan jesjes! Tuomari karsi koiria ja lopulti sijoitti meidät ensimmäisiksi, niiin hieno Nemppuli... Saatiin palkinnoiksi pokaali, ruusuke, nameja ja pari muuta kivaa juttua. Tässä välissä alkoi pieni tihkusade ja kamala tuuli, olin aivan jäässä.

Missä kohtaa siitä kasvo näin iso mies... Nemo 4v, kuva (c) Janna Pinnioja

Onneksi pian päästiin BIS-kehään ja tuuli senku ylty. Tuomarit seisotti aika kauan ja ite vaan tärisin ja sormistakin oli paennut tunto. Onneks Nemppa jaksoi vielä oikein hyvin, vähän meinasi kärsivällisyys loppua. Kun tuomarit karsi neljä parasta ja me oltiin niissä niin kyllä sai fläpä paljon kehuja ja monta namia jo tässä kohtaa. Vielä sijoitettiin neljäs ja meidät kolmansiksi. Olin kyllä niin ylpeä tuosta jäbästä, se on kasvanut ja kehittynyt nyt niin hurjasti. Nemppa siis PUN1 BIS3, maailman hienoin ruskea. ♥

Held me so close I could hardly breathe

Sain tuossa muutama viikko sitten inspiraation kuvata varustepostauksen, siispä kuvasin sen innoissani ja jälki olikin yllättävän hyvää. Kuitenkin tiedostoja koneelle siirtäessäni ne olivat vioittuneet jostain syystä enkä lopulta monen tunnin yrittämisen jälkeen saanut niitä koneelle. Siispä kuvasin tuossa pari viikkoa takaperin uudestaan varustepostauksen minun vanhalla kameralla, 1100D:llä. Nyt videot onneksi toimivat ja koko varustepostauksesta tulikin oikein kiva. Videolta jäi pois mm. ruoka-ja juomakupit sekä pelastusliivit, mutta ne eivät nyt olleet kaikista oleellisimpia. Toivottavasti pidätte tästä yhtä paljon, kuin aiemmista vaikka tästä venähtikin 21-minuuttinen video.

My mind's like a deadly disease

Viikko sitten maanantaina oli pääsiäisen takia vapaapäivä ja oli oikein mahtava tilaisuus suunnata kohti Oulunkylän mätsäriä. Oltiin viime vuonna myös tuolla samassa paikassa mätsärissä ja tuloksena oli silloin PUN1 BIS5, jäi tosi mahtava fiilis koko paikasta (vaikka eri järjestäjä) joten todellakin piti tänäkin vuonna suunnata sinne mätsäriin. Oltiin Ninan, Nanon ja Nemon kanssa Eevillä yötä la-su (ilman koiria) ja su-ma koirien kanssa. Maanantaina lähdettiin sitten suoraan Eeviltä kohti Helsingin Oulunkylää. Mentiin kahdella bussilla ja löydettiin kuin löydettiinkin perille. Nina meni ilmoittautumaan ja minä hieman sen jälkeen. Numerot 31 ja 39 ja isoja oli siis yhteensä sen nelisenkymmentä.

Siinä odoteltiin pieni tovi ja pian Pämppis ja Nina pääsi ensin kehään. Lihapullia ei oltu keretty ostamaan, joten Nemo sai mennä dentastixien voimalla. Nina ja Nano meni tosi hienosti saaden punaisen nauhan. Odoteltiin siinä hetki ja saatiinkin mätsäriin myös jännä sääilmiö. Aurinko paistoi ja satoi lunta, oli niin hassun näköistä. Joistain kuvista saattaa huomata nuo lumihiutaleet jos sattuivat kuviin. Kuitenkin pian Ninan jälkeen mentiin Nempan kanssa kehään. Nemolla oli tosi hyvä draivi ja se oli ihan menossa ravissa, niin super jäbä. Saatiin sininen nauha ja odoteltiin sitten hetki sinisten kehiä.

Päästiin pian kehään ja sinisiä oli tosiaan se parisenkymmentä. Nemppa esiintyi toosi hienosti, vaikka ravissa ei oikein päästy näyttämään parastamme koirien paljoudesta johtuen. Tuomari poimi jaksoon muutamat koirat ja me kuuluttiin niihin! Hän vielä karsi koirat kuuteen ja katseli niitä yhdellä sivulla. Tästä karsittiin vielä neljään ja voi että miten iloinen fiilis oli, kun tajusin, että me oltiin myös siellä. Nemppa oli niin hieno, tomerana häntä heilui. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen ja tuli sitten meille ojentamaan ykkösen ruusuketta! Siis ihan tulee kylmät väreet, kun ajattelen tätä. On se Nemppa niin super kehäkaveri ja aina niiin iloinen.

Odotettiin sitten aika pitkä aika siinä bis-kehää. Oli aika kolea ja tuulinen ilma ja kylmyys meinasi iskeä. Palkinnoksi saatiin aivan ihana nahkahihna, ruokaa, pokaali ja ruusuke. Namppa ja Sandran Detta painivat oikein innoissaan odotellessa, kun Nemppa sai chillailla häkissä. Sain myös kuulla, että Saila ja hällä hoidossa ollut Aina-russeli olivat myös ensimmäisiä. Meidät kutsuttiin pian bis-kehään, seisotettiin aika kauan ja juoksutettiin pari kierrosta. Nemolla oli niin mahtava draivi vielä bis-kehässäkin, vaikka keskittyminen seisomisessa alkoi hiipumaan. Neljä parasta otettiin jatkoon ja me ei tällä kertaa kuuluttu niihin, mutta ei haitannut yhtään! Jäbä oli pistänyt ihan parastaan, se on niin ihana syttyessään aina ulkomätsäreissä.

Detta ja Nano

Siitä sitten lähdettiin kohti kotia, mentiin junalla ja sitten bussilla. Kotona Nemo oli aivan super väsynyt, nukkui koko illan ja seuraavanakin päivänä oli aikas poikki. Meillä on Nemon kanssa oikeastaan ainoana ongelmana se, että innostuessaan Nemo aina siirtää takajalkaansa liikaa rungon alle ja nimenomaan tuomarin puoleista takajalkaa. Tätä en voi edes mitenkään treenata, koska Nemo tekee vain kehässä tätä. Eli steppaa siis takajalalla, joten minun pitää kokoajan käskeä sitä siirtämään se takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitenkä saisin toisen oikein pitämään jalkansa paikallaan? Tällä kertaa muistin kuitenkin kehua Nemoa ruhtinaallisesti ja tuli itsellekin paljon parempi fiilis siitä. Oli kyllä taas erittäin kivat mätsärit!

Nemo SIN1 ♥

I'm bigger than my body I'm meaner than my demons

♥

Minun maailman rakkain ruskuainen täyttää tänään jo neljä vuotta. En voi uskoa, että Nemo on niin kauan jo ollut mun vierellä kaikissa myötä-ja vastoinkäymisissä. Niin paljon ollaan koettu Nempan kanssa ja toivottavasti on vielä hyvin monta vuotta edessä. Nemo on niin ainutlaatuinen koira, että kukaan ei ikinä edes voisi korvata sitä. Nemoa voi pitää huoletta tien vierellä vapaana, se tottelee jokaista käskyä, vaikka tielle lentäisi tennispallo. Sen voi ohituttaa koirien ohi vapaana ja se kuuntelee aina. En ikinä uskonut, että siitä villistä nuoresta pöllöstä ruskuaisesta tulisi ikinä näin upea ja lojaali ystävä, mutta niin siitä vaan tuli.

Nemo sai synttärikakuksi maksalaatikon, jonka päällä oli kermaviiliä ja neljä nakkia. (kuva) Päivän vietän itse flättierkkarissa, mutta Nemoa kyllä hemmoitellaan kotona oikein olan takaa. Lahjoiksi Nemppa sai ruokaa, vaikka en ikinä voi kyllin kiittää Nemoa siitä mitä kaikkea iloa se on tuonut mun elämään. Siinä on huonojakin puolia, mutta hyvät puolet ehdottomasti peittävät ne. Sanat ei edes riitä kuvaamaan sitä miten hyvin Nemo lukee munkin tunteita ja on skarppina vieressä jos itkettää, niin uskomaton...

Maksalaatikkoa, kermaviiliä, nakkeja, kanan jauhettua siipeä ja kanan kivipiiraa! 

Upein ystävä, joka kulkee mun vierellä pimeällä jos pelottaa ja haukkuu muukalaisille käskystä. Niin tajuttoman hieno koira, ettei toista ole tai tule olemaan. Mun once in a lifetime koira, jota rakastan ihan loppuun saakka eikä mikään voi muuttaa sitä. Paljon onnea kaikista rakkain ystävä, Nemo 4v. ♥

Mun rakas pallohullu!