26.8.2014

Pitkä aktiiviviikonloppu kera koiruuksien


Mitä me ollaan tehty? Aloitetaan jokatapauksessa jo viime torstaista. Kävin pitkällä parin tunnin iltalenkillä Kerrin, Jerin ja Nemon kanssa mettässä. Kierreltiin ympäri ja Nemo ainakin oli ihan raato lenkin jälkeen. Perjantaina koulu loppui jo yhdeltä ja nyt, kun ratsastuskin siirtyi maanantaille ei meillä ollut tekemistä. Illemmalla menin kuitenkin ulkoiluttamaan koko Miian koiralaumaa. Ensin mentiin kaverini Eetun ja Bellan (punavalkoinen irlanninsetteri) kanssa mettään. Mulla oli mukana siis tällä kertaa urokset Sniffe ja Nemo, pentu Jeri (toki sekin on siis uros) ja Kerri. Sai olla ylpeä heti miehistä, ko ne ei ees haastanu toisilleen riitaa, tosi hienosti meni ja näin. Bella juoksi ympäri mettää ja flätit pyöri jaloissa kiinni, eikä lähteny kauemmas. Kameraa en ottanu, kun oli ihan kaatosade silloin kun lähdettiin, siis ihan hirvee sade ja ukkonen, joka kuitenkin loppui, kun päästiin vuorille. Oikein kiva lenkki meillä oli ja koirut oli väsyneitä. Sen lenkin jälkeen mentiin vielä Jessin, Ripan ja Nemon kanssa puolen tunnin kävelylle, ja taas sai olla jätkistä ylpeitä, kun ei mitään riitakaan tullut.




Lauantaina lähti käyntiin kokonainen koiruuksien hoitopäivä. Aamulla seiskalta herätys koulurytmin mukaan ja tosin vasta puoli kymmeneltähän me mettään lähdettiin. Pyöräilin Miialle ja otin siis kaikki flätit sieltä mukaan (Jeri, Kerri, Sniffe ja Rippe). Jessi piti kuitenkin jättää kotiin, koska se sterkattiin ja mettässä haavan aukenemiseen olisi ollut liian iso riski. Ja olihan mulla tuo omakin ruskea mukana. Hienosti meni, kun meittii, että oli kolmen perheen urokset reissussa mukana. Käveltiin luontopolun alkuun ja päästettiin koiruudet vapaaksi. Vauhti, meno ja vilske täytti koko polun. Sniffe muutaman minuutin välein kävi tsekkaamssa mun luona, että kaikki on okei ja jatkoi taas matkaansa. Hupsu mies. Hienosti meni jokatapauksessa koko lenkki, yksi koira tuli vastaan ja silloin päästiin hyvin sivuun. Rippe kävi tutkimusreissuilla välillä vähän liiankin kaukana...




Kun flätit oli päässy pitkälle lenkille oli tietty Jessin vuoro päästä ulos. Ja arvatkaa vaan alko satamaan just kaatamalla kun hain Jessin, jepjep. Mentiin kuitenkin taas puolisen tuntia ja yhteistuumin tytön kanssa päätettiin kääntyä kotiin, nimim. toinen oli ihan matalana ja "yäk, mää kastun". Käytiin tosiaan hakemassa Jessin kanssa meiltä kongi, tuo kun ei päässyt niin pitkälle lenkille niin se tarvitsi aivojumppaa. Se jäi sinne tyytyväisenä kaivamaan kananpalasia kongin sisältä. Itse juoksin sitten nopeasti ukkosen keskellä kotiin. Ja kotona olin yhdeltä. Viideltä ilman selvennettyä päätin lähteä käyttämään nyt kaikki koirat uimassa. Mentiin siis kuuden noutajan voimin lähirantaan uimaan ja saatiin kävellessä aika kunnioittavia katseita. On nuo kaikki niin ihanan tottelevaisia ja mukavia koiruuksia. Jätin koirut kotiin ja menin itsekkin kotiin.



About kahden tunnin päästä kahdeksalta lähdin taas pihalle. Nappasin taas flätit ulos, kierrettiin ensin mettässä koirien vapaana temmeltäessä noin tunnin lenkki ja sen jälkeen vielä sain jostain ihmeestä energiaa, joten lähdin kiertämään pidempää kävelylenkkiä. Käytiin Ninallakin viihdyttämässä flättifarmin kanssa, pääs mummokoira, Nemo ja Sniffe uimaan. Siitä sitten mentiin Miialle ja arvatkaa vaan, että oli vastatta tyytyväinen koirien omistaja joka sai väsyneet koirat vastaan. Ihanaa nähdä iloa toisen silmissä, jos sen itse aiheuttaa. Puhusteltiin siinä Miian kanssa hetki, kerroin mitä oltiin tehty jne. Jonka jälkeen lähdinkin jo kotiin. Matkalla kotiin salamat valaisivat taivasta ja ukkonen jyrisi, sadetta ei kuitenkaan tullut ollenkaan. Uskomattoman ihana ilma ja Nemon kanssa jäätiin vain istumaan tien reunalle ja katselemaan. Sitä tajuaa miten onnellinen onkaan...♥





Sunnuntaina taas aamulla jo kasilta lähtö luontopolulle. Taas kerran kaikki koiruudet mukana sterkattua Jessiä lukuunottamatta. Meitä vastaan tuli muutama koiruus, mutta hienosti kuitenkin flätit totteli ja tuli luokse. Yhdessä kohtaa Kerrimummon oli pakko mennä pyörimään jossain haisevassa, joten se pitkin sitten pestä. Käveltiin kotia ja kävin hakemassa Jessin, jonka kanssa pyöräiltiin meille. Äiti otti Kerrin samaa matkaa Nemon kanssa meille ja siellä se odottikin jo. Kerri sai shampoopesun ja oli oikein sievä mummo sen jälkeen. Käveltiin vielä sateessa koiruuksien kanssa niiden kotiin. Illalla vielä puoli kuudelta mentiin Jerin, Jessin, Kerrin ja Nemon kanssa alakentälle juoksuttamaan koko konkkaronkkaa, Nemo ja Jessi ainakin juoksivat ympäri ja loppuun vielä Nemo innostui painimaan Kerrin kanssa ja mitäs muuta siitä seurasikaan, kuin että mummo tuli täysiä kameraa päin ja piti lähteä Miialle, koska nenästä tuli verta ja se "rusahti". :D





Maanantaina aamulla kasilta ennen koulua käytin koiruliinit koko porukalla mettässä. (siis kuusi noutajaa matkassa) Rämmittiin nopeamman reitin kautta-eli suon keseltä metsään. Kierreltiin tuolta vuorelta ja Rippe tapansa mukaan teki taas tutkimusmatkoja. Onneksi ei kauemmas näin ennen koulua. Meitä vastaan tuli sitten vielä lenkin lopussa juoksuinen labbinarttu, yllättävän nätisti urokset tuli luokse, eivätkä jääneet kuitenkaan nartun luokse. Siitä sitten kotiin ja kouluun. Koulun jälkeen kolmelta lähdin viemään koirukset kaks kerralla pienille pissatuslenkeille ennen ratsastusta. Siinä ehtikin tulla jo kiire, joten suoraan Miialta tultua söin ja laitoin kamat ja lähdin ridailemaan. Tunnin menin Ripalla ja se meni ihan superisti, varsinkin lopussa laukka meni toosi hienosti ja ravi meni koko tunnin hyvin. Laitoin Ripan kuntoon ja otin varusteet pois ja jätin herran karsinaan.

"naiset..." tai oikeestaanhaan siinä on Jeri ja Kerrimummo :D Jotenkin sanon tuota pentuakin nartuksi.

Aika vajaa porukka!

Ratsastuksen jälkeen vielä kävin viemässä hunnilaumaa lenkille metsään, kierrettiin pidempi metsälenkki suon kautta ja jokainen oli ihan superinnoissaan. Ja siihen loppuikin tämä hoitojakso, katsotaan jos joku päivä hakisin muuten vain noita koiruuksia ulos, infotan sitten milloin seuraavaksi hoidan näitä. On ne vaan jokainen niin ihania ja omanlaisiaan koiria, niin luonteilta, kuin ulkonäöltä, ettei toisia ole. Mutta on se pienisuurimies silti paras, Sniffe♥Lenkilläkin se tulee aina minuutin välein tsekkaamaan, että mulla on kaikki kunnossa, ihan huipputyyppi! Iloisin fiiliksin nyt jatketaan koulussakin, paljon on kiinnostavia juttuja ja plussia kans olen saanut mukavasti. Tsempit jos jaksoitte lukea, kirjoittelin tätä kauan! ps. Sniffestä ja Ripestä ei valitettavasti ole tullut yhtään kuvia otettua, kun on satanut niin paljon ja poitsut on aurinkoisella kelillä ollut reenaamassa. :)

4 kommenttia :

  1. Onko kaikki flätit samanlaisia pusuttelijoita? :D meidän pojat sai ainakin flättineidolta samanlaisen kohtelun koirapuistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on! :D Siis noi kaikki ainaki on semmossia koirien ja ihmisen pusuttelijoita, että huh :D

      Poista
  2. Kivoja kuvia! :) Mites siellä Nemon luustokuvauksissa meni? Vai ettekö tiiä vielä tuloksia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) Ei oo vielä, jännää :D

      Poista