Pieni pala taivasta (Turku KV 29.3)

Kuva c. Markku Kastepohja

Sunnuntaina oltiin taas Turun näyttelyssä parin kuukauden tauon jälkeen. Mikähän tossa Turussa vetää puoleensa? Koiruudet oli ollut meillä melkein koko viikonlopun kylässä, kuin myös Nipa. Puuhailtiin kaikenlaista ja koirilla ainakin oli hauskaa, omistajilla tuolla ulkona vesisaateessa vähän vähemmän hauskaa... Tehtiin sisälle alakertaan meille oma mesta, paljon patjoja lattialle ja hyvää syötävää. Ja koirat kainaloissa! Jeristä paljastui uusia hellyydenkipeitä puolia, pieni herkkis... Lauantaina valmistauduttiin näyttelyyn pakkailemalla ja Nemon trimmaamisella ja pesemisellä ja käytiin palauttamassa noutajalauma Miialle. Yöllä tapahtui kellojen siirto ja kaiken lisäksi la-su yönä nukuttiin vielä matolla, kun lakanat oli pesussa.

Jotenkin nukutun yön jälkeen herättiin aamulla ja kävin hakemassa Nemon häkin häkkikellarista. Pakkailtiin viimeiset kamat ja mentiin oottamaan Ninan kanssa Miiaa ja koiruuksia tien pieleen. Pian meidän matkakaverit saapuivatkin jo, Miia, Jeri ja muuten mukana olleet Rippe sekä Lara koiruudet. Matkattiin Turkua kohti, jossa oltiin perillä siinä puoli yhdentoista maissa. Mentiin Ninan kanssa jo edeltä katselemaan missäs olisi tilaa häkeille. Löydettiin ihan flättien kehän vierestä hyvät paikat, siinä oli sillä hetkellä käynnissä am.cockerspanielit. Niiden vaihtuessa clumberinspanieleihin, joita oli kuusi alkoi vähän jänskättämään.

Jerin kanssa mentiin kehään viimeisinä junnuluokassa. Edellä oli pari hienoa junnua ja varsinkin ensimmäinen esiintyi varsin pätevästi ja ryhdikkäästi. Tuomari oli ihana, se katsoi Jerin ilmettä ja hymyili sille. Jerikin esiintyi varsin pätevästi alle yksi-vuotiaaksi. Oikein ylpeä sai olla pikkuisesta. Meille heilutettiin punaista lappua, erinomainen Jeri! Kilpailuluokassa ajattelin, ettei pärjättäisi edelliselle ryhdikkäälle pennulle, mutta mitä-hymyilevä tuomari siirsi meidät ekaksi. Taputuksien ja hymyjen kera ravattiin Jerin kanssa ensimmäiselle sijalle... Wää ja saatiin sertin arvoinenkin! psst. Nemon ja Jerin arvostelut ja paremmat seisomakuvat löytyypi postauksen alaosasta!

Nemo oli heti Jerin jälkeen menossa kehään, siinä tuli pieni hoppu, kun tajusin, että Nemonhan pitää päästä kehään. Huikkasin Ninalle vaan, että Nemo ja eikä se ilme oli näkemisen arvoinen. Varmaan oli omakin ilme... Nemo esiintyi taas mallikaasti, mitä nyt aina näyttelyissä nostaa hännän kattoon. Ärsyttävä tapa, kun kotona se kuitenkin pitää sen oikeassa kohtaa, mutta näyttelyissä innostuessaan nostaa sen ylös. Eiköhän siinä sitten niin mennyt, että saatiin kolmas EH peräkkäin ja sillä hetkellä päätin, että pidetään näyttelytaukoa ja satsataan nomeen. Nemo on omasta mielestä niin hurjan hieno, mutta näyttelyihin se tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Nemo pääsi lepäilemään häkkiin, johon sille heitin vielä lihapullat kiitokseksi siitä miten hieno se aina on. Jerin kehän alkaessa tokaisin, ettei ole ihme, että Jerin kehä vähän jänskättää, kun Nemo se esiintyy aina niin upeasti. 

Ilkee Nemo pitää Jerpan palkintoo!

Sitten alkoi huima odottelu paras uros-kehää kohden. Siis ihan totta, Jeri, se joka heiluttaa häntää, mutta koko koira heiluu. Paras uros kehässä? Ja, että kuulkaas jännitti. Miia hymyili ja sanoi, että menee hyvin ja kyllähän itsekkin tiesin, että se menee hyvin. Tuo pentu on vaan niin älyttömän hieno ja taitava ja tälläkin hetkellä sen miettiminen tekee kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Mentiin ekoina kehään, tuomari taas hymyili Jerin ilmeelle ja sitten ravattiin yksi kerrallaan. Tuomari siirsi ensin yhden valioluokan uroksen meidän eteen ja sen jälkeen Leon veteraaniluokasta. Eikä muuta. Taputuksien kera lähdettiin vielä kaikki yhdesä ravaamaan.  Ja mitä, tuomari sijoitti meidät siis kolmansiksi. Taakse jäi nuorikin uros. Vitsi oli mageeta seistä siinä, just silloin tuon pikkuisen kanssa, kuulla Miian "hyvä sanni" huuto ja vaan olla ylpeä sekä iloinen Jeristä. 

ps. Mulla on oikeesti tummanpunaset hiukset. Ne ei oo oranssit, värjäsin ne perjantaina. Kuva vääristää.

Wää, siellä me ollaan! Jeri ei hehkeimmillään, kun oli niin innoissan, mutta silti! Kiitos kuvasta Markku Kastepohja!

Niih, se oli hetki jonka tulen muistamaan kauan. Se oli niin magee fiilis, halaus Miialta, melkein valuvat onnenkyyneleet ja onnittelevia ihmisiä ympärillä. Ja se tärkeinhän juttu jäi kertomatta. Siis Jeri sai SERTin! Voitteko uskoa, tuo pikkumies. Vitsi, että olin ja olen vieläkin hirmuisen ylpeä. Nipa otti meistä ihania kuvia, kiitän jo nyt siitä! Otettiin sitten kehän jälkeen vielä parit posetuskuvat pikkuisesta ja hienosti se jaksoi loppuun asti pönöttää. Vitsi, että oli mageeta. Vieläkin on, ja tulee olemaan aina hieno hetki muistoissa. Hienoista hienoin Jeri. Nartut tsekattiin loppuun ja kotimatka alkoi. Tyytyväisiä ihmisiä ja tyytyväisiä koiruuksia, lihapullat masuissa. Mahtava, mahtavampi, mahtavin Turku KV 29.3.2015. Kiitos Miia, että saan esittää Jeriä, kiitos kyydeistä ja seurasta ja kaikesta. Nipalle lentohalit kuvista ja, että tuut mun kanssa mukaan kaikkialle. Superia. ♥

Oak Barrel's Lightning Cable, Nemo 23kk
Turku KV 29.3-tuomarina Brett Thompson, Australia
NUO EH NUK2
Järkevän/sopivan tyyppinen koira. Hyvät pään mittasuhteet. Voisi olla tummemmat ja syvemmälle asettuneet silmät.
Riittävä leuka. "Would like to see more lay back of shoulder and lenght in upper arm", mitäköhän meinaa? Hyvä ylälinja, lantio on ahdas ja kantaa häntää liian korkealla. Liikkuu nätisti edestä, takaa ahtaasti. Kuitenkin pätevä yleisvaikutelma.

Sniffens Alppien Lakea Jää, Jeri 11kk
Turku KV 29.3-tuomarina Brett Thompson, Australia
JUN ERI1 SA PU3 SERT!
"Erinomaisesti rodunomainen koira. Kiitettävät pään mittasuhteet. Hyvin kiinnittyneet korvat. Voisi olla hieman tummemmat silmät. Erittäin hyvä leuka. "Well laid shoulder with nice return of upper arm." Hyvä ylälinja, häntä ja hännän kanto sekä lantio. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkui hyvin."