Kiireinen vai laiska kirjoittaja?? No jokatapauksessa. Lauantaina oltiin käymässä kaverin kanssa Lemmikkimessuilla ja samalla pentunäyttelyssä tervehtimässä tuttavia. Miiahan oli siis unohtanut Jerin sinne ilmottaa, joten ei valitettavasti sen kanssa sitten päästy osallistumaan. Siellä oli tosin Jerin sisko Pihla, joka oli kyllä ihan samanlainen laiskuri, kuin tuo Jerppakin. Ostin Nemolle sieltä herkkuja yhteensä ehkä n. 6-7 litraa ja uuden aivan ihanan paksun noutajahihnan. Messuilta kotiin tullessa oli iloinen ja energinen koiruus vastassa joka pääsikin suoraan pesulle ja sen jälkeen trimmaukseen. Mukava karvakasa siitä lähtikin rinnasta ja korvista. Klippasin kans hännän pitkästä aikaa sopivan lyhyeksi ja nyt se näyttikin oikein nätiltä. Loppujenlopuksi tulos oli ihan nätti ja koiruus näytti tältä:
Postauksen kuvat c. Tua P, paitsi pari kuvaa c. Elsi. Aamulla olin laittanut herätyksen varttia yli kuudeksi ja ihana tunne, kun kerrankin herää herätykseen, yleensä herään aina ennen sitä... Laittelin vikat kamat ja lihapullat laukkuun, nutturan ja näyttelyvaattet ja valmiina lähtöön. Miia otti meijät Nempan kanssa kyytiin pihalta ja lähdettiin Jyväskylää kohti. Menomatka meni tosi kivasti, puhuttiin koiruuksista ja vähän kaikesta sekaisin. Näyttelypaikalla raahattiin tavarat ja koiruudet ovista sisään ja saatiin samalla kaikille Training bar-patukat! Flättien kehät oli kätevästi _ihan sisääntulo-ovien edessä, mutta valitettavasti ulkoilutuspaikka olikin pidemmällä. Leiriydyttiin siihen ja ruvettiin odottelemaan flättikehien alkua.
 |
| Miehet rivissä, koska tähän en löytänyt parempaa kuvaa :D |
Tässä välissä ehdin hyvin reenata Jerin ja Nemon ja samalla multa kysyttiin josko haluaisin handlata Poika-flätin ja tietty halusin! Kauan blogia lukeneet tai postauksia selanneet tietävätkin Pojan (Mei Dan Kärrynpyörä), sen hösläävän ja energisen pikkumiehen. Tosiaan, reenattiin koiruuksien kanssa, Poika ei meinannut millään pysyä housuissaan ja itse ihmettelin miten tää oikein tulee menemään, kun mies steppasi ja hyöri kokoajan. Poitsun omistaja ei ollut mukana, mutta koiruuden tuoja sanoi, ettei se muiden kanssa ikinä käyttäydy noin energisesti! Hyvin se sitten keskittyi, kun vähän hidasti vauhtia. Pian katselinkin, että kultuthan olivat jo lopussa ja tässä välissä Tua tuli myös Karrin kanssa tervehtimään. Nemo oli ihan innoissaan Karkista nähtyään viimeksi sitten koiraleirillä.
Ensimmäisenä oli urosten pentuluokka, se oli täynnä niitäniitä Heilurihännän-pentuja ja en pahalla tarkoita, mutta omaan makuun kaikki olivat jotenkin epätasapainoisia tms. yhdellä oli ihan oudon muotoinen pää ja kaula jne. Jeri oli niistä omasta mielestäni tasapainoisin, vaikka se onkin niistä vanhin. En nyt siksi ns. kritisoi, koska Jeri oli viimisin vaan koska meh, en vaan tykännyt. Narttuluokan ainoa Heilurihännän-narttu oli kyllä tosi hieno mun mielestä. Jeri oli siis neljäs, mutta penneli esiintyi ihan älyttömän hienosti, varsinkin seisoi ihan superisti ja ravikin oli suuri sydän. Pätevä pieni, seuraavaksi junnukehiin! Tuomarilla oli ihan kivoja kehuja pennnelistä, paitti sitä ihmettelin, kun molemmilla, Nemolla ja Jerillä luki arvosteluissa "liian pentumainen" ja "liian nuorekas kroppa", kun koiruudet kuitenkin olivat NUORISSA ja PENNUISSA...
 |
| c. Elsi!! (mutiaiset.blogspot.com) Alempi kuva myös c. Elsi! |
Nemo ravasi ihan älyttömän hienosti omaan silmään, edellä hihna kireällä. On muuten harjoiteltu paljon tuota edellä ravaamista ja hienoa, että osasi. Meitä vastaan oli kaksi hienoa mustaa tosi kehittynyttä nuorta, joten en ihmettele, että oltiin kolmosia, koska ne tosiaan oli tosi kehittyneitä! Nemo ravas silti niiiiniin hienosti, vaikka no-nykyään meidän paras juttu on mennyt suoraansanottuna paskaksi. Siis koiruus seisoo tosi hyvin, mutta se siirtää _kokoajan toisen takajalan rungon alle joten pitää heilauttaa kättä, että laittaa sen takasin. (se siis siirtää jo käden heilautuksesta jalan paikalleen) Tätä pitää toistaa tosiaan ihan liikaa ja jos käskee kunnolla niin wips, iloinen häntä menee alas. No tosiaan, meille heilautettiin sinistä lappua eli EH, mutta aivan upea arvostelu!
 |
| "Erittäin hyvä tyyppi. Maskuliininen pää. Sopiva kaulan pituus. Vieläkin hieman nuori kehosta. (niin täh...nuorissahan se koira onkin, jo jatketaan) Hieman lyhyt lantio, joka saa hännän nousemaan liikkeessä. Hyvin kehittynyt eturinta. Hieman suora olkavarsi. Hyvin kulmautunut takaa. Erittäin hyvä luusto. Haluaisin ns. tiukemmat jalat? (Would like tighter feet) Hyvät sivuliikkeet, erittäin ahdas takaa. Upea väritys. Hyvä luonne." |
Tuommoinen arvostelu sille Nempalle, yhtä kohtaa en tajunnut yhtään, joka lukeekin tuossa myös englanniksi. Seuraavana otin suoraan Pojan ja kiidettiin miehen kanssa kehään. Sopivasti ehdittiin, kun avouroksia vasta kasattiin. Poika oli iiihan innoissaan ja aluksi ei seisomisesta tullut mitään, kunnes vähän rauhottui. Sillä on kyllä oikeasti ihan kadehdittavan upea ja tahdikas ravi. Arvostelua en edes ehtinyt lukea, mutta luulen, että ravia kehuttiinkin. Hyvin malttoi seistä pätkittäin yksilöarvostelussa, pätevä mies. Ravit taas ihan nannaa silmille ja handlerillekkin. Kilpailuluokassa oli päälle kymmenen avourosta ja mitä-me Pojan kanssa jatkoon neljän parhaan joukkoon. Mun ilme oli siinä kohtaa ihan, että MITÄ. Ja meidät sijoitettiin vielä kolmanneksi, wou! Tuomari kehui ja sanoi, että olisi ollut parempikin sijoitus jos Pojalla olisi ollut turkki, mutta wau saan olla tuosta niin ylpeä. Poika siis AVO ERI AVK3!!
Seuraavana meni Rippe PU-kehään. Sijoitusta ei tullut, mutta se haettu SERTi napsahti ja samalla miehekkeestä tuli Suomen muotovalio. Ripellä oli oikein komea päivä siis! Siitä sitten vielä käytiin Tuan kanssa shoppailemassa ja ostin paljon erilaisia nameja Nemolle. Ihan upea löyty tuli kans bongattua oli kympillä Hurtan semmoi heijastinliivimyrskypuku-mikälieonkaan. Kuva löytyy alta. Miia osti koiruuksille uudet pedit ja suuremmassa pedissä Nemo saikin matkustaa mukavasti takaisintulomatkan. Mie itte nukahin "vähän" matkalla ja muuten sitten juteltiin Miian kanssa kaikenlaisesta. Kaikenkaikkiaan ihan superkiva reissu ja mulla ainakin oli tosi kivaa matkata Miian kanssa, toivottavasti uudestaan jossain kohtaa. Maanantaina menin ridauksen Ripalla ja oon kans hoitanut Miian koiruuksia pitkien päivien aikana nyt, niistä pari kuvaa alla. Postausta tulossa taas kunhan saan kunnon kuvia, vikoja kysymyksiä ehtii vielä lähettää kysymyspostaukseen! :)
